Jou-jou-joulua

Sinne hujahti se tämä joulu sitten. Säpinää riitti: neljäntoista hengen sukujoulua vietettiin tänä vuonna "meillä" ja pöydät notkuivat ruuasta. Luonnollisesti suvun pienin sai sitten eniten lahjoja, onneksi on sisko lähdössä meidän kanssa niitä raijaamaan takaisin Martiniquelle. Aivan ihania vaatteita ja leluja Frida kyllä sai.

Jouluasu,  madrasmekko from Martinique

Joulupäivänä olikin vuorossa kaveripippalot ja baarireissu ja Tapanina tavattiin jälleen sukua.

Joulupöytä

Pikkutontut

Tänään on koitettu toipua ähkystä ja tuhlattu viimeiset pennoset alennusmyynteihin...Ihana joulu ja vielä yli viikko Suomimenoa luvassa, jippii!

Pukin sylkyssä, koirankeksien kanssa jotka Frida omi :)

Iso-isoisän jäädyke maistui

Tip tap tip tap....

Suomessa ollaan! Matka meni yllättävän hyvin koneiden myöhästelyistä huolimatta, Frida nukkui hyvin yölennolla ja palvelusta pisteet Air Francelle jälleen - lentoemot järjestivät meille pyytämättä lähes täydestä koneesta ekstrapaikan.

Sunnuntaina käytiin vesisateessa joulumyyjäisissä hakemassa joulukuusi ja nähtiin pukki. Samalla reissulla friidu toppapukuun ja saappaisiin tottumattomana lensi nokalleen betonilattialle. Auts ja rupi nenässä. Itse sairastin pikaflunssan (hilluin ulkona liian vähissä vaatteissa ja mahdollisesti kylmetyin) ja olin pari viime päivää kuumeessa. Että näin hyvin osattiin varautua Suomen oloihin :D

Nyt ollaan kuitenkin taas jouluiskussa. Tänään leivottiin pipareita kuten kuvasta näkyy, näitä voisi kutsua vaikkapa piparipipareiksi, ehhehe. Mulla on loistava huumorintaju, tiedän... ;)

Tuolla ulkona on muuten sentti lunta!

Joten:


                                   Ihanaa ja leppoisaa joulua, joyeux Noël!

Joulujuhla karibialaisittain

Kiirettä pitää täälläpäin, pakkaamiset ja jopa lentsikkavaatteiden pesu on jäänyt tälle päivälle, toivon

oi toivon että kerkeävät kuivua ennen lähtöä (eli ettei aurinko menisi pilveen). Matkalaukun pääasiallinen sisältö on tällähetkellä pitkälti alkoholipitoinen, kyllä suvulle rommi kelpaa! ;)

Hiukan jännään lentoa siinä mielessä, että rattaita en pysty ottamaan mukaan (ei taida meinaan onnistua työntää rattaita ja vetää matkalaukkua perässä) joten Frida joko "reippaasti kävelee" tai sitten yritän tunkea sen vielä kantoliinaan. Mä en ehkä ollut miettinyt tätä logistiikkapuolta ihan loppuun saakka...

Meillä on kuitenkin kentän vaihto ja odottelua taas edessä. Eilen illalla olin silleen että voi kiitos ja ei helveten - uutisissa näytettiin kuinka Joachim-myrsky etenee Ranskaa kohden ja tuulet pyörivät siinä 100 - 130 m/sekunti. Varoitettiin häiriöistä mm. lentoliikenteessä, jonka jälkeen lisättiin että myös kenttien turvatarkastajat ovat perjantaina lakossa eli tulee varautua pitkiin jonoihin kentällä. Ahhahhaa, kyllä ei naurata. Mutta onneksi ainakin pahin myräkkä vaikuttaisi olevan jo ohi. Ja kitisevän vauvan vilauttaminen on yleensä ollut kentillä sellainen maaginen jononohitus/yleisetuilu multipass.

Siis juu, asiasta kukkaruukkuun. Otsikko taisi olla niin ne joulujuhlat. Eli keskiviikkona vietettiin Fridan tarhan joulujuhlaa. Hienosti oli paikat koristeltu ja henkilökunta valmistellut hauskoja ohjelmanumeroita.

Kaikki istumaan NYT

 
Teemana oli tänä vuonna "maa" eli luonnonsuojelu-juttua. Päärooleja esittivät yllättäen päiväkodin tädit.

 Pienet maanviljelijät perinteisissä madras-mekoissaan. Huom sympaattinen sika...

 Nukketeatteri-esitys, pääosissaan sika, muurahainen ja etana joiden eloa ihmiset (maanviljelijät) olivat häirinneet...

Joulupukki in the house! Tai tällä kertaa joulumuori, sen verran heleä ääni oli. Viimeisessä kuvassa pukki on innostunut joraamaan! :) Pistettiin "Petit Papa Noël" lauluun vähän lisää rytmiä ja nopeutta rumpujen kanssa ja eikös pukki pistänyt tanssiksi....

Oli hauskat juhlat! Vanhemmille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja paikalle oli jopa hankittu DJ. Musiikkia luukutettiin lähes disko-desibelein ja joululaulujen lisäksi meille tarjoiltiin myös zoukia ja dancehallia...

Jouluvaloja

Keinumassa tarhan jälkeen Fort-de-Francen merenranta-bulevardilla...Aikuiset kävi myös syömässä sushit (mä maistoin ekaa kertaa, hyvää oli! Ennen siis kokeillut vaan vege-versiota).  Tänään hihittelin taas tonttulakit päässä kaduilla kuljeskelevia ihmisiä, tämä muoti-ilmiö myös Suomeen! Mä taidan lanseerata...

Matkavalmisteluita

Viikon päästä "si dieu veux" (jos jumala haluaa), kuten täällä kuuluu hokea kaiken tulevaisuuteen suuntautuvien suunnitelmien suhteen, ollaan Fridan kanssa saavuttu Hki-Vantaalle. Ei ollenkaan hassumpaa. Olen suorittanut pienimuotoista joululahjojen ostamista, paino sanalla pienimuotoinen, sillä olen tâllähetkellä työtön sopimuksen loppumisen jälkeen. Työkkäriin sain haastattelu-ajan vasta 15.12, eli päivää ennen lähtöä - tuon pakollisen haastiksen aikana saan vasta tehdä työttömyyskorvaushakemuksen...Käsittelyyn menevää aikaa en edes jaksa lähteä arvuuttelemaan... Eli selkokielellä rahaa ei nyt ihan hirveesti ole, varsinkaan lahjojen hankintaan.

Mutta hui hai, eihän lahjat tärkeintä joulussa ole, tai pitäisi olla ainakaan olla! Mä olen järjettömän onnellinen siitä, että pääsen viettämään joulua Suomeen koko suvun kanssa, siinä on lahjaa kerrakseen. Fridan kanssa ollaan treenattu kovin "tip tap tip tap" - liikkeitä ja tanssia, jolla hurmata joulupukki. Eikä tässä vielä kaikki, mun ihanainen siskoni lentää takaisin meidän kanssa Martiniquelle lomailemaan kahdeksi viikoksi. Täytyy patistaa Roméota siivoomaan yksi "romuhuoneista" kuntoon ennen kun tullaan takaisin!

Voi olla, että mun työtkin taas jatkuu työpajalla tammikuussa, riippuu saadaanko rahoitusta eri organisaatioilta vai ei. Katselen nyt rauhassa, ja jos vaikuttaa siltä että rahaa ei tipu niin sitten alan etsiä jotain muuta. Oikeesti on aika ihanaa olla pakkolomalla ja hieman hengähtää.

Huomenna mennään Fridan kanssa moikkaamaan Mamieta, joka on taas pistämässä Suomentuliaisiksi kunnon satsin omatekoista rommilikööriä, hilloa yms.

