Temppuilua railon yllä

Tämä ah-niin-runollinen otsikko viittaa viimeaikaiseen epämääräiseen tyytymättömyyden tunteeseen. Viihdyn kyllä täällä, mutta en niin hyvin kuin haluaisin. Puolessatoista vuodessa olen jo ehtinyt kotoutumaan tai akkulturoitumaan ;) paikalliseen menoon, mutta hiljattain kaipuu takaisin Suomeen on voimistunut hurjasti. Varmasti Fridan syntymä on osasyy - haluaisin olla lähempänä perhettä ja kavereita, kaipaan suomalaista lapsiperheen arkea leikkipuistoineen ja  hiekkalaatikkoineen ja oikeastaan myös suomalaista lapsuutta  omalle lapselleni joka on kuitenkin itselle se ihanne. Tiedostan kyllä, että tämä kaipuu voi olla ohimenevää ja  kuuluu luonnollisena osana ulkomailla asuvan "osaan".

Kahden kulttuurin suhteessa elävän olisi kai pitänyt tajuta, että lopullinen asuinmaan valinta tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan. Varsinkin kun on tehty lapsiakin. Toistaseksi me ollaan kuitenkin oltu  "katsotaan nyt" asenteella liikkeellä ja sitä ollaan edelleen. Mitään ei ole kiveen kirjoitettu, kumpikin on valmis liikkumaan ja muuttamaan - mutta kuinka kauaksi aikaa ja minne? Jonkinlaista suuntaa ja suunnitelmaa olen alkanut kaipaamaan....Tai pitäisi varmaan sanoa, että olen alkanut kaipaamaan Suomea, vaikka luulin, että niin ei kävisi, ainakaan näin pian.
 Kahden maan ja kulttuurin välissä on rikasta mutta toisinaan raskasta elää. Jompikumpi joutuu usein tekemään uhrauksia. Tällähetkellä tuntuu, että meistä kahdesta se olen minä. Kysymys kuuluukin, milloin osat vaihtuvat jos ollenkaan. Voihan toki olla, että sopeudun täällä (tai mannerranskassa) elämiseen ja kaipuu haalenee. Tällähetkellä kuitenkin elättelen jo haaveita Suomeen muutosta 2012, surffaan netissä työpaikkoja ja mahdollisia koulutuksia, mietin työllistymismahdollisuuksiani...

Enää täytyisi suostutella siippa. En häntä halua raahata mukaani vasten tahtoa tietenkään, mutta voitasiin me edes yrittää. Toistaiseksi R on suostuvainen muuttamaan, mutta vain sapattivuotensa ajaksi, jonka jälkeen palattaisiin takaisin Martiniquelle...Mutta onko vuosi mulle tarpeeksi? Vaikka on sekin parempi kuin ei mitään... Aiteen sanoin: asioilla on taipumus järjestyä ;)

Ensimmäinen joulu

Joulu sitten oli ja meni. Podin flunssaa juuri ennen juhlaa ja töissä on ollut melkosta säätöä, sillä alotellaan juuri järjestön kolmatta työpajaa. Eli joulun alla tehtiin työhaastatteluja, kirjoteltiin sopimuksia ja startattiin pajaa. Eli eipä sitten ollut oikeastaan aikaa uhrattavaksi leipomiseen ja muuhun kivaan joulupuuhasteluun, joten jäi nyt piparit ja puurot laittamatta. Mutta ehkäpä ensi vuonna! Väänsin kuitenkin perunasalaatin, fetasalaatin ja punasipulifetapiirakkaa juhliin. Lisäksi  menuusta löytyi perinteiset kinkut, ignamit, pasteijat sunmuut. Vieraitakin kävi loppujenlopuksi vähemänkuin ajateltiin, joten ruokaa myös jäi melkosesti yli ja sitä sitten jaettiinkin kaikille kotiin viemisiksi.

Iso kiitos Suomeen kaikille pukin pikku apulaisille, aivan ihania lahjoja ja varsinkin Fridan jouluasu oli hauska yllätys! Neiti jaksoi juhlia noin ilta yhdeksään jonka jälkeen meni unille, vaikkakin aika heikoiksi jäi unet kaiken laulannan ja musiikin takia. Mutta joulupäivänä otettiin sitten univelat takasin nukkumalla puoleen 11 saakka :)

Kivat bileet oli, vaikka hieman ikävä suomalaista joulua olikin, tottakai. Täällä jouluna rommia kuluu, lauletaan perinteisiä kreolinkielisiä joululauluja ja pelataan dominoa. Varsinaista jouluateriaa ei istuta syömään,vaan ruoka on pöydässä koko illan, josta sitä jokainen käy ottamassa kun haluaa. Lahjat jaetaan vasta keskiyöllä, jolloin myös ammutaan ilotulituksia. Ennenvanhaan kuulemma keskiyöllä mentiin jumalanpalvelukseen, lapsetkin mukana. Aamukahteen saakka jaksoi suku heilua ja siippakin vaikka joutui raukka töihin kuudeksi aamulla..Joulupäivä menikin sitten nukkuessa.

Nauttikaahan juhlapyhistä, niin teen minäkin!

Tarhan joulu

Friidulin tarhassa ollaan oltu joulutunnelmissa sielläkin, ja järkkäsivät joulujuhlan toissapäivänä.  Mutta tässä heti kärkeen mukelon tarhakuvat. Tuo ryhmäkuva on mun suosikki - kaveri näyttää siltä että tutti olis just napattu suusta ja että siitä ei hyvää seuraa...Potretti on jo paremmin onnistunut. :D Kuviin neidille puettiin karibian mummon käsin ompelema tunika (yksi monista hamosista joita Mamie on tehtaillut).

Joulujuhlan teemana oli vesi ja sen suojeleminen. Tarhan tädit ja päiväkodin vanhempien yhdistys olivat todella nähneet vaivaa koristelussa, ja värkänneet salin  keskelle ison vesiputouksen ja joen....

Näytelmässä valistettiin roskaamisesta ja jokien saastuttamisesta -  joen henki Maman'Dlo oli pääosassa.

Maman'dlo eli joen henki ja "tytär"



Pyykinpesijänainen, tytöillä perinnehameet




Tässä sätitään banaaninvieljelijä mösjöötä joka saastuttaa suihkuttamalla tuholaismyrkkyä banaaneihin




Vauvatkin oli puettu asuihin



Tytöt tarjoilivat janoisille vettä

Pukin apuri



Pukki oli laihaa sorttia



Friidallakin oli vesipisara koristeena joka tosin mutusteltiin ja kuolattiin tunnistamattomaksi

Jouluvalmistelu-paineita

Boudin creole

Sieltä se uhkaavasti tulla jolkottelee, joulu siis. Huono sauma, töissä on taas vähintään suuruudenhulluja projekteja kehitteillä joiden tunnen jo uhkaavan henkistä tasapainoani. Lisäksi koko suku on tulossa meille joulunviettoon, koska Roméon sisko Claudia, jolla pirskeet on perinteisesti järkätty, karkaa tuolloin Pariisiin. Eli luvassa ruuanlaittohelvetti noin...lasketaanpas...16 hengelle. Ei paha, ei ollenkaan (hyperventiloi). Onneksi joulu on täälläpäin kuitenkin astetta rennompi ja vähemmän pröystäilyjuhla kuin kotomaassa ja kinkkujen sun muiden liharuokien hankinnan aion nakittaa niitä syöville.  Menuussa siis paljon ruokia jotka kylmästi tilataan - pâté cochon joulunajan lihapasteija-tyyppiset herkut ja nämä herrrrkullisen näköiset verimakkarat eli boudin:it.

 Itse aattelin valmistaa suomalaista klassista perunasalaattia, vaikkei se mikään jouluruoka olekaan. Se on nääs isolle joukolle näpsä valmistaa ja kylmä ruoka - uppoaa näissä lämpötiloissa. Epäilen vahvasti kokkaustaitojeni riittävän vaikkapa perunalaatikon imeltämiseen, porkkanalaatikko ehkä voisi vielä onnistua, mutta mistä saisin puuroriisiä? Onnistuuko tavallisella riisillä tai tietääkö joku jonkun ranskalaisen vastikkeen? Sama ongelma riisipuuron kanssa, ja piparien - mistä siirappia, miten korvaan piparkakkumausteessa olevan pomeranssin (jouduin oikeen googlettamaan, että mikä hemmetti koko pomeranssi edes on)? Onnistuisiko vaahterasiirapin kanssa? Ihana äitee kyllä lähetti mulle pipareita, ne vaan uhkaa tulla syödyksi ennen ite juhlaa.

Pipareita helpompia valmistaa olisivat kyllä tähtitortut - tosin muulla hillolla kuin luumulla ja pâte feuilletée:sta koska en jumalauta rupea mitään voitaikinaa itse värkkäämään...Joten saas nähdä kuinka käy joulumenuun vai tyydytäänkö perunasalaattiin, sipseihin ja verimakkaroihin...Mums, mums...;)



Siis tää on aivan pakko saada pukinkonttiin ;)



Ens viikolla ohjelmassa operaatio joulukoristelu ja lahjojen hankkiminen, pinnaa siis tullaan koettelemaan oikeen kunnolla markettihelvetissä. Mutta eikun tulta päin ja tsemppiä muillekin joulustressaajille!
 Ps. Jouluahdistuksesta kärsivät saattavat löytää apua Uuden Mustan ähkyttömän joulun teeseistä...



...Ja tämä toppi, huom. ilman rintsikoita!



Bibi malade

Jeesus pose

Friidu oli kipeenä ekaa kertaa viime viikolla. Ei mitään vakavaa, kuumetta ainoastaan. Pari valvottua yötä ja lääkärillä käynti jolta saatiin lääkearsenaali kotiin. Varsin ranskalaista. Syytä ei saatu varmuudella selville, ummetus tai hampaat, joten saatiin vähän kaikkea homeopaattisista pilsuista ulostuslääkkeisiin. Frida kakkaa joka toinen päivä, mutta onko se sitten jo ummetukseksi laskettava kun  syö korviketta, en ole ihan perillä. Turvauduttiin kuitenkin  parasetamoliin vaikka homeopilsujakin annettin kerran. Kerottakoon, että homeopatiankin tehoon suhtaudun varsin epäilevästi...Se että laimennetaan olemattomiin ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia (!) oireita ja tällä sitten vahvistetaan immuunijärjstelmää vaikuttaa todella mystiseltä.  En ole Suomessa törmännyt siihen, että lääkärit määräisivät kyseisiä lääkkeitä, mutta täällä tuntuu olevan tosi yleistä. Mullekin apteekissa koittivat tuputtaa allergiaan raskaana ollessani. But hey, ken tietää, jos homma toimii edes plasebona niin on sekin jo jotain (vaikka vauvoille ei tästäkään ole iloa)! Tässä vielä blogin sukulais -ja tuttavalukijoiden iloksi muutamia tuoreita otoksia. ;)

Made in France

En  juurikaan kuuntele ranskalaista musiikkituotantoa, chanson française,  syystä että maan tuotanto ei usein yksinkertaisesti sykähdytä tai jaksa kiinnostaa. Haluaisin kuitenkin kunnostautua tällä saralla joten jos rakkailla lukijoilla on ehdottaa joitain kuuntelemisen arvoisia artisteja, mielellään otan vinkkejä vastaan.  Dalidaa tai Johnny Hallydayta on turha tosin ehdottaa, joku raja sentään.  Edith Piafin sentään tunnen.
Muutama mielestäni mielenkiintoinen musisoija tästäkin maasta on  kuitenkin löytynyt...  Antillien musiikki onkin sitten erikseen.

Esimerkiksi ranskalainen, mutta espanjalaiset juuret omaava Olivia Ruiz on ollut iloinen yllätys. Viilmeisin lätty ei tosin sykäyttänyt juurikaan, mutta debyytti oli loistava.

 

Uusi tuttavuus on ZAZ, jonka sielukasta ääntä  on verrattu jopa Piafiin.


Sitten on titetenkin vanha irstailija Serge Gainsbourg ja tyttärensä Charlotte, joka osaa myöskin musisoida.
Renaud taas on klassikko,  ihanasti 60-lukulainen boheemi joka jaksaa äristä...
Tryo puolestaan soittelee letkeää akustista reggaeta. Vanessa Paradiskin ja Raphaël ovat ihan mukiinmenevä.

Grand Corps Malade ja Abd Al Malik ovat "slam"ista ammentavia ja yhteiskuntakriittisiä artisteja - loistavia lyriikoita, tykkään todella paljon.