Superlomalla

Tervehdys syksyisestä Suomesta! Ai kun on kivaa  sanoa näin. :D

Lähes Suomifilmi tunnelmissa.

 Olemme nauttineet täysillä suomimeiningeistä melkeen kaksi viikkoa, joten puolivälissä lomaa ollaan.  Luksusloman reseptiksi vauvojen vanhemmille on osoittautunut seuraava: nukkuminen (nukkuvatko vauvat Suomessa jotenkin ekstrapitkään? Siltä vaikuttaa,  meidän neiti on vedellyt jopa kuuden tunnen yhtämittaisia unia), katettuun pöytään saapuminen, innosta pinkeä hoitoaputiimi (kiitos mumma ja vaari, isoisovanhemmat, tädit), kavereiden tapaaminen ja Oma Aika, vaunulenkit ja yleisesti sellaiset suomalaiset asiat kuten täkäläinen ruoka ja herkut, luonto ja kirpeä ilma.
Eli on kyllä nautittu isolla N:llä joka hetkestä ja toivuttu kuukauden univeloista.


Helsingissä on käyty ihan kahestaan, itse lähinnä shoppailin ja siippa tutustui nähtävyyksiin. Kavereitakin tuli tavattua ja isovanhempien mökillä oltua. Ollaan myös käyty fiilistelemässä Tammisaaressa ja eilen oltiin Fiskarsissa, jossa on muuten sunnuntaisin pientuottajien markkinat.  Tuli ostettua ohrahiutaleita, munajuustoa ja lakkahilloa, NAM.

                                                  Tuomiokirkko ja hurjat ukkospilvet.

Vauvaakin on ehditty juhlimaan, vietimme tytön epävirallisia nimenantojuhlia viime lauantaina. Nimihän on annettu jo  syntymähetkellä kuten Ranskassa vaditaan, mutta juhlia oli kuitenkin mukava viettää. Kaikille nimeäkään ei oltu vielä vuodettu. Paljastettakoon siis täälläkin jotta nimekseen tuli Frida Emilia.

Luvassa vielä Jyväskylän reissu ja varmaan Helsinkiinkin tulee vielä asiaa. Lomailu siis jatkukoon!
                                                                                  

Pää pilvissä

Tänään on sitten lähtö Suomeen, voi ihanuutta! Siitä onkin jo kulunut vuosi ja kolme kuukautta, kun kotomaa jäi taakse ja muutettiin Martiniquelle. Paljon on ehtinyt siinä välissä sattua ja tapahtua, ja ennen kaikkea muuttua. Isoin muutoksista on tietenkin tytön syntymä, joka tuntuu oikeastaan jonkinlaiselta elämää halkovalta tapahtumalta - on elämä ennen vauvaa ja sen jälkeen. Toinen suuri muutos entiseen elämään oli opiskelijaelämän loppuminen noin puolitoista vuotta sitten jo (!).  Jyväskylän Y-opiston käytäviä tulikin kulutettua sellaiset kuutisen vuotta. Sitä aikaa kyllä toisinaan muistelee nostalgisena - oli juhlaa, riekkumista, kamujen kanssa hengailua ja hyvin huoletonta eloa. Ja kai sitä tuli opiskeltuakin jossain vaiheessa.

 Mikään ei kuitenkaan (onneksi) kestä ikuisesti ja elämä kuljettaa eteenpäin... Ja nykytilanne on ehdottomasti yksi hienoimmista mitä voi olla! :) Pieni vauva vaatii paljon ja vauva-arki on toisinaan väsyttävää, mutta pieni tuhisija tuo kuitenkin moninkertaisesti enemmän iloa ja onnea kuin "vaivaa". Tuoreelle äidille lähes kaikki mitä vauva tekee on aivan ihmeellistä, suloista ja ihanaa, oli sitten kyseessä pieru tai syliin maha täynnä maitoa taintuminen....Ja tämä on vasta alkua, odottakaas kun kaveri oppii konttaamaan ja puhumaan!

Mutta kohta siis koneeseen: Fort-deFrance-Pariisi-Helsinki, on arrive!

Matkavalmisteluja

Vauva vetelee sikeitä, eli äiteellä on hetki aikaa taas nollata pollaa ja kirjotella...Ajan voisi tietenkin käyttää järkevämminkin eli esim. siivoomalla tai käymällä suihkussa, mutta ei nyt huvita. :)

 Eilen käytiin saaren toisessa päässä eli Robertin kaupungissa mun työpaikalla esittelemässä vauvelia työpajan nuorille. Teki kyllä hyvää poistua hetkeksi  neljän seinän sisältä, vaikka matka itsessään ei ollut mitään herkkua kun lämpöä on se 32 astetta ja autossa ei ole ilmastointia. Tytsi onneksi veteli sikeitä matkan ajan. Pomoni lupasi yrittää selvitellä äitiysrahan maksamista - sillä en ilmeisesti olekaan oikeutettu palkalliseen äitiyslomaan. Tämä selvisi eilen kun vihdoin keräsin tarpeeksi hermoja soittaa sossuun (vaikka lopulta Roméo saikin selvitellä asiaa, mä en vaan osaa käsitellä ranskalaisia sossun tätejä niinkuin pitäisi - ne on näitä kulttuurieroja, enkä aina tajua mitä puhelimessa puhuvat nopeaan jne.). Mutta koska täällä suhteilla saa aikaan paljon kivaa ja pomo tuntee hyvin muutaman sossun tädin niin ehkä, vain ehkä asia saattaa järjestyä. En siis ole oikeutettu palkalliseen lomaan koska en ole ollut töissä kys. työpaikassa tarpeeksi kauan, eli työsopimuksen olisi mm. pitänyt alkaa 2 tai 3 kk ennen raskautta ynnä muuta mukavaa. Dure, dure eli tiukkaa on meininki Ranskassa avustusten kanssa.

Sitten osioon Vauva-uutisia: ollaan alettu käyttämään viimeinkin kestovaippoja, kun saatiin hankittua vaippoihin sellasia päällimmäiseksi tulevia paperilappusia, jotka helpottaa vaippojen pesua koska niihin jää kakkakikkareet. Ja kyllä, hyvin on vaipat toimineet, ei yhtään vuotoa ja tuntuvat hiostavan paljon vähemmän kuin kertakäyttöiset. Suosittelen bumgeniuksen inserttejä, imuteho täysi kybä. Vavvan kantoreppu on myös ollut kokeilussa ja tarkoitus ois muistaa kanniskella mahdollisimman paljon ennen reissua, koska esim. lentokentän vaihto Pariisissa tulee tapahtumaan reppuilen. Eli olisi hyvä että tyttö olisi tottunut jonkin verran reppuun, ettei esim. huuda täyttä kurkkua koko vaihdon ajan...Käytössä meillä on Babylonin BB-tai joka on ollut sekin iloinen ylläri, yllättävän viileä ja hyvälaatuinen myöskin.

Huomenna ja perjantaina vielä lääkärikäynnit - PMIssä torstaina ja perjantaina pediatrilla, joka tsekkaa vielä vauvan korvat lentoa varten. Passikin (oikeen biometrinen) saapui tänään eli täällä oltais niinku good to go.

Suomi-Finlande

Suomen loma lähestyy hurjaa vauhtia, enään parisen viikkoa. Nyt vaan odotellaan vauvelin passia saapuvaksi (koputan puuta). Neiti oli passikuvassa viikon vanhana, koska Ranskassa viralliset asiat tuppaa kestämään ja kaiken lisäksi passi tehdään "metropolissa". Mutta sen pitäisi kuitenkin keretä tulemaan ennen reissua.

Itse odottelen mm. äitiyslomarahojani edelleen - mähän siis onnistuin aikanaan saamaan monen kuukauden taistelun ja paperiruljanssin jälkeen itelleni täkäläisen sosiaaliturvatunnuksen ja "carte vitale"n (ja tämä saatiin lopulta aikaan suhteilla, vähän niinku Venäjällä asuis tai jotain :D). Noh, kuvittelin että kaikki on siis kuosissa koska kaikki raskauden aikaiset hoidotkin oon saanut ihan normaalisti maksamatta. No, lähetin sitten todistukset äitiyslomasta jne. puljuun. Vastauksena jo surullisen kuuluisaksi käynyt "emme löydä tietojanne sosiaaliturvaan liittämisestä, lähettäkää kaikki X määrä paperia että voimme luoda teille "dossier"in". Tää on jo toinen kerta kun ovat hävittäneet (?) mun kaikki paperit eli alkaa jo vähän korveta. Mutta sainpa nyt ainakin takaisin todistuksen sosturvaan kuulumisesta (attestation) ja paperit vauvan liittämiseksi. Rahaa ei kyllä ole vieläkään tippunut, mutta eihän mun äitiysloma alkanutkaan kuin kesäkuussa... :D Onneksi on mies töissä, muuten vois olla aika hiljasta.

Mutta Suomen reissuun liittyen piti listaamani tavaroita, joita ainakin itse on huomannut tarvitsevansa täällä eikä aikanaan tajunnut pakata mukaan. Ostoslistalla ovat siis ainakin seuraavat kapineet:

- Fiskarsin keittiö - ja kynsisakset. Ranskalaiset sakset on ihan syvältä, ei ole fiskarsin voittanutta! Ja halvemmalla lähtee Suomesta.

- Desimittasetti. Useimmat ruokaohjeeni on Suomesta ja lisäksi netistä usein hakee suomenkielisiä ruokaohjeita. Täältä en ole löytänyt desimittoja. Jenkkiïläisiä "cups" mittoja löytyy, mutta eivät käsittääkseni ole saman kokoisia. Menee hermo desien muuttamisessa grammoiksi!

- Juustohöylä. Sais emmentalista järkevän kokoisia siivuja.

- Kasa tiskiharjoja. En ole tiskisieni-ihmisiä.

- Meikkivoide ja puuteri. Martinique spesiaali - valkoisille suunnattuja meikkejä löytää täältä vain Yves Rocherilta ja todella harvoin.

- Alusvaatteita. Halvemmalla löytää Suomesta. Siis sellaisia jotka ei mene rikki heti eka pesussa. Vaatteita yleensä - täällä vain muutama ranskalaisketju, loput vaatteet iloisissa neon jne. väreissä ja piukkaa lycraa jne. Värejä jotka hieman paremmin sopii tummaihoisille. Taidan tehdä pyhinvaellukseen Henkalle ja Vero Modaan.

- Syötävää: irtokarkkeja! hapankorppuja! lakuja! ruisleipää!

Mites muilla expateilla, löytyykö samoja tarvikkeita teidän taloudestanne vai jotain ihan muuta?

Meitin kolmiviikkoinen

...Neidin perusilme :D

Rintaraivareita

Paino on tytöllä lähtenyt vihdoin nousuun, kiitos korvikkeen, ja nyt kolmen kilon maaginen raja pitäisi olla ja ylitetty. Eli eipä "mennyt niinkuin strömsössä" imetys...Kuvittelin että homma lähtee rullaamaan omalla painollaan ja että tottakai vauva osaa tissiä imeä ja maitoa riittää ja kaikki käy luonnostaan. Vaan eipä sittenkään. Vieläkään en osaa tarkalleen sanoa, että missä mentiin metsään, mutta on se vaan aika kova paikka äidille ettei imetys onnistukaan. Varmaan on monen asian summa - sektio synnytystapana, imuote hukassa vauvalla aluksi eikä vieläkään tunnu olevan ihan hallussa, pulloilu on sekoittanut entisestään ja mukaan kuvaan on tullut lähes joka kertaiset "rintaraivarit" nyt tissiä tyrkyttäessä. Tissistä kun ei sitä maitoa tule niin helposti ja nopeasti kuin pullosta - eli voihan itku ja harmitus. Lisäksi alussa vauva oli keltaisuuden ja valohoidon takia todella unelias ja väsynyt - eli nuhkahteli rinnalle tuon tuosta eikä edes stimuloimalla aina herännyt syömään - ainakaan tarpeeksi kauaksi aikaa. Neuvoa ja apua olisi pitänyt saada ja osata pyytää enemmän, mutta niin paljon tapahtui samaan aikaan sairaalassa ja oma väsymys oli sitä luokkaa että ei vaan yksinkertaisesti pystynyt tekemään enempää. Kotona netistâ löytyi toki paljon tietoa ja vinkkiä, mutta liian myöhään.


Mutta turha on jossitella ja syyllistyä, tilanne nyt on mikä on. Koitan nyt jatkaa osittaisimetystä ainakin niin kauan kuin hermo kestää ja luultavasti sitten täytyy vaan siirtyä pulloon...Vaikea paikka, mutta en vaan usko että omat voimat riittää enää täysimetyksen yrittämistä- se vaatisi todella paljon aikaa ja energiaa eikä silti välttämättä edes onnistuisi. Eli näillä mennään ja kyllä korvikkeellakin vauva elää ja kasvaa :).

Täällä siis opetellaan äitinä olemista ja päivät menee ihan hurjan nopeaan! Univelka hieman painaa, mutta olo rupeaa kuitenkin olemaan jo ihan siedettävä. Kovasti odotan myös Suomen reissua, elokuun 18 lähdetään kotomaahan tuoreiden mumman ja vaarin luo kuukaudeksi, ihanaa!