Tässäpä pukin odotukseen martiniquelaista joulumusaa, kyllä tällä varpuseenkin jouluaamuna ois saatu vähän eloa!

Rakkaushistoriikki ja tunnustus

Mahtavan huumoripläjäyksen jokaisella kirjoituksellaan tuottava "Paska äiti" ojensi mulle Sunshine Awardsin! Kiitos! Sopiva pysti sinäänsä, täällä kun tuo aurinko tosiaan tuppaa porottamaan....

Homman nimi on vastata seuraaviin kysymyksiin...

1. Suosikkiväri: Sinisen sävyt, vihreä
2. Suosikkieläin: Sanotaan vaikka mangusti, ne on veikeitä
3. Suosikkinumero: 7
4. Suosikki alkoholiton juoma: Mangomehu
5. Facebook vai Twitter? FB
6. Intohimosi: Musiikki ja lukeminen
7. Saada vai antaa lahja? Antaa
8. Suosikkikuvio: Onpas psykologista...ympyrä mullakin
9. Suosikkiviikonpäivä: Persjantai
10. Suosikkikukka: Oon aina tykännyt valko - ja sinivuokoista

Ja tämä aurinkoinen tunnustus olisi jaettava etiäpäin 10:lle (huhhuh) bloggaajalle, katsotaans montakohan saan kasaan:

Mun ihanalle iskälle tottakai ja sen valokuvausta, taidetta ja eloa käsitteleville postauksille. Hyvä isi!

My Explorationin Emmalle jonka blogi pursuaa hyvää tuulta ja mielenkiintoisia  pohdiskeluita monikulttuurisesta parisuhde-elosta 

Hastalavistalle joka kuuluu mun lempibloggaajiin, viva Mexico!

Salamatkustajalle, edelleen tasokasta äitiyden ytimeen porautumista huumoria kaihtamatta

Vekaravaaralle, ihan vaan söpöyden takia
MaaMaalle jonka kirjoitukset saavat usein hyvälle mielelle (ja tartuttavat matkakuumeen)

Noh, olihan tossa nyt jo yli puolet vaadittavasta määrästä, näillä mennään nytten.

Sitten vielä samainen "Paska äiti" haastoi mut paljastelemaan rakkaussuhteistani. Aika paha.
"Homman nimi on se, että palhautelhaan miehliin mistä kaikki alko ja mihin päätty (jos päätty). Net tärkeimmät rakkauvet ja seurustelusuhtheet."

Kah näinikkään. No kerrotaan sitten, silleen pintapuolisesti. Ylä-asteella kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta rajoittuivat kännisiin pussailu-kopelointisessioihin.
Lukiossa olin pihkassa poikiin, joihin mulle ei valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia. Muiden siis imutellessa käytävillä ja valmistautuessa vanhojen tansseihin mä istuin kassalla ja keskityin pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Oli mulla sentään muutamia yhdenyön juttuja, mutta siihen se rajoittuikin. 
 Roméoon tutustuin herkässä 19-vuoden iässä vuonna 2002. Me tavattiin ja ihastuttiin Lionsien (!)järjestämällä nuorten leirillä Italiassa. Kaiken järjen mukaan leirin jälkeen homman olisi pitänyt kuivua kokoon, mutta me jatkettiin s-postien kirjoittelua ja ihastuttiin vaan enemmän. Eli olen siis yhdessä ensirakkauteni kanssa, oih ja aah. Meidän kaukosuhdetta kesti monta vuotta niin, että nähtiin korkeintaan 2 kertaa vuodessa (Ranskassa, Suomessa, Trinidadissa, Guadeloupella, Ruotsissa...)

Noihin vuosiin mahtui kummallakin pieniä syrjähyppyjä, mulla muutama lyhyt suhde parin tyypin kanssa ja baarisekoiluja...Perussetti siis. Vaikka ihastuin aika kovinkin kahteen otteeseen, olin silti kokoajan rakastunut R:n. Jossain vaiheessa kaukosuhdetta sovittiin että kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa ja kerran erottiinkin. Mutta mutta, ei auttanut ja kaipuu toisen luo ei lakannut. Mä hain sitten Erasmusvaihtoon eteläranskaan muka lukemaan sosiologiaa vaikka oikeasti siksi, että voitaisiin vuoden verran asua ainakin osittain yhdessä. Tuon vuoden aikana suhde vahvistui ja päätettiin että yhteen pitää muuttaa mahdollisimman pian. Ongelmana oli vain se, että mun piti saada gradu valmiiksi ja Roméon saada loppuun sairaanhoitajan opinnot. Näin sitten tehtiin, eli mä väänsin hammasta purren gradun kasaan n. neljässä kuukaudessa, jonka jälkeen muutin Perpignaniin. Siellä asuttiin pari kuukautta, R sai töitä Martiniquelta jonne muutettiin toukokuussa 2009 ja täällä sitä ollaan edelleen... 

Me ollaan tunnettu ja "oltu yhdessä" (jos on-off kaukosuhdetta nyt voi noin kutsua) ensi vuonna kymmenen vuotta! Huhhuh, aika retroa! :)

Mielelläni kuulisin ainakin Arkitehdin, Maamaan ja Salamatkustajan kansainväliset rakkaustarinat.... love is in the air!

Ps: Sori rumasta kappalejaosta ja fontin muutoksista, bloggeri on taas yhteistyökyvytön

Kotikuvia

Nonniin, netti pelittää jälleen! Tässä niitä lupaamiani talokuvia sitten olisi. Sisustuksesta ei oikeen voi vielä puhua ja sotku on pysyvä olotila mutta mutta...Talossa siis iso olkkari ja "amerikkalainen" keittiö, plus neljä huonetta ja ulkona erillinen pikkuhuone jossa kylpyamme ja pesukone.

Kuvat on aika hämäriä, johtuen siitä että täällä on nyt satanut putkeen ja kaatamalla lähes kaksi viikkoa. Parhaimpina päivinä 100 mm. Aivan oikein, yhdessä päivässä.

Osa olkkaria. Verhojen takana kalterit eli ei ole ikkunalaseja. Noi verhot on laitettu estämään esim. sitä että sataa sisälle... :D

Keittiö. Pieni, mutta toimii...mahtuu justiinsa hella ja jääkaappi, seinän takana iso lavuaari ja keittiötaso.

"eteinen" ja ulko-ovi, vasemmalla Fridan ja meidän huoneet. Tosta metalliovesta en hirveesti tykkää...Tässä näkyy kuinka melkeen kaikki väliseinät on auki ylhäältä - sen takia että ilma pääsee kiertämään talossa eli ei ole niin kuuma. Vaikka kyllä mä hikoan, kattotuuletimen asennusta odotellessa.

Toinen kahdesta keskeneräisestä huoneesta, eli romuhuone...

Pihaa, "hieman" kesken

Joulu on taas, joulu on taas

Fridan oma huone ja neiti päikkäreillä hyttysverkon alla. Kivasti näköjään unohtunut pyykkiteline kuvaan.

Pihanäkymä. Oikealla kylpyamme-huone...

Mutainen joki sateiden jäljiltä

Uusi koti

Hellurei, blogi on viettänyt hiljaiseloa muuton takia. Ollaan saatu vihdoinkin uusi talo asuttavaan kuntoon ja muutettiin viime lauantaina. Viikko onkin hujahtanut iloisesti sementinjämiä raaputellessa, siivotessa ja tavaroita järjestellessä.

Talo on kyllä huippu, kuvia luvassa piakkoin. Muistan kuinka ensimmäisellä visiitillä olin talon ostoa vastaan ja en pitänyt siitä yhtään. Mutta silloin se olikin aika onnettomassa kunnossa. Nyt olen aivan innoissani ja iso remppa siihen tehtiiinkin. Ihanaa kun Fridalla on vihdoin oma huone ja muutenkin kaikilla paljon enemmän tilaa.

Meillä ei ole vielä netti auennut uudessa kodossa, joten sitä odotellessa blogi päivittyy hieman harvemmin....

Rentoa viikonloppua kaikille! :)

Lapsi nimeltä Frida

Syntymäpaikka: Fort-de-France, Martinique
Ikä: 16 kuukautta

Tunnusmerkit: Ruskeat silmät ja iho. Pitkät, kaartuvat ripset. Paksu, kihara päänkarvoitus. Pituutta noin 80 - 85 cm, paino n.10 kiloa. 12 hammasta. Runsas kuolaneritys. Taipumusta vaippaihottumaan.

Liikkuminen: Liikkuu pyrähtelemällä noin 1 - 10 km vauhtia. Pitää kiipeämisestä ja ahtaista paikoista.

Âäntely: Laaja-alainen ääniala. Kommunikoi tiheästi ympäristönsä kanssa. Kutsuhuuto vaihtelee  - Mama, äiti, Papa, Fiida, hei-hei, Bateau, haloo, hau hau, nenä, aijai-jai. Laulamista esiintyy usein aamulla ja illalla.

Luonne ja käyttäytyminen: Utelias, yleensä hyväntuulinen. Luottavainen, lähestyy helposti lajitovereitaan. Pelkää yllättäviä ääniä (mm.kovaääniset linnut, koiran haukkuminen). Pitää hassuttelusta, tanssimisesta ja meressä polskimisesta. Yöeläin, nukkuu noin klo 19 - 06.

Ruokavalio: Kaikkiruokainen. Erityisesti pitää leivästä ja kaikesta makeasta.

Materialisti

Milloin on liian vanha tekemään joululahjalistan? Ei koskaan!

Joten tässä Memmun 28-vee toiveet tälle joululle rakkaille joulupukeille (nuo lelut on kuitenkin Fridalle).

Ebulobo on ranskalainen lelumerkki, jonka bopohippi-meininki yllättäen uppoaa muhun. Kokelmasta löytyy noiden nallejen lisäksi Susi- ja punahilkka-aiheisia leluja ja uusi "Peace and Love - la happy farm"  (Aivan, aivan) mallisto. Kaikki kelpuutetaan.  Viimeksi etsiessäni netistä löysin Suomesta Ebua myyvän liikkeen, mutta en enää muista yhtään mikä oli kyseessä. Joten jos joku tietää mistä saa niin vinkatkaa, pliis!

Toinen uusi himotuksen kohde on Titimadamin korut. Ihania. Sisäinen lapseni kiittää.

Dominica-kuume

Meillä piipahti eilen yhden yön verran belgialainen Fiona, joka oli matkalla Dominicalle, jonne aikoo asettua miehensä kanssa. Varsin mukava tytsi joka toi friidulle pehmohirven ja mulle marsipaanikarkkeja - nam.

Mutta Dominica, Dominica...Matkakuume tuolle mielessäni jo lähes myyttisen koskemattomaksi paratiisiksi muuttuneelle saarelle saavutti ennennäkemättömän tason.

Emerald Pool löytyy Dominicalta

Budjettia on siis rukattu ja hotelleja/couchsurffareita metsästetty. Muutaman päivän eskapaadi saarelle on nyt siis suunnitteilla, sen varjolla, että R täyttää kuun lopussa vuosia.

Jos olisin rikas, niin varaisin hetimiten täyshoidon Jungle Bay Resortista, varmaan kaikkien "bopojen" luvatusta maasta (Bopo = boheemi porvari).  Aamujoogaa, kasvisruokaa, spa ja sademetsän puiden helmaan rakennetut puumajat - ihan jees. Mutta koska olen pian työtön (jep, sopimus loppuu ensi maanantaina ja jatkosta ei vielä takuita) boheemi duunari prioriteettina on hinta max. 50 euroa yö/ 2 naamaa. Ja sellainenkin ihme löytyi - saaren pääkaupungissa (asukasmäärä: 14 000 :)) sijaitseva Narakiel's Inn joka lupaa "elegance, comfort and affordability to the budget- conscious traveler" . Paree ois olla kanssa!

Eniten budjetissa tulee kirpaisemaan kuitenkin itse saarelle matkaaminen. Suoria lentoja ei Martiniquelta tuonne lennetä joten monopoliasemassa oleva Express des Iles pyytää mielestäni suhteellisen suolaista hintaa maxikatamaraani kyydistä, 108 euroa (menopaluu).  Välimatkaa saarillahan on siis huimat 30 kilometriä, oh well.

Dominica on pikkuruinen englanninkielinen saari, joka markkinoi itseään "The nature-island of the Caribbean" sloganilla, joka tuntuu toimivan varsin hyvin turistien määrästä päätellen. Saari on harvaan asuttu ja sieltä on turha etsiä pitkiä valkoisia hiekkarantoja; niitä ei nimittäin ole. Mutta sensijaan löytyy sademetsää, Trois Pitonsin Unescon maailmanperintölistalle päässyt luonnosuojelualue, boiling lake, lukemattomia vesiputouksia ja kalinago-intiaanireservaatti.  Eli takaisin luontoon ja vielä in english, kyllä kiitos!

Pulikoimassa

Jiihaa - kaikkien remppakiireiden keskellä sain Roméon suostuteltua lähtemään uimaan. Pieni vesipeto oli enemmän kuin innoissaan ja läträttiin pitkälti toista tuntia. Lapsen myötä nykyään ajautuu mitä ihmeellisempiin leikkeihin ja keskusteluihin muiden rannalla polskivien lasten kanssa. Tänään Fridaa mm. "maalattiin" hiekalla josta tyttö ei loppujenlopuksi ihan hirveästi tykännyt. :D

Rantareissu kuvitettuna, vassoguu.

Matkalla rannalle



Casinon rantana tunnettu biitsi, virallisesti Batéliere-hotellin "oma". Rannalla on myös rafla/baari "Lili's" jonka ruokaa on tarkoitus testata piakkoin.







4 hammasta vähemmän

Kävinpäs perjantaina klinikalla poistattamassa viisaudenhampaat. Siis ne kaikki neljä, koska saamattomana ihmisenä olen antanut hampaiden vain olla... Mutta nyt päätin että pian kolmekymppisenä, mukamas aikuisena ihmisenä, on korkea aika hoitaa homma päiväjärjestyksestä.

 Poisto-operaatio tapahtui onneksi nukutuksessa. Elämäni ensimmäinen nukutus joka oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Taju lähti salamannopeasti ja muistan vain kuinka söpö anestesialääkäri vitsaili kovasti kytkiessään mua  eri laitteisiin. Herätys olikin sitten hieman epämukavampi...

Nyt on olo jokseenkin maaoravamainen eli koko naamavärkki turvonnut kaksinkertaiseksi. Toivon että maanantaihin mennessä muistuttaisin hieman enemmän ihmistä, sillä muuten en kyllä ihmisten ilmoille lähde. Lääkkeitä on onneksi kunnon arsenaali joten eiköhän tää tästä pikkuhiljaa...

Naapureita

Käytiin vähän iltakäppäilemässä Fridan kanssa naapurustossa.  Ihan kivoja lukaaleja löytyy lähistöltä, vaikka löytyy kerrostalo-lähiökin toiselta puolelta. Godissard - on lähiön nimi ja siellä sijaitsee mm. meidän lähin posti  - joka ryöstettiin tässä muutama kuukausi sitten. Niin ja meidän kerrostalon pihalta yritettiin viime viikolla pölliä autoja. Mutta hei, sh*t happens...

Hienoimmat talot on suojattu muurein ja piikkilangalla

Perinteistä mallia oleva katto. Ihanan sininen....



Bougainvillier





Meidän koti, kämppä löytyy alakerrasta oikealla



Balatan kummitustalo...Tästä talosta kerrotaan paljon kummitus - ja zombiejuttuja

Godissardin tornitalot - saaren korkeimmat kerrostalot



Jeesus ja pizza ne yhteen soppii