Sata päivää

...Ai mihin? No beibsin syntymään tietenkin, lukee raskaustickerissä tänään. Lasketun ajan mukaan siis, joka voi kyllä heittää suuntaan jos toiseenkin. Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaan, vaikka alussa muistankin miten ajattelin että ei muka kulje ollenkaan ja että synnytykseen on ikuisuus. No, väärässäpä olin ja nyt tuntuu että aika loppuu "kesken" tai että ei ole ehtinyt valmistautumaan pienen tuloon. Toisaalta herää kysymys kuinka tähän uuteen tilanteeseen edes voisi valmistautua, muutos tulee olemaan radikaali ja tilanne niin uusi etten usko että sitä voi edes etukäteen kuvitella. "Tekemällä oppii" varmaan pätee lastenkasvatusasioissakin...En oo vielä aloittanut edes raskausvalmennuskurssia, kun ovat kuulemma niin täynnä että vasta huhtikuussa pitäisi soitella. Täällä on kyllä yksityisiä kursseja vetäviä kätilöitäkin, että ehkä otan yhteyttä johonkin heistä. Hankintojakaan ei olla vielä tehty, parin viikon päästä on muutto alakerran isompaan kämppään että ennen sitä ei olla mitään isoa hankkimassa. Lisäksi seitsemännellä kuulla meidän pitäisi saada "vauvarahaa" sossulta noin 700 euroa, joka sitten mällätään pinnasänkyyn, autoistuimeen ja vaunuihin.

Eilen oli täydennys rakenneultra kun ei viime kerralla saatu kuvaa esim. sydämestä, profiilista yms. Oli kyllä ikävin lekurikäynti tähän mennessä - ultraaja oli superstressaantunut ja aika pahalla tuulella. Tilannetta ei auttanut että maha-asukki oli ilmeisesti "taas kuten aina" vaikeassa (eli väärässä) asennossa hoitsun mielestä. Niinpä sitten ainoa kommunikaatio mun kanssa oli  "hän on kyllä rasittava (tai hankala)"  ranskaksi "il est pénible" hokeminen useaan otteeseen. Lisäksi tätsy koitti saada vauvaa vaihtamaan asentoa painelemalla vatsaa, eikä siinä oiskaan ollut mitään, jos kynnet olis muistanut leikata vähän lyhyemmiksi. Hohhoijaa. Ei sitten saatu profiilia ja ilmeisesti sydämen kanssakin oli vähän niin ja näin, noh, paperit käteen ja ulos. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin (selvisi papereista). Vielä viimeinen ultra toukokuussa sitten jäljellä. Odotan innolla ;). Huomenna gynekäynti, saas sitten nähdä paljonko on tullut elopainoa lisää. Sokeriarvot kuiteskin vielä ihan OK onneksi.

Kaikki siis edelleen vallan mukiinmenevästi. Pieniä asiaan kuuluvia kremppoja lukuunottamatta tietty niinku ihania suonenvetoja ja selkäkipua. Pahempaa odotellessa siis :)