Hurrikaani Bill mennä pörhälsi tästä ohi (yli tuhnnen kilsan päästä) ilman sen suurempaa draamaa (mitä nyt vettä tuli kun saavista ja tiet vähän tulvi). Huhhuh. Täytyy myöntää että vähän jänskättää kyllä että osuuko sieltä joku vielä kohdalle. Romsku mua yrittää rauhotella, että ei ne niin vaarallisia ole ja että yleensä vaan sellaset pöljät jotka jää ulos tai ylittelee jokia tms. kuolee. :D Fair enough. Mutta silti en voi olla maalaamatta piruja seinille kun ottaa huomioon merien lämpenemisen (ilmastonmuutos) ja ennusteet hurrikaanien vahvistumisesta yms. Toivotaan nyt kuiteskin parasta.
Tännä möllöttelen kotona ja kirjotan tätä blogiakin kotoota koska saatin avattua vihdoin NETTI. Wooohooo!! Enpä oo oikeen muuta sitten tehnykkään kun jumittanut kyberavaruudessa. Fiilistelen jo mitä kaikkea voin tehdä kuten kuunnella YleXää, Radio Helsinkiä, kattoo Yleä, Skypettää yms. Balsamia koti-ikävälle. Joka on taas kerran nostanut päätään. Mutta semmosta tää on, ei auta itku vaan pitää koittaa tsempata. Tajusin just että aina ennen kun oon asunu ulkomailla niin on aina ollut joku yhteisö johon on vaan tupsahtanut. Ja aina on ollut tekemistä - niinku opiskelua ranskassa tai vap.eht hommia Intiassa. Enhän mä täälläkään yksin ole mutta enemmän kuitenkin kuin aikasemmin. Täällä ollaan oikeestaan vaan Roméon perheen kanssa koska sekin on kuitenkin asunut yli 6 vuotta poissa ja monet kaverisuhteet on katkennu tai ovat muuttaneet pois tms. Että tartteis vissiin hankkia joku harrastus (ja töitä) että tutustuis ihmisiin...Onneks on noita couchsurffaajia jotka pitää mulle seuraa toisinaan :D.
Tänään koitan saada aikaseks kirjotella s-postia proffalle gradusta. Pitäs sekin nyt saada syljettyä ulos. En jaksa sitä enää hinkata, se nyt saa kelvata semmosenaan. Ainoo mikä puuttuu on sitomisohjeet. Hellurei! Hain kanssa töihin yhteen kirjakauppaan, odottelen vastaavatko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti