Noniin, täällä on jo paljon parempi mieli taasen... :) Eilinen oli äksöniä täynnä, kun aamulla oltiin taas opas-koulutuksessa ja iltapäivällä reissasin pitämään ekat englannin tuntini. Koulutuksen puolesta vierailtiin Sainte-Marie nimisessä kylässä ja siellä sijaitsevissa Bèlè-"museossa" "La maison du bèlè" ja Saint-James rommimuseo-panimossa. Erityisesti Maison du bèlè - teki vaikutuksen, hienosti koottu näyttely ja innostava opas. Päästiin vähän tanssimaankin Bèlèä, joka on siis orjien keskuudessa plantaaseilla syntynyt tanssi- ja musiikkilaji. Bèlè koostuu laulajasta, rummuttajasta (tambouyé), perkussionistista (ti-bwa), taustakuorosta ja tanssijoista. Se on syntynyt eri kulttuurivaikutteiden ja musiikkiperinteiden sekoittumisesta. Erityisesti afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien vaikutus näkyy bèlèssä. Tanssijoiden hameet ovat eurooppalaisvaikutteisia mutta liikekieli sekoitus afrikkalaisista ja eurooppalaisista tansseista, etenkin ranskalaisista salonkitansseista kuten katrillista. Tambouyé eli rumpu ja rytmikuviot sekä esilaulaja- vastaaja - rakenne taas ovat selkeästi afrikkalaisperäisiä elementtejä.
Bèlè oli orjien lähestulkoon ainoa tapa ilmaista itseään ja samalla myös kapinan muoto. Orjanomistajat yrittivät ensin kieltää soittamisen ja laulamisen, mutta lopulta huomasivat orjien pysyvän pidempään hengissä, jos heille tämä sallittiin. Nämä olivat kuitenkin tiukasti kontrolloituja tapahtumia, ja usein orjat uhmasivat kieltoja rangaistusten uhalla, ja kokoontuivat esim. öisin laulamaan ja tanssimaan. Tansseissa orjat pystyivät illmaisemaan itseään ja omaa identiteettiään, joka heiltä oli orjuudessa riistetty nimeä ja kieltä myöten. Tansseja on monia erilaisia, liikkeet seuraavat rummun rytmikuvioita, ja jokaiselle rytmille on omat liikekuvionsa. Eri laulut kertoivat esimerkiksi työskentelystä pelloilla, politiikasta, juoruista yms. ja osa tansseista kuten damyé ja ladja olivat alunperin taistelutansseja, kuten esim. brasilialainen capoiera.
Bèlè on jokatapauksessa todella monimerkityksinen tanssi, joka on myös merkittävä martiniquelaisten identiteetille. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, vaan bèlè kuten mm.kreolin kieli ja muut ei-ranskalaiset perinteet olivat vielä halveksittuja 1900-luvun alussa.Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä kolonisaation tuhoisista vaikutuksista ja halusta assimiloitua ranskalaisiin kolonisoijiin. Tai näin ainakin minä asian tulkitsen. Aimé Cesairen, Frantz Fanonin ja muiden vaikutuksesta Martiniquelaiset alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa identiteettiään ja etsiä juuriaan - ja jäljet johtivat Afrikkaan. Nykyään bèlè on noussut uudestaan arvoonsa ja
tanssia opetetaan kaikkialla saarella ja myös emä-Ranskassa. Samoin on kreolin kielen laita, josta varmaan kertoilen vielä myöhemmin. :)
Rummun kuva lainattu täältä
Tässä vielä tanssia livenä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti