torstai 14. helmikuuta 2013

Mardi Gras ja Tuhkakeskiviikko

Tässä tiistain ja keskiviikon kuvapläjäys samaan syssyyn. Jos ei ole jo käynyt ilmi, niin tykkään karnevaalista todella paljon... :) Joten oltiin Fridan ja muutaman kaverin kanssa taas meiningissä mukana.

Martiniquen karnevaalista tekee mun mielestä erityisen hienon se, että se on edelleenkin ns. kansan juhla eikä siihen osallistuminen maksa mitään. Esimerkiksi Trinidadin tai Saint-Lucian karnevaaliin osallistumisesta (eli tanssimisesta kulkueessa) saa pulittaa aikamoisen summan ja muutenkin karnevaali on useissa muissa paikoissa paljon kaupallisempi. Toisaalta Martiniquen turismille ei varmaan tekisi hallaa markkinoida karnevaaliaan hieman paremmin, sillä sisältöä siitä kyllä löytyy! Esimerkiksi juuri englanninkielisillä saarilla turisteille myydän karnevaalipaketteja, joihin kuuluu asun ostaminen (valmistetaan mittatilauksena), oman karnevaaliryhmän valitseminen, jonka mukana haluaa tanssia, open bar ja 3 ateriaa päivässä.
Olen kuitenkin eri iloinen, että täkäläiset karnevaaliperinteet ja hahmot ovat edelleen elävää kansanperinnettä ja että karnevaali on ennenkaikkea martiniquelaisten oma juhla. Se myös mahdollistaa spontaaniuden ja tietyn vapauden esim. asujen ja juhlimiskäyttäytymisen suhteen.

Tässä pari kuvaa näin aluksi Mardi Gras:sta, jolloin kaikki pukeutuvat mustaan ja punaiseen. Päivä on demonien ja pirujen oma, etenkin liikkeellä ovat les diables rouges ja papa diab' sarvipäähineineen.





Tuhkakeskiviikkona (mercredi des cendres) pukeudutaan mustaan ja valkoiseen, sillä se on Vaval:in (karnevaalin kuningas) hautajaispäivä. Kaduilla näkyy oikean oloisia hautajaissaattueita itkijänaisineen (tai tässä tapauksessa oikeastaan miehineen ;)).  Ilta ja karnevaali päättyy vaval:in polttamiseen merenrannalla.
Fort-de-France oli todella täynnä porukkaa ja ihmiset juhlatuulella. Chloë vahti Fridaa tunnin verran joten mäkin pääsin hieman tanssahtelemaan kulkueiden ja sound system - rekkojen tahtiin tyttöjen kanssa. Tuo karnevaalibändien perässä tanssiminen onkin ihan oma taiteenlajinsa. Välillä bändi ja tanssijat kiihdyttävät hurjaan juoksuun, välillä taas peruutetaan taaksepäin tai jammaillaan paikallaan. Juoksupyrähdykset on todella yllättäviä eikä ole mitään hölkkää, vaan sitten ihan todella spurtataan täysiä sellaset sata metriä tai muuten jää jalkoihin!

Tänään koittikin sitten paluu töihin (suht vastahakoisesti...) mutta kohtahan on taas viikonloppu! :)
Ai niin ja mukavaa ystävänpäivää itse kullekin, pikkasen nyt jää karnevaalin jalkoihin tuo päivä täällä.


Cindy, meidän yhdistyksen entinen harjoittelija



Papa Diab'
 



Sound System -rekka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti