Loppurutistus ja uusi tukka

Eilisen jälkeen helpottaa tappokiire. Meillähän on siis ollut töissä työn alla tässä noin viimoset kaksi - kolme kuukautta n. 100 hengen melonta Martiniquelta Dominican kautta Guadeloupelle. Ei ole mennyt taas kaikki ihan niinkuin Strömsössä. Järjestämisen pikku aikataulu-ongelmista kertoo ehkä mm. se, että mulle soitettiin sisarsaarelta tässä pari päivää sitten ja pyydettiin lähettämään nythetiäkkiä yhdistyksen logo, kun 1000 T-paitaa pitäisi saada painetuksi tässä niinkun samana päivänä...Eikä ole ainoa tämäntyyppinen ongelma, jonka kanssa ollaan painittu. Nyt vaan pidetään peukkua, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista. 

Mutta huhhei, ylihuomenna lähtevät sitten melomaan, kaksi isoa kanawaa, kuutisenkymmentä melojaa ja 40 järkkääjää, pelastushenkilöä yms. tyyppiä. Munkin piti alunperin olla melomassa,  mutta en nyt erinäisistä syistä olekaan mukana seikkailussa. Hommaa seuraa Thalassa - ohjelmasta journalisti ja kameramies, joten Ranskan teeveestä pääsee jossain vaiheessa myös ihmettelemään projektia.

 Symbolisesti melomalla kahden entisen Ranskan kolonian välinen matka kunnioitetaan marrons:ien (nég marron, les marrons), eli karanneiden orjien, jotka muodostivat vastarintaliikkeen ja omia salaisia kyläyhteisöjään vuorille ja sademetsään; muistoa. Monet Martiniquen ja Guadeloupen marrons:it riskeerasivat henkensä karkaamalla veneillä Englannin vallan alaisille naapurisaarille Dominicalle ja Saint-Lucialle, joissa orjuus oli lakkautettu aiemmin kun Ranskassa (vuonna 1838).
Ranska lakkautti orjuuden vasta vuonna 1848, ja tätä päivää juhlitaan Martiniquella kahden päivän päästä, eli keskiviikkona 22 toukokuuta, joka on täällä siten myös pyhäpäivä. Melomaan lähdetään siis Martiniquelta tuolloin, ja saavutaan Guadeloupelle 27.5., joka on sikäläinen orjuuden lakkauttamisen pyhäpäivä. Kuten varmaan arvata saattaa, on tuo päivä täällä todella tärkeä ja latautunut monenlaisilla merkityksillä.

Oltiin Fridan kanssa lauantaina sitten viimeisissä harkoissa mukana. Mäkin meloin taas pitkästä aikaan, ja tehtiin "mies yli laidan" - harjoitus noin nelisen kertaa (!) ennenkuin kaikki meni nappiin. Thalassa oli kuvaamassa ja senkin takia jouduttiin ottmaan monta eri "kohtausta" uudestaan...

Eilen taas R:n veljenpojalla oli profession de foi - juhlat, eli ilmeisesti jonkinlainen kasteen uusiminen, jonka katolilaset lapset suorittavat ennen konfirmaatiota. Syötiin, juhlittiin ja Frida leikki innolla serkkujensa kanssa. Mamiekin oli päässyt juhlaan mukaan. :)

Nadia halusi ehdottomasti letittää mun ja friidun tukat, pikkuinen tosi oli riehunut niin kovasti serkkujensa kanssa, että nukahti kesken tukan laiton...

Sain satikutia Nadialta hiusten laiminlyömisestä, kuulemma pitäisi muistaa kosteuttaa päänahkaa (niin omani kuin Fridan) manteliöljyllä tai Dax:illa (eräänlainen vaseliini-öljysekoitus).

Vähän on väsyneet silmät juu-uh...

Kivat letit tuli ja on jotenkin kyllä viileempi olo...Nadia väkersi ne vielä todella nopeesti, meni varmaan joku kolme tuntia koko pään letittämiseen. Mulla on vielä vähän treenaamista...