Se oli sitten siinä...

Hups, niinhän siinä nyt sitten kävi, että menin ja irtisanouduin eilen erään episodin päätteeksi, joka oli se kuuluisa viimeinen korsi (joka rikkoi kamelin selän)...

Kuukauden irtisanoutumisaika tosin vielä, mutta se tulee menemään nopeasti. Olen varma, että tämä oli se ainoa järkevä päätös tilanteessani. Joten :  jippiiiii ! Nyt uusia hommia metsästämään kokemuksista viisastuneena. Opinpahan ainakin mitä en halua tai siedä esimieheltä ja työn puitteissa...Toki on ne kulttuurierot ja diibadaaba, mutta on myös asioita, joita ei voi laittaa niiden piikkiin vaan ihan muuhun kategoriaan.

Muutoksen tarpeessa...

Roméolla on enää pari viikkoa jäljellä ennen töiden loppua yksityisenä sairaanhoitajana nykyisessä paikassa. Huh helpotusta oikeesti, en olisi ehkä mäkään kovin kauan jaksanut tätä nykymenoa. Sitä vasta huomaa oman väsymys - ja kypsyystasonsa silloin, kun vähän helpottaa, kuten nyt kun mun pomo on ollut poissa muutaman päivän melontareissulla. Olen ehtinyt siis hieman löysäillä ja jopa siivota kylppärin (!) ja lukea pari lehteä. 

Kyllä se vaan hiukan on välillä rasittavaa ja väsyttävää olla 90% vastuussa tarhareissuista, lapsen aamu - ja iltatoimista, siivoamisesta, kauppareissuista ja ruuaanlaitosta. Ja tämän lisäksi vääntää hommia illalla vielä koneelta siinä sivussa ja lapsen mentyä nukkumaan. Niin ja sitten vielä se seikka, että ollaan friidun kanssa ainakin joka toinen viikonloppu kahdestaan kun R on töissä. Että ei ihme, jos on välillä vähän hermo kireänä. Ei ihme, ettei  kumpikaan jaksa tai kerkeä harrastamaan mitään. Ei ihme, että välillä otetaan yhteen asiasta jos toisesta. 

Jonkinlainen "herääminen" ja napsahdus on kuitenkin molempien päänupeissa tapahtunut, ja toivonkin että asiaan tulee muutosta. Roméo etsii paremmin johdettua kabinettia jossa ei tarvitsisi vääntää ylipitkiä työpäiviä ja mullakin on suunnitelmissa uuden duunin etsiminen syksyllä. Tarvitsen muutosta, hidastamista, enemmän aikaa perheelle ja vapaa-ajalle ja vähemmän stressiä. Varmastikin vielä pystyisin pinnistämään ja jaksaa pyörittää tätä kuviota, mutta millä hinnalla? Kukaan ei ole korvaamaton, kuten äitini aina jaksaa muistuttaa ja työ ei ole yhtäkuin elämä. Joskus pitää vaan uskaltaa heittäytyä ja uskoa että muutos vie parempaan suuntaan.

It is time for a change....

PS. Tänään vietettiin äitienpäivää ja vierailtiin mamien luona. Vesiputouskuvat eiliseltä reissulta Balataan. 

Loppurutistus ja uusi tukka

Eilisen jälkeen helpottaa tappokiire. Meillähän on siis ollut töissä työn alla tässä noin viimoset kaksi - kolme kuukautta n. 100 hengen melonta Martiniquelta Dominican kautta Guadeloupelle. Ei ole mennyt taas kaikki ihan niinkuin Strömsössä. Järjestämisen pikku aikataulu-ongelmista kertoo ehkä mm. se, että mulle soitettiin sisarsaarelta tässä pari päivää sitten ja pyydettiin lähettämään nythetiäkkiä yhdistyksen logo, kun 1000 T-paitaa pitäisi saada painetuksi tässä niinkun samana päivänä...Eikä ole ainoa tämäntyyppinen ongelma, jonka kanssa ollaan painittu. Nyt vaan pidetään peukkua, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista. 

Mutta huhhei, ylihuomenna lähtevät sitten melomaan, kaksi isoa kanawaa, kuutisenkymmentä melojaa ja 40 järkkääjää, pelastushenkilöä yms. tyyppiä. Munkin piti alunperin olla melomassa,  mutta en nyt erinäisistä syistä olekaan mukana seikkailussa. Hommaa seuraa Thalassa - ohjelmasta journalisti ja kameramies, joten Ranskan teeveestä pääsee jossain vaiheessa myös ihmettelemään projektia.

