Loistolauantai

Eilen saapui viimein hartaasti odotettu paketti Suomesta!Meinasin seota ja vetästä naamariin heti kaikki karkit, mutta hillitsin itseni...:) Onnenpäivä, nyt pitäs olla kaikki Kelan laput ja verotiedot yms. mitä tarvitsen sosiaaliturvan hakemiseen. Kiitos äitee ja issee!

Pakettia. Oksasen Puhdistus!!!

Iltapäivällä suhastiin laivalla Point du Bout:iin uiskentelemaan ja lekottelemaan. Löydettiin sieltä uusi ranta, nimittän hotellin "yksityinen" biitsi. Yheltä mammalta kysyttiin tietä rantsulle ja mainosti että juu, siellä on rantatuolitkin ilmaisia ja hän käykin siellä tosi usein. No, voihan ne ainakin kolme isoa kylttiä joissa lukee "aurinkotuolit ja uima-allas ovat ehdottomasti tarkoitettu ainoastaan hotellin asiakkaiden käyttöön" noinkin tulkita. Toisaalta biitsi oli melkeen tyhjä ja suurinosa lekottelijoista vaikutti olevan samalla asialla kuin mekin, joten päädyttiin sitten lunkisti rantatuoleille. Eipä tullut kukaan motkottamaan, että eiköhän mekin aleta tuolla käymään... :D

 

Biitsi. 

Sukeltelin jälleen ja bongailinkin muutamia kaloja. Ovat vaan liian vikkeliä mulle joten tässä kuva jostain ihan muusta...luulen että se on koralli? Mene ja tiedä...

Jep. Ei hassumpi ranta kyllä. Päästiin leikkimään turisteja. 

 
Nappasin vielä kuvan Fort-de-Francen keskustasta takastulomatkalla. 

Illalla mentiin sitten vielä disettään eli bailaamaan. Olin superlaittautunut, koska täällä diskoon ei pääsekään ihan minkä näkösenä vaan...Miehilläkin pitää esim olla suorat housut ja pikkukengät. Tennareissa ei oo asiaa. Joka tapauksessa, koitettiin sitten etsiä paikkaa, johon naiset pääsis ilmatteeksi (ennen puol 12 yleensä), mutta ei onnistuttu. Joka paikkaan maksoi 10 -20 euroa sisään. Huomattiin sitten yks yksityinen jazzklubi, jonne ovimies sanoi että oli ilmanen sisäänpääsy, ja että kysyy omistajalta päästäiskö sisään nyt poikkeuksellisesti...No, päästiinhän me tietty kun paikka oli tyhjä ja syykin selvisi kun pyydettiin juomalista. Sisäänpääsymaksu oli siirretty suoraan juomien hintoihin -  kokis maksoi vaivaset 10 erkkiä, kalja samaten ja viski 100 (sic) euroa. Niin ja tietty shampanjaakin ois saanut, kallein oli 650 e. Päätettiin liueta paikalta vähin äänin...

Pikkasen on kyllä liioteltuja täällä hinnat yökerhoissa. Eipä niissä kauheesti ns. tavallisia Martiniquelaisia näykään. Oih, Suomen baaritaivas... :)

Päädyttiin lopulta sitten yhteen baariin jossa olikin tungosta ja tanssilattia täynnä - ei ihme koska on keskustan ehkä ainoa järkevähintainen paikka. Paiksu-olut maksaa siellä 3,50, inhimillinen hinta.
Tanssailtiin siellä sitten loppuilta, paitsi ihan lopussa kun alkoivat soittaa salsaa..Oli pikkasen hyviä tanssijoita lattialla. Täällä salsa on tosi suosittua ja musta vaikuttaa siltä, että kaikki osaa tanssia sitä edes jotenkin (ja usein todella hyvin). Mekin koitetaan päästä kurssille syyskuussa, niin sitten kehtais ehkä mennä sekaan pökkelöimään.

Tahtois töitä...

Tänään olin ahkera ja kävin tulostamassa motivaatiokirjeen ja uuden CV:n, tein niistä kopioita ja pistin postiin eri matkatoimistoihin. Että jospa jospa nappais. En tiennyt muuten että matkatoimistojen myyjät saa niin pientä palkkaa (ainakin Ranskassa), se alkaa ihan minimistä eli saavat samaa kuin esim. kassat. Mielummin kuitenkin sinne kun kassalle, en oo vielä  nöyrtyny hakeen niitä hommia. Jännästi se syö naista että melkeen maisterina ei löydä mitään muuta kuin kassa - fastfood-tarjoilijanhommia.
En tällä halua mitenkään aliarvioida kyseisiä ammatteja koska kokemuksesta tiedän etteivät tod. oo maailman helpoimpia/kiitollisimpia. Koitappa olla pirteä ja kohtelias asiakaspalvelija kahdeksan tuntia päivässä, kun asiakkaat kohtelee suurimmaksiosaksi kuin ilmaa / ali- ihmistä. Mistä tulikin mieleen yhden ranskalaisen kassan kirjottama kirja, jonka haluaisin lukea.

 Kyseessä on Anna Sam:in kirja "Les Tribulations d´une Caissière", jossa hän kertoo asiakaskokemuksistaan.  Annalla on kandin tutkinto kielitieteestä, mutta valmistuttaan hän ei saanut oman alansa töitä ja päätyi (ja jämähti) kassalle. Kyseinen kassatäti oli haastattelussa kertonut yhen todella hyvän esimerkin siitä, miten kassoihin usein suhtaudutaan. Oli joku rouvashenkilö tullut kassalleen pienen tyttärensä kanssa ja sanonut siinä sitten,  että "Kuulehan, jollet opiskele hyvin koulussa sinusta tulee kassatäti niinkuin tästä rouvasta". Hmmm. Kohteliasta, eikö? Annalla on myös blogi (ranskaksi) osoitteessa http://caissierenofutur.over-blog.com/  Annalle pisteet luovuudesta, kirjasta on jo tehty sarjakuva ja varmaan on saanut ihan kivasti lisätuloja myynnistä.. Luulenpa, että on jo kassan hommat  jääneet hältä taakse. Että nyt kaikki sorretut asiakaspalvelijat bloggaamaan!

Täällä siis työnhaku jatkuu. Mutta nyt alan hilloamaan, siivoomaan ja mehustamaan.

Kyläilyä

Eilen kyläiltiin tosiaan "maalla", joka tarkottaa täällä ehkä hieman eri asiaa kuin Suomessa. Täällä kun ei ole vilja - vaan sokeriruoko - ja banaanipeltoja...Eikä niitä alavia maitakaan kauheesti löydy vaan lähinnä trooppista metsää ja paljon vuoria.

Täällä maaseudullakaan ei tartte olla yksinäinen - Martiniquen väestöntiheys oli 379 as/km2 vuonna 2006. Suomessa vastaava luku on 17,5 as/km2 (tältä vuodelta).  

Tällasia maisemia siis löytyy Martiniquen maaseudulta:

Löytyi myös hyvin luonnontilainen ajopeli. Näitä hylättyjä autoja näkyy tosi usein tienpientareilla - ilmeisesti siksi että auton vieminen romuttamolle maksaa maltaita. Halvemmaksi tulee siis poista kilvet ja jättää se jonkun mun ongelmaksi esim.bussipysäkille.

Saatiin kotiinviemiseksi taas hillitön setti hedelmiä. Mr Julot ja Dede kun asustavat kahdestaan talossaan eivätkä millään pysty syömään kaikkia hedelmiä mitä siellä kasvaa..Eikä kyllä mekään sitä settiä mitä laittoivat meille mukaan - varmaan kymmenen kiloa banskuja, ehkä viis kiloa karambolia, viis leipäpuun hedelmää, monta avokadoa ja säkki mangoja! Osasta tehään mehua ja hilloa ja loput täytyy vaan koittaa keretä syödä ennenkun mätänevät.

Kuvassa passionhedelmä. 

Kokkailtiin anoppiehdokkaan kanssa mm. aivan törkeen hyviä paistettuja banaaneja ja kasvisaccroja leipäpuun hedelmästä.  Täällä harrastetaan aika paljon uppopaistamista rasvassa..Ei ehkä niin terveellistä mutta on se hyvää!

Luontoa ja kulttuuria

 

Tänään vierailtiin kahvi-ja kaakaomuseossa. Oli ihan söppeli yksityinen (ja ilmainen!) paikka. Nyt tiedän esimerkiksi, että suomalaiset joivat vuonna 2000 keskimäärin 12,9 kg kahvia vuodessa per naama. Ollaan maailman kovimpia kahvin juojia, uu jea! Suklaan syönnissä tosin hävitään esim.ruotsalaisille ja etenkin sveitsiläisille jotka on tässä hommassa kuninkaita.

Museosta jatkettiin pulikoimaan Anses d´Arletin rannalle jossa snorklailin erittäin täpinöissä ekaa kertaa kameran kanssa.

Siellä oli jos jonkinlaista vipeltäjää kuten...

.

 ...Tommonen albiinorapu ja astetta pelottavampi merikäärme. Eka kerta kun törmään kyseiseen otukseen. Lisäksi löytyi tietty kalasia joista ei nyt mahtunut kuvia tähän postaukseen, mutta löytyy Picasasta.  Kivaa oli! Huomenna mennään taas "maalle" Rivière Pilote:n kylään anopin pappafrendin luokse kyläilemään.

 

Zouk

Tämänkertainen info-iskumme käsittelee Zoukia! Ai siis mitä? "Zouk" on pikku-antillien romanttisin musiikkilaji jota tanssitaan joka ikisessä diskossa ja joka soi radiossa 24/7. Laji syntyi 1980-luvulla ja on erilaisten musiikkilajien yhdistelmä (mm. biguine, kompa, bélé etc.)Varsinainen melting pot siis kuten karibialainen kulttuuri itsessäänkin. Ensimmäinen zouk-suuruus oli bändi nimeltään Kassav´. Tässä pari clippiä uudempaa Zoukia joka lähentelee RnB´tä. Blingeti bling!

Kuunnelkaa ja nauttikaa!







Ja perusaskeleet haltuun täältä (ranskaksi):

Möllötystä

Hurrikaani Bill mennä pörhälsi tästä ohi (yli tuhnnen kilsan päästä) ilman sen suurempaa draamaa (mitä nyt vettä tuli kun saavista ja tiet vähän tulvi). Huhhuh. Täytyy myöntää että vähän jänskättää kyllä että osuuko sieltä joku vielä kohdalle. Romsku mua yrittää rauhotella, että ei ne niin vaarallisia ole ja että yleensä vaan sellaset pöljät jotka jää ulos tai ylittelee jokia tms. kuolee. :D Fair enough. Mutta silti en voi olla maalaamatta piruja seinille kun ottaa huomioon merien lämpenemisen (ilmastonmuutos) ja ennusteet hurrikaanien vahvistumisesta yms. Toivotaan nyt kuiteskin parasta.

Tännä möllöttelen kotona ja kirjotan tätä blogiakin kotoota koska saatin avattua vihdoin NETTI. Wooohooo!! Enpä oo oikeen muuta sitten tehnykkään kun jumittanut kyberavaruudessa. Fiilistelen jo mitä kaikkea voin tehdä kuten kuunnella YleXää, Radio Helsinkiä, kattoo Yleä, Skypettää yms. Balsamia koti-ikävälle. Joka on taas kerran nostanut päätään. Mutta semmosta tää on, ei auta itku vaan pitää koittaa tsempata. Tajusin just että aina ennen kun oon asunu ulkomailla niin on aina ollut joku yhteisö johon on vaan tupsahtanut. Ja aina on ollut tekemistä - niinku opiskelua ranskassa tai vap.eht hommia Intiassa. Enhän mä täälläkään yksin ole mutta enemmän kuitenkin kuin aikasemmin. Täällä ollaan oikeestaan vaan Roméon perheen kanssa koska sekin on kuitenkin asunut yli 6 vuotta poissa ja monet kaverisuhteet on katkennu tai ovat muuttaneet pois tms. Että tartteis vissiin hankkia joku harrastus (ja töitä) että tutustuis ihmisiin...Onneks on noita couchsurffaajia jotka pitää mulle seuraa toisinaan :D.

Tänään koitan saada aikaseks kirjotella s-postia proffalle gradusta. Pitäs sekin nyt saada syljettyä ulos. En jaksa sitä enää hinkata, se nyt saa kelvata semmosenaan. Ainoo mikä puuttuu on sitomisohjeet. Hellurei! Hain kanssa töihin yhteen kirjakauppaan, odottelen vastaavatko.

Pukeutumisesta

Maassa maan tavalla..Ja joka maalla omat muoti- ja kauneuskäsityksensä.

Martiniquelaiset pukeutuu suomalaiseen makuun värikkäästi ja naiset seksikkäämmin kuin meikäläiset. Niin miehet kuin naiset suosivat kultaisia koruja, naiset isoja korvarenkaita ja miehet sormuksia ja kaularenkaita.

Perinteinen ”kansallispuku” koostui intiasta tulleesta madras-kankaasta tehdystä pitkästä hameesta, jonka alla oli valkoinen pitsihelmainen alushame sekä pitsisesta paidasta. Kultakorut kuuluivat osaksi asua. Asuun kuului myös madraksesta tehty päähine, jonka solmukemäärä kertoi naisen aviollisesta asemasta. Madras-kangas on edelleen suosiossa ja yksi myydyimmistä matkamuistoista. Nykyään näitä perinteisiä asuja näkee enää lähinnä häissä tai kulttuuritapahtumissa.



Toinen perinteinen paikallinen asuste on käsin punottu ”bakoua”-hattu. Hattu suojaa
kalastajia ja maanviljelijöitä paahtavalta auringolta ja on edelleenkin suosittu myös esim.asfalttimiesten keskuudessa.

Mutta siis nykymuodista..Rap on täälläkin kova sana ja nuoret jäpikät pukeutuu musavideoista tuttuun tyyliin räppikäppeineen, tennareineen ja Obama/Biggie yms. jättiteepaitoineen. Aivan kuuminta hottia on vyölaukku, mieluiten Lacoste tms (!). Odotan mielenkiinnolla palaako vyölaukut myös Suomeen. Raporttia mulle heti jos bongaatte. :D Toinen aivan välttämätön vaatekappale on vanha kunnon Uuno Turhopuro – wifebeater eli reikäpaita. Löytyy myös reggaevärityksellä eli puna-kelta-vihreenä. Voin lähettää kaikille wannabe-gangstoille. Tähän pari-kolmikymppisten suosimaan tyyliin kuuluu tietty vielä viritetty skootteri, rastat tai letit ja kultaketjut.

Samanikäisten tyttöjen ja erityisesti teinien motto pukeutumisessa tuntuu olevan less is more – eli mitä vähemmän vaatetta sen parempi. Niin ja piukkaa sen olla pitää, mieluiten kirkkaankeltaisena, oranssina tai turkoosina. Minisortsit ja olkaimettomat topit (mahdollisesti napapaita-malllisena tai läpinäkyvänä/reikiä täynnä) on päivän sana. Kynnet pitää olla tip top eli mieluiten rakennekynnet ja korkkareissa löytyy korkoa. Hiuslisäkkeet eli pitkä tukka on must ja jos seassa on esim.sähkönsinisiä tai blondeja lettejä niin on todella trendin harjalla. :D

Myös aikuiset naiset pukeutuu astetta villimmin kuin Suomalaiset kanssasisarensa. Täällä ei muotoja piilotella vaikka olisi kertynyt vuosien varrella muutama lisäkilo…Että eikun leopardiprinttiä päälle ja korkkarit jalkaan - bootylicious! Mäkin olen jo alkanut osoittaa paikallista muotitajua ja käytän kaupungilla minaria joka suomessa vaatis leggingsit ja kännin baariympäristössä. Saa nähä mihin saakka tämä vinksahdus johtaa

Lakkoa ja houstailua

Meilla oli taas pari yota yks ranskalainen couchsurffaaja kylailemassa. Tama Yann olikin vahan erikoislaatuisempi heppu, meinaan niin hippi kuin hippi voi olla. :D Saatiin kuulla vesimiehen ajan tulemisesta ja Rainbow Gatheringeista yms. Oli ollut Norjassa saamelaisten oikeuksia puolustamassa tommosella leirilla (ite saamelaiset ei kuulemma olleet kauheen innostuneita tuestaan, jotenkin kuullostaa tutulta..). Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen tuttavuus ja saatiin kuulla bretonin kieliisia lauluja yms.

Taalla on taas vaihteeksi lakko paalla, talla kertaa bensa-asemat eika kukaan tieda millon aukeavat. Barrikadeja ovat pykanneet roskapontoista ja lavoista asemien eteen. Onneksi kuultiin ajoissa huhuja etta menevat kiinni ja ehdittiin saada tankki tayteen.

Suununtaina oltiin Romskun siskon perheen ja veljen kanssa "Fonds Blancs"illa. Fonds Blancs viittaa Françoisin kylan edustalla sijaitseviin pieniin paratiisimaisiin saariin joilla vesi on turkoosia ja hiekka valkoista. Mentiin sinne isolla turistiveneella. Ensin pysahdyttiin "Josephinen ammeella" eli keskella ulappaa sijaistevalla alueella jossa vesi turkoosia ja ulottuu ainoastaan vyotaroon asti. Siella sitten pulikoitiin ja juotiin rommipaukut. Taalta jatkettiin pienelle saarelle jossa vietettiin loppupaiva syoden ja juoden buffetista. Oli aika loistavaa. Niin ja tanssittiin tietty ja kaiken kukkuraksi osallistuin Miss. Pareo (!) kierrokseen neljan muun tyton kanssa. Luulin etta vaan kiepahdetaan pareot (eli sellaset rantahuivit) paalla lavalla, mutta ei, vaan meidan piti myos antaa pieni tanssiesitys. Lajina tietty afro. Onneks oon tanssinut vahan afroa, mutta nolotti kylla silti aika paljon ja repeilin siina kun koitin jotain sheikkailla. Oli muilla tytoilla vahan paremmin hallussa liikkeet. :D Pistan kuvaraporttia tulemaan myohemmin Picasaan. Siella on muuten lisaa kuvia esim. E-Afrikasta.

Toita en oo vielakaan loytanyt, mutta oon lahetellyt hakemuksia englannin opettajaksi lapsille jotka tarvii ekstra-apua. Eli siis vahan niinkun yksityisopettajan hommaa koulun lisaksi, kulkee taalla nimella "soutien scolaire". Taalla on firmoja jotka palkkaa ja valittaa yksityisopettajia ja niihin oon lahetelly hakemuksia. Aion kanssa laittaa pariin lehteen ilmoituksen.. Etta jos tasta vaikka jotain kehittyisi. Toinen pieni mahis on etta paasen turistioppaaksi risteilyaluksien matkustajille jotka pakataan paivaksi busseihin kiertamaan saarta. Syyskuun alussa pitaisi olla koulutus ja valinna. Ihanaa, jenkkeja!

>

Howdy ho! Viikko hujahti yllättävän nopeasti. Emännöitiin pari päivää ranskalaista Maximea joka "surffasi" sohvallamme (ks.Couchsurfing.com). Hauska tyyppi, esittelin sille FdF:ää, shoppailtiin tuliaisia ja vierailtiin esim. vesiputouksella. Oltiin Roméon kanssa sen mukana myöskin Vauclinissa jossa Maxime purjesurffasi. Todella nätti ranta, jossa vesi turkoosia koska todella matala. Rannalla saa kahlata varmaan valehtelematta puoli kilsaa ennenkuin vesi ulottuu olkapäihin. Roméo kiipesi hakemaan meille kookoksia ja onnistuin halkaisemaan sellaisen viidakkoveitsellä. Jee! Pääsin ramboilemaan veitsen kanssa myös kun kyläiltiin poppoolla Mamie Deden miesystävän (tai pappafrendin;)) luona. Meitä oli kakstoista vieraista joille äitee väänsi lounaan - grillattua kalaa, breadfruitia, banaaneja ja papukastiketta. Perinteistä ja hyvää! Mä toimin grillivastaavana. Haettiin myös puutarhasta hedelmiä kaikille mukaan - sain siis pistää aluskasvillisuutta matalaksi että päästiin käsiksi puihin. Meillä on jälleen hyvät varastot banaaneja, avokadoja ja mangoja.



Huomenna menen jälleen rannalle Roméon siskon perheen ja veljen kanssa. Romsku itse ei pääse mukaan kun on raasu töissä. Meille olisi tulossa vielä kolme couchsurffaria lisää tässä kuussa! Kahdelle lupailin että saattaa onnistua. Kunnon suma: kahteen kuukauteen ei ketään ja nyt kaikki tulossa samaan aikaan! Näin se männee.

En muuten päässyt työharjotteluun sinne arkeologiseen museoon (arvasin kyllä). Muista ei ole vielä kuulunut.

Les yoles, les yoles..

Jälleen uutta viikkoa aloitellaan..Roméo oli vk-lopun vapaalla joten siivoiltiin ja lekoteltiin rantsulla. OOn ehkä ruskeampi kuin ikinä, vaikkei se suomalaisena olekaan kauheen paljon. :)Kyläiltiin ja syötiin kanssa "anoppilassa". Sain vihdoin sossusta sen lapun, jolla voin hakea sairausvakuutusta (CMU, mutta ilosena yllätyksenä siihen tarttee edellisvuoden tulot. Eli verotodistusta metsästämään. Äsken skypetettiin porukoitten kanssa, ihanaa puhua suomea välillä (ja muutenkin kuulla kuulumisia).

Täällä on menossa justiinsa "Tour des Yoles rondes" eli sellasten purjekanoottien Martiniquen ympäripurjehdus kilpailu. Kyseessä ei ole mitkään pikkupaatit, vaan pitkä kanootti jossa yli kymmenpäinen miehistö. "Yole" on perinteinen kanootti, jota ennen käyttivät kalastajat. "Tour des Yoles" on muodostunut tärkeäksi identiteettisymboliksi täkäläisille. Esimerkiksi telkkarissa näytetään kokoajan suorana kilpailua ja rannoille kokoontuu tuhansia katsojia. Ks. tuolta: http://www.yoles-rondes.com

Huomenna meille tulee ehkä yöksi yks ranskalainen "couchsurffaaja". Justiinsa otti yhteyttä että tartteis yöpaikan ja kaipa sitä vois tyypin majoittaa. Romsku ei tosin vielä tiedä tästä :D. Kuun lopussa on kanssa tulossa joku jenkkiläinen tytski. jee, seuraa mulle!