Vauhtiviikonloppu

Tässä pari otosta viime vk-lopun hulinoista. Lauantaina olin töissä, työpajalla oli melontaharkat ja koitettiin Marcelin (pomo) kanssa suunnitella tulevaa toimintaa. Mun kontolla on tällähetkellä suurinosa viestintään liittyvistä hommista eli nettisivut, blogi, lehdistötiedotteet ja viestintästrategia yleensä koskien mm. toukokuun Grenadan reissua. Alunperin reissun piti olla Venezuela-Martinique, mutta mm. poliittisen ja turvallisuustilanteen takia ei maahan kannata juuri nyt lähteä seikkailemaan.


Sunnuntaina oltiin sitten Roméon äidin luona "maaseudulla" eli Rivière-Pilotessa. Norjalaiset oli kanssa messissä. Mamie Denise oli taas pistänyt parasta pöytään ja niin että varmasti riittää eli ruokaa oli taas pienelle armeijalle. Kananmunat ja juurekset oli omasta takaa, puutarhassa kun kasvaa kaikkea banaaneista guava-, karambola-, ja avokadopuihin. Olen varmaan ennenkin hehkuttanut, mutta edelleenkin jaksan joka kerta ihmetellä näiden teräsmummojen ja pappojen energian määrää. Esimerkiksi herra Julot, joka on siis kuitenkin jo 84-vuotias, edelleen asuu kotonaan ilman avustusta ja mm. hoitaa kanojaan ja tekee puutarhahommia. Olen monesti todistanut (suht huolestuneena) kun machete-veitsi heiluu kun puutarhassa tehdään vähän kitkemishommia. Herran toinen silmä kun on kaiken lisäksi lähes sokea. Dominossa päihittää edelleen myöskin helposti nuorempansa.



Ilta päätettiin uimareissuun rantsulla ja todella kauniiseen auringonlaskuun. Loisto sunnuntai siis kaikenkaikkeaan.

Retail therapy

Eilenpä en ollut töissä enkä mee tänäänkään, aivan kreisiä. :) Niinpä olin siis eilen aamulla ensin lekurilla. Vettä tuli koko aamupäivän kuin esterin sieltä, mikä oli kyllä tarpeeseen mutta teki ajelusta astetta jännempää, tiet kun täällä tuppaa todella liiraamaan. Ja nyt ei siis puhuta mistään pikku kuuroista, vaan trooppisesta sateesta eli eilenkin muutamassa tunnissa taisi tulla sellaset 80- sata milliä.
Oli varsin mukava käynti tällä kertaa, lääkäri määräsi mulle tosta vain kun vähän valitin selkäkipuja 10 kinesiterapeutti sessiota ja tukisukkahousut apteekista (ilmaisia, koska "Ranskan KELA" korvaa suurimman osan ja jos jotain jää niin menee vakuutuksesta). Painoakaan ei ole tullut raskauden alusta kuin nelisen kiloa, halleluuja! Tämän kunniaksi oonkin sitten mussuttanut keksejä ja karkkia tässä ihan kiitettävästi :D.

Sitten olikin vuoro palkita itseään hieman hurvittelemalla kaupungilla. Mukaan tarttui seuraavanlaista:

"Moulin Roty"n vauvakirja joka on ollut kaikista ehdokkaista se ehdottomasti paras. Sivuilla seikkailevat nallet, ei valko-ihoiset pikkuvauvat, kannet ei ole pinkkiä tai vaaleensinistä. Eri kiva siis.


Sitten tarttui käpälään Okaidi-ketjusta tämmönen aikas kivan viileän oloinen kesämekkonen ja vielä alennuksessa, 13 eurolla lähti. Niin, aivan, kesäMEKKO eli tosiaan tyttö sieltä pitäisi olla tulossa :).

Mallina toimii nalleraasu jolla päällä myös äiteen Suomesta lähettämä takki ja myssy. Joo, mulla oli ehkä vähän liikaa aikaa...



 Ja kun tulin shoppailemasta kotio, odotti siellä tälläinen ylläri, eli oli siippakin ollut shoppaamassa ja ostanut sitten turvaistuimen käytettynä kolmella kybällä. Olin vähän skeptinen hankinnan suhteen (oisin ite halunnut ostaa uutena, safety first, ja valita ehkä vaunujen kanssa yhteen menevän) mutta toisaalta istuin on ihan OK kunnossa ja oli vielä noin halpakin. Jotta katsotaan. Oli mennyt ostamaan myös semmosen käsipeli ruohotrimmerin (ei mitään hajua miksi niitä oikeasti kutsutaan) josta lähtee helvetillinen meteli. Tästä en ollut niin innoissani...Mutta on juu varmasti todella välttämätön meidän noin 3x3 metriä isolle "takapihalle", heheh. Täällä kyllä ruoho yms. aluskasvillisuus kasvaa vähän eri tahtiin kuin kotomaassa että mistäs minä tiedän, saattaa ollakin. Tänään luvassa lisää laiskottelua,siivoilua, paketin postitusta ja ehkä uimista.

Sata päivää

...Ai mihin? No beibsin syntymään tietenkin, lukee raskaustickerissä tänään. Lasketun ajan mukaan siis, joka voi kyllä heittää suuntaan jos toiseenkin. Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaan, vaikka alussa muistankin miten ajattelin että ei muka kulje ollenkaan ja että synnytykseen on ikuisuus. No, väärässäpä olin ja nyt tuntuu että aika loppuu "kesken" tai että ei ole ehtinyt valmistautumaan pienen tuloon. Toisaalta herää kysymys kuinka tähän uuteen tilanteeseen edes voisi valmistautua, muutos tulee olemaan radikaali ja tilanne niin uusi etten usko että sitä voi edes etukäteen kuvitella. "Tekemällä oppii" varmaan pätee lastenkasvatusasioissakin...En oo vielä aloittanut edes raskausvalmennuskurssia, kun ovat kuulemma niin täynnä että vasta huhtikuussa pitäisi soitella. Täällä on kyllä yksityisiä kursseja vetäviä kätilöitäkin, että ehkä otan yhteyttä johonkin heistä. Hankintojakaan ei olla vielä tehty, parin viikon päästä on muutto alakerran isompaan kämppään että ennen sitä ei olla mitään isoa hankkimassa. Lisäksi seitsemännellä kuulla meidän pitäisi saada "vauvarahaa" sossulta noin 700 euroa, joka sitten mällätään pinnasänkyyn, autoistuimeen ja vaunuihin.

Eilen oli täydennys rakenneultra kun ei viime kerralla saatu kuvaa esim. sydämestä, profiilista yms. Oli kyllä ikävin lekurikäynti tähän mennessä - ultraaja oli superstressaantunut ja aika pahalla tuulella. Tilannetta ei auttanut että maha-asukki oli ilmeisesti "taas kuten aina" vaikeassa (eli väärässä) asennossa hoitsun mielestä. Niinpä sitten ainoa kommunikaatio mun kanssa oli  "hän on kyllä rasittava (tai hankala)"  ranskaksi "il est pénible" hokeminen useaan otteeseen. Lisäksi tätsy koitti saada vauvaa vaihtamaan asentoa painelemalla vatsaa, eikä siinä oiskaan ollut mitään, jos kynnet olis muistanut leikata vähän lyhyemmiksi. Hohhoijaa. Ei sitten saatu profiilia ja ilmeisesti sydämen kanssakin oli vähän niin ja näin, noh, paperit käteen ja ulos. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin (selvisi papereista). Vielä viimeinen ultra toukokuussa sitten jäljellä. Odotan innolla ;). Huomenna gynekäynti, saas sitten nähdä paljonko on tullut elopainoa lisää. Sokeriarvot kuiteskin vielä ihan OK onneksi.

Kaikki siis edelleen vallan mukiinmenevästi. Pieniä asiaan kuuluvia kremppoja lukuunottamatta tietty niinku ihania suonenvetoja ja selkäkipua. Pahempaa odotellessa siis :)

Kanoottihäät ja vieraita Suomesta

Viime lauantaina huip

 entui Karisko-järjestön pitkäaikainen säätö ja järkkääminen. Itse olin edeltävällä viikolla mm.  kirjoittanut lehdistötiedotteen ja soitellut eri TV-kanaville ja parille journalistille. Lanseerattiin siis "Kanawa Myel"-niminen uusi tuote, elikäs tällä samaisella isolla inkkarikanootilla josta olenkin jo kertonut, suoritettavat romanttiset melontaretket. Tosin vieraiden ei tarvitse kuin istua kyydissä ja nauttia menosta.                                                                            

Lauantainen retki oli siis "avant-premiere" ja kaikkien helpotukseksi se sujui niinkuin pitikin. Kanawalla kyytiä saivat tuore parikymppinen aviopari vieraineen jotka vielä leikkivihittiin Sainte-Lucen pormestarin toimesta kanootissa.  Kukaan ei tippunut mereen, työpajan nuoret hoitivat hienosti hommat ja meloivat urhokkaasti keskipäivän paahteessa plus tapahtuma sai runsaasti julkisuutta. Tempaus oli Martiniquella kahden kanavan iltauutisten kevennys-osiossa ja iso lehtijuttu tulee ilmestymään France-Antilles sanomalehdessä myöhemmin. Laitan tänne linkkiä sitten jos tulee nettilehteenkin.

Kanootti lähestyy satamaa...

Hääpari saapuu paikalle aplodien saattelemana

                                     Työpajan tyttäret merirosvolookissa

Meillä oli myös viitisen päivää vieraita Suomesta, eli couchsurffari Riikka. Oli tosi kiva päästä puhumaan suomea pitkästä aikaa ja muutenkin oli mukavaa seuraa. Riikka tartutti muhun sukelluskuumeen, koska itse kâvi kahdesti laitesukeltamassa ja aika kivan näkösiä olivat kuvat koralleista, kilppareista sun muista elikoista. Eli vois tosiaan sitten kun vauva on syntynyt harkita kurssin käymistä...
 Käytiin esim. Diamantissa josta tuo kivikuva, on siis tulivuoren jäänne.

Ja mulla oli hauskaa kun aalto kasteli persiiksen. 

Kyseessä Sainte-Luce.

väsypostaus

Eipä oo taas jaksanut ja kerennyt blogiakaan päivitellä.. Syynä tähän on ollut loppumattomalta tuntunut ja eri raskas viikko. Eli tästä tulee nyt valivali postaus, koittakaa kestää. Tuntuu että oon joutunut vähän liian isoihin kenkiin tän järjestöpestin kanssa, eli ei riitä omat taidot hoitamaan hommaa. Ongelmana on myös ohjauksen lähes täysi puute, ja tapa jolla hommia hoidetaan. Eli olo vähän kuin uimataidottomalla, joka on heitetty mereen ja katsotaan uppooko vai räpiköikö rantaan. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta ongelmana lafkassa on etenkin työn organisointi - kaikki langat ovat yhden henkilön käsissä, asiat hoidetaan viime tingassa ja paniikilla.  Esim mun oletetaan osaavan tehdä vaikkapa apuhakemuksia ja viestintään liittyviä juttuja täysin itsenäisesti ja lähes ilman ohjeistusta, ilman minkäänlaista kokemusta kys. hommista. Eli oon ollut todella paskoissa fiiliksissä koko viikon ja monta kyyneltäkin on tullut asian tiimoilta tirautettua. Itse kun kuitenkin yrittää tehdä parhaansa, mutta kun ei vaan osaa tai on tehnyt väärällä tavalla niin ei ole kivaa.

Että koitan nyt miettiä mitä teen tän homman suhteen, jatkanko vai luovutanko suosiolla. Ei tee meinaan vauvalle hyvää tää jatkuva stressaaminen plus omatkin voimat on tällä hetkellä aika finaalissa. Mutta onneksi oon viikonloppuna pystynyt relaamaan ja vähän ulkoistamaan taas tilannetta ja nyt tuntuu kuitenkin vielä siltä, että yritän vielä sinnitellä. Eli ehkäpä alku on vaan hankalaa ja totuttautumalla tilanne helpottuu... Jotta toivossa eletään.

Muuten siis pyyhkii ihan ok, raskaus on kuudennella kuulla eli vauva alkaa olemaan jo aika iso kaveri - kuulee vaikkapa ulkopuoliset äänet kohtuun ja tästä lähtien alkaa kerryttämään painoa ihan tositeolla. Maha on kanssa jo saanut vähän muotoa vaikka edelleen on kaikkien mielistä oudon pieni. Hmm. Odottelen sokerirasitustestin tuloksia ja seuraavaa gynekäyntiä.
Täällä kuumuus jatkuu edelleen vaikka toissapäivänä satoikin ekaa kertaa noin kuukauteen. Kuivuusasteesta kertoo jotain jo se, että Pélée- tulivuorella on riehunut iso tulipalo, jota ei palomiehet saaneet sammutettua ennen kuin sade sen taltutti. Kasvisto vuorella kun on kuitenkin sademetätyyppistä ja ilma siellä yleensä kosteaa...Paikallisvaalit on kanssa käynnissä eli "Conseil Regional"in presidentiksi on kova kilpailu ja vaaliautot surraa kovaäänisineen pitkin katuja.  Eilen oltiin tuulettumassa reggaekeikalla, pääesiintyjänä Straika D, dancehallia ja reggaeta tekevä martiniquelainen artisti. Ihan ok keikka vaikka saatiinki odottaa kolme (!) tuntia ennen kuin kukaan esiintyjistä viitsi kiivetä lavalle. Eli vähän toi odotus ainakin mulla laimensi intoa. Mutta tässä vielä Straikaa teille.

Kaksi mainiota lastenkirjailijaa

Olen aina pitanyt saduista ja erityisesti arvostanut kauniisti kuvitettuja, huolella tehtyja, lastenkirjoja. Siis ihan aikuisiassakin.  Tasta on kiittaminen edesmennytta mummiani seka tietenkin omia vanhempiani, jotka lukivat satuja ja kartuttivat lasten kirjahyllya koko lapsuuteni ajan. Iltasaduksi saattoi kuulla niin Tinttia kuin Grimmin satuja tai vaikkapa Minttu-kirjoja..Mummilasta loytyi ne kaikkein kauniimmin kuvitetuimmat satukirjat, joita mummi itsekin taidetta harrastavana kovasti arvosti.

Viimeaikoina olen siis syysta arvaamattomasta huomannut harhailevani yha useammin lastenkirjaosastolla. Erityisesti kaksi kirjailijaa on jaanyt mieleeni.

Heista ensimmainen on Alex Godard, vuonna 1965 syntynyt guadeloupelainen kirjailija-kuvittaja. Godardin kirjoissa seikkaillaan karibialaisissa maisemissa, ja hanen akvarellikuvituksensa ovat todella kauniita. Godard hyodyntaa paikallisia kansansatuja, kuten vaikkapa kirjassaan "Maman-dlo", ja antillien elaimistoa kuten kirjassa "Maé et le lamentin" joka kertoo manaatin ja pikkutyton valisesta ystavyydesta. Manaatteja asusti aikoinaan Martiniquellakin (taalta loytyy myos Lamentin niminen kaupunki) mutta ne tapettiin nopeasti sukupuuttoon kolonialisaation alettua.  Sama kohtalo kohtasi muuten myos Ara-papukaijoja.

Joka tapauksessa,  ihania kirjoja ja hieno taiteilija, jonka nettisivut loytyvat taalta. Alexin uusin kirja on "La Case aux hibiscus rouges" (2005).

Toinen huomionarvoinen kirjailija on ranskalais-ivorialainen Véronique Tadjo, joka on myos afro-amerikkalaisen tutkimuksen tohtori seka runoilija.  Tadjon kuvitukset ja tarinat ammentavat afrikkalaisesta kulttuuriperinteesta.  Han kirjoittaa myos romaaneja, joista vuonna 2005 ilmestynyt "Reine Pokou" on voittanut "Grand prix littéraire d'Afrique noire" kirjallisuuspalkinnon.

 Etta naita kirjailijoita tullaan varmaan meilla lukemaan, kunhan pikkuihminen vahan kasvaa (ja yleensa syntyy) :), suomalaisia lastenkirjailijoita unohtamatta. Ideana on etta lapsesta kasvaisi kaksikielinen. Kaksikielisyydesta siis tulossa tannekin aikanaan juttua ja vinkkeja...

Kanawa @ St.Luce

Toissa on ollut vipinaa, viitisen uutta nuorta aloitti tyopajassa viime viikolla ja kaikenlaista projektia pukkaa. Mulle on sysatty vastuuta viestinnasta, ja eka tapahtuma josta tartteisi kommunikoida on ensimmainen vihkiminen Kanawassa 20 paiva tata kuuta. Tanaan oli jokalauantaiset melontaharkat St.Lucessa, josta nama kuvat. Porukkaa oli kasassa kiitettavasti ja nuoret vaikuttivat edelleen motivoituneilta. Ja motivaatiota tosiaan tarvitaan Venezuela-Martinique ekskursion toteuttamiseen...

On se vaan edelleen vaikuttava naky, 18 metrinen, perinteita kunnioittaen rakennettu ihka oikea intiaanikanootti.

Muuten viikko on taas hujahtanut ohi todella huipakkaan - alkuviikosta oltiin oikeen ulkona syomassa Zen Litchee nimisessa sushiraflassa, jossa oli jopa kasvissushi vaihtoehto. Taalla meinaan ravintoloista ei yleensa loydy ollenkaan kasvissafkaa. Norjalaisetkin kutsui meidat syomaan luokseen, oli kiva nahda pitkasta aikaa ja kuulla etta V:n gradun kenttatyot etenevat.

Edellisessa kuvassa oranssissa T-paidassa mun tyokaveri Grégoire, joka on tyopajan paavastaava ja urheiluopettaja.

Huomenna ja maanantaina vapaapaiva (periaatteessa, koska taytyy kuitenkin teha hommia kotona), pitas hoitaa labrakokeet pois alta - mm. ihana sokerirasitustesti edessa ja sita edeltava paasto, ei innosta sitten yhtaan. Mutta beibin parhaaksihan ne kokeet on jotta ei auta marista. :)

Yleista lapinaa

Viimeinen paiva kahvilassa on siis takana pain, ai onnea. :) Ehka ihan pikkasen tata euforiaa varjostaa pomon uusi hermoromahdus (kun tosiaan sai vaimonsa kiinni pettamisesta) ja tasta seuraavat vaikeudet kaikille muille tyontekijoille. Etta veikkaan jotta viela soittelevat josko paasisin tuuraamaan. Saatanpa viela mennakin, taytyy katsoa. Tanaan aamulla vedin taas jenkkituristeille "Historical Walking Tour"-kierroksen ihan helvetilliseksi patsiksi muuttuneessa Fort-de-Francessa. Tippia tuli ja lapisin taas ummet lammet kulttuurista lakkoiluun ja ranskalaiseen sosiaaliturvajarjestelmaan. Taman jalkeen palkitsin itseani viela shoppailemalla, joka vei kylla  viimeisetkin mehut.  Saaliksi tarttui mukaan kahdet raskauspoksyt (yhet trikoot ja yhet haaremihousut super kuminauhavyotarolla), kaksi mahapaitaa, kahet sandaalit,  kauan himoitsemani Nina Riccin "Ricci Ricci"-hajuvesi ja viilentava jalkavoide. Jotta rahat haisemaan vaan.

Taalla on nyt siis todella kuuma, koska kaynnissa on kuiva kausi joka onkin ollut erityiskuiva, koska viime ns. sadekautena sateet jai todella niukiksi. Talla hetkella karsitaan siis vesipulasta. Pohjavedet on alhaalla ja joet kuivina, pensaspaloja sammutellaan taman tasta ja  saaren etelaosassa kasvit ja ruoho on ihan keltaista. Eli veden saannostely on aloitettu ja meillakin on tanaan vedet ollut poikki muutaman tunnin. Toivotaan siis etta saataisiin pian sateita! Kuumuus alkaa meinaan jo olemaan melko tukahduttavaa.

Tanaan meinataan rentoutua leffan merkeissa, eli mennaan katsomaan mm. Morgan Freemanin tahdittama Nelson Mandelasta ja Etela-Afrikan apartheidin jalkeisesta rugbyjoukkueesta kertova "Invictus". Odotukset on kovat leffan suhteen, sentaan Eastwoodin ohjaama ja kun viela reissattiin Roméon kanssa E-Afrikassa viime vuonna niin eikohan tama patka uppoa. :)