 Symbolisesti melomalla kahden entisen Ranskan kolonian välinen matka kunnioitetaan marrons:ien (nég marron, les marrons), eli karanneiden orjien, jotka muodostivat vastarintaliikkeen ja omia salaisia kyläyhteisöjään vuorille ja sademetsään; muistoa. Monet Martiniquen ja Guadeloupen marrons:it riskeerasivat henkensä karkaamalla veneillä Englannin vallan alaisille naapurisaarille Dominicalle ja Saint-Lucialle, joissa orjuus oli lakkautettu aiemmin kun Ranskassa (vuonna 1838).
Ranska lakkautti orjuuden vasta vuonna 1848, ja tätä päivää juhlitaan Martiniquella kahden päivän päästä, eli keskiviikkona 22 toukokuuta, joka on täällä siten myös pyhäpäivä. Melomaan lähdetään siis Martiniquelta tuolloin, ja saavutaan Guadeloupelle 27.5., joka on sikäläinen orjuuden lakkauttamisen pyhäpäivä. Kuten varmaan arvata saattaa, on tuo päivä täällä todella tärkeä ja latautunut monenlaisilla merkityksillä.

Oltiin Fridan kanssa lauantaina sitten viimeisissä harkoissa mukana. Mäkin meloin taas pitkästä aikaan, ja tehtiin "mies yli laidan" - harjoitus noin nelisen kertaa (!) ennenkuin kaikki meni nappiin. Thalassa oli kuvaamassa ja senkin takia jouduttiin ottmaan monta eri "kohtausta" uudestaan...

Eilen taas R:n veljenpojalla oli profession de foi - juhlat, eli ilmeisesti jonkinlainen kasteen uusiminen, jonka katolilaset lapset suorittavat ennen konfirmaatiota. Syötiin, juhlittiin ja Frida leikki innolla serkkujensa kanssa. Mamiekin oli päässyt juhlaan mukaan. :)

Nadia halusi ehdottomasti letittää mun ja friidun tukat, pikkuinen tosi oli riehunut niin kovasti serkkujensa kanssa, että nukahti kesken tukan laiton...

Sain satikutia Nadialta hiusten laiminlyömisestä, kuulemma pitäisi muistaa kosteuttaa päänahkaa (niin omani kuin Fridan) manteliöljyllä tai Dax:illa (eräänlainen vaseliini-öljysekoitus).

Vähän on väsyneet silmät juu-uh...

Kivat letit tuli ja on jotenkin kyllä viileempi olo...Nadia väkersi ne vielä todella nopeesti, meni varmaan joku kolme tuntia koko pään letittämiseen. Mulla on vielä vähän treenaamista...

Marché rasta vol 2

Siis siitä on oikeesti jo vuosi kun oltiin ekaa kertaa Saint-Pierren rastamarkkinoilla.
Aika kuluu nykyisin ihan järkyttävää vauhtia !
Sinne siis suunnattiin kuitenkin jälleen tänään, suomalaisena äitienpäivänä. Täällä tuota merkkipäivää juhlitaan vasta parin viikon päästä, eli tarkalleen 26 toukokuuta. Suomen mummalle, tädeille ja iso-mammalle kuitenkin skypetettiin aamulla, ja mummalle lähetettiin virtuaalinen kortti...

Rastamarkkinoilla oli tänään erityisen paljon lastenohjelmaa. Fridaa ei olisi saanut tuolta (ilmaisesta)  pomppulinnasta pois ei sitten ollenkaan. 

Muuten tunnelma oli yllättäen irie eli leppoisa. Mulle oli monta kiusausta noissa kojuissa myytävänä (siemenkoruja! vahakangaskasseja! itse tehtyjä rasvoja ja öljyjä!) mutta pysyin vahvana (lue: nyt ei ole yhtään varaa ostaa mitään ylimääräistä). Ostin tasan kaksi vahakangas-rannerengasta. Oli iiihan pakko. 

Vauvakin oli päässyt mukaan menoon 

Lasten dancehall-esitys

Lapsille oli tuolla tosiaan ihan oma alueensa, jossa oli mm. tarinankerrontaa, slackline-workshop, erilaisia sirkuspelien opettelua (lautasen pyörittäminen, diabolo...) ja kasvomaalausta.

Frida halusi "meikattavaksi" ja istuikin hienosti paikallaan koko maalaussession ajan. Tyypin ensimmäinen kasvomaalaus :) 

Snorklailua Anse Dufourissa

Sunnuntaina vietettiin iltapäivää Anses d'Arlet:issa Chloén kanssa, joka oli pyöräyttänyt meille herkullisen vegaanilounaan. Aivan todella hyviä olivat keittobansku-sipuli "röstit", jotka on tuossa allaolevassa kuvassa. Täytyykin kokeilla tehdä niitä, kunhan saan ostetua reseptiin kuuluvaa maniokkijauhoa. 

Ruuan jälkeen mentiin Anse Dufour-rannalle pulikoimaan ja snorklaamaan. Anse Dufour/Anse Noire -rannoista on tulleet mun ihan lempparirantoja. Ei siksi, että itse rannat olisivat erityisen ihmeellisiä (vaikka eivät ole hassumpiakaan!), vaan sen takia, mitä löytyy pinnan alta. Nimittäin jos trooppiset kalat, korallit, snorklaaminen tai sukeltaminen kiinnostaa, niin kannattaa suunnata tuonne. Ei tarvitse montaa metriä uida, ennenkun on keskellä kalaparvia ja erilaisia koralleja.

Anse Dufour 

Harmi, että mun vedenpitävä kamera on mennyt rikki. Muuten olisin kyllä räpsinyt kuvan jos toisenkin eri värisistä fisuista ja varsinkin ns. chimney coral:eista, eli savupiippua muistuttavista isoista koralleista. 

Tässä räpsäisy pinnalta ja ihan rannasta. 

Frida C:n kanssa katselemassa pikkukaloja

Etanaystävä

Matkalla puistoon törmättiin uuteen, ensin hieman arveluttavaan,  ystävään.

Se piti tietenkin ottaa mukaan puistoon. Ja sille piti antaa ruokaa.

Nyt se on tuossa olohuoneessa ja rouskii lehteä kitaansa.

Karibialaiset banaani"munkit"

Vappuja vaan sinne kaikille! Täällä se ei ole mitenkään erityinen juhlapäivä, vaikka onneksi pyhä onkin. Roméo oli tosin koko päivän töissä ja Martinique jälleen vigilance orange:n alla rankkasateiden vuoksi, joten mitään ihmeellistä ei tänään tehty.
Paitsi banaanimukkeja kuitenkin, jonka resepti tässä alla.

Täällä on tullut nyt vettä viimeset pari viikkoa siihen malliin, että maaperä ei enään ime tippaakaan ja joet alkavat tulvia. Tänään sitten tulvikin saaren isoin joki eli "Lézarde", joka katkaisi sitten moottoritien joka kulkee etelään Lamentinista.  Tämä joki tosin tulvii lähes aina tuone motarille kun sateita tulee vähänkin runsaammin, on sen verran alavalla mangrovealueella. Saas nähdä laskeeko vesi huomiseksi ja pääsekö immeiset töihin...

Lézarde-joki tulvii. Kuva Facebookista.

Mutta nyt ihan jotain muuta ja vähän herkuttelua sateen keskellä eli niiden banaanimunkkien resepti !


Karibialaiset banaanimunkit (beignets de banane antillais)

Kahdelle hengelle

40 grammaa ruokosokeria ( = noin 4 tasattua rkl)
50 g jauhoja (= n. 2 kukkurallista rkl)
2 ylikypsää ruokabanaania (eli kuori tummunut ja banaani makea ja pehmennyt)
1,2 dl maitoa
(1 -2  rkl tummaa rommia)
Kanelijauhetta
Vaniljaessenssiä tai -tankoa
Muskottia
Limen kuorta raastettuna
Oljyä paistamiseen (rypsi, kookos...)

Muussaa banaanit haarukalla tai survimella. Lisää joukkoon sokeri, jauhot ja maito. Sekoita ja lisää mausteet  (kaneli, vanilja, muskotti, limen kuori) oman maun mukaan. Lisää viimeiseksi rommi.

Ota taikinasta ruokalusikalla pieniä palleroita ja laita paistumaan öljyyn. Oljyä tulee olla kunnolla, väh. noin 3 cm joko paksupohjaisessa kattilassa tai syvässä paitinpannussa. Oljy on sopivan kuumaa kun taikinapallot nousevat heti paistaessa laitettaessa pinnalle. Paista banaanimunkkeja noin minuutin verran.

Nosta öljystä jäähtymään talouspaperilla peitetylle lautaselle. Niiden hieman jäähdyttyä pyörittele niitä vielä ruokosokerissa. Nauti heti, pallerot ovat parhaita hieman lämpiminä !

Bon appétit !