Olen aina pitanyt saduista ja erityisesti arvostanut kauniisti kuvitettuja, huolella tehtyja, lastenkirjoja. Siis ihan aikuisiassakin. Tasta on kiittaminen edesmennytta mummiani seka tietenkin omia vanhempiani, jotka lukivat satuja ja kartuttivat lasten kirjahyllya koko lapsuuteni ajan. Iltasaduksi saattoi kuulla niin Tinttia kuin Grimmin satuja tai vaikkapa Minttu-kirjoja..Mummilasta loytyi ne kaikkein kauniimmin kuvitetuimmat satukirjat, joita mummi itsekin taidetta harrastavana kovasti arvosti.
Viimeaikoina olen siis syysta arvaamattomasta huomannut harhailevani yha useammin lastenkirjaosastolla. Erityisesti kaksi kirjailijaa on jaanyt mieleeni.
Heista ensimmainen on Alex Godard, vuonna 1965 syntynyt guadeloupelainen kirjailija-kuvittaja. Godardin kirjoissa seikkaillaan karibialaisissa maisemissa, ja hanen akvarellikuvituksensa ovat todella kauniita. Godard hyodyntaa paikallisia kansansatuja, kuten vaikkapa kirjassaan "Maman-dlo", ja antillien elaimistoa kuten kirjassa "Maé et le lamentin" joka kertoo manaatin ja pikkutyton valisesta ystavyydesta. Manaatteja asusti aikoinaan Martiniquellakin (taalta loytyy myos Lamentin niminen kaupunki) mutta ne tapettiin nopeasti sukupuuttoon kolonialisaation alettua. Sama kohtalo kohtasi muuten myos Ara-papukaijoja.
Joka tapauksessa, ihania kirjoja ja hieno taiteilija, jonka nettisivut loytyvat
taalta. Alexin uusin kirja on "La Case aux hibiscus rouges" (2005).
Toinen huomionarvoinen kirjailija on ranskalais-ivorialainen Véronique Tadjo, joka on myos afro-amerikkalaisen tutkimuksen tohtori seka runoilija. Tadjon kuvitukset ja tarinat ammentavat afrikkalaisesta kulttuuriperinteesta. Han kirjoittaa myos romaaneja, joista vuonna 2005 ilmestynyt "Reine Pokou" on voittanut "Grand prix littéraire d'Afrique noire" kirjallisuuspalkinnon.
Etta naita kirjailijoita tullaan varmaan meilla lukemaan, kunhan pikkuihminen vahan kasvaa (ja yleensa syntyy) :), suomalaisia lastenkirjailijoita unohtamatta. Ideana on etta lapsesta kasvaisi kaksikielinen. Kaksikielisyydesta siis tulossa tannekin aikanaan juttua ja vinkkeja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti