perjantai 18. kesäkuuta 2010

Huolestuttaa...

Gynekologilla tuli sitten käytyä (odotettiin taas puoltoista tuntia) ja olin aika väsy kun oli tullut jänskättyä aikalailla. Noh, herra lääkäri katseli sitten ultratulokset ja totesi että pienihän vauva vielä on ja reilusti käyrien alapuolella, mutta että painoa on kuitenkin tullut lisää eikä istukassa ainakaan näyttäisi mitään vikaa olevan. Kohdun suu oli edelleen myös kiinni. Eli käynnistämään ei lähdetä mutta seurantaa jatketaan, eli kätilöiden kotikäyntejä jatketaan 2 kertaa viikossa ja sain myös vielä yhden ylimääräisen ultrakerran parin viikon päähän sekä lääkärikäynnin. Eli edelleen täysi mysteeri tämä pienikasvuisuus :(

En voi väittää ettei huolestuttaisi, kun kukaan ei oikeen osaa sanoa mitään syytä epänormaaliin kasvuun. Ja sitten sitä tietenkin täytyy käydä netissä etsimässä tietoa - ja huolestua vielä enemmän. Sikiön kasvuhäiriö kun voi olla merkki vauvan tai äidin sairaudesta, kehitysvammasta tai istukan heikosta toiminnasta. Aidin elintavat voivat myös vaikuttaa kasvuun...Eli olenko nyt sitten itse mennyt aiheuttamaan tilanteen (stressi töissä oli aikamoista usein, usein ei ollut aikaa esim. syödä kunnolla lounastauolla jne.). Tällaiset asiat sitten pyörii mielessä.  Terveyskirjastossa tiedetään kertoa seuraavaa:

"Puutteellinen ravinnonsaanti, yksipuolinen ruokavalio ja huono ravinnon imeytyminen jonkin suolistosairauden vuoksi hidastavat sikiön kasvua. Tärkein äidistä tai istukasta johtuva syy on kohdun ja istukan huono verenkierto. Tämä voi johtua istukan kehityshäiriöstä tai huonosta kiinnittymisestä, äidin sairaudesta (krooninen verenpainetauti, vaikea diabetes, kollageenisairaus) tai raskauden aikana kehittyvästä pre-eklampsiasta (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu» 1).Sikiön kasvuhäiriö voi heijastaa sikiön rakenteellista tai toiminnallista poikkeavuutta. Kasvuhäiriöinen sikiö on myös altis akuutille ja krooniselle hapenpuutteelle. Sikiön huomattavasti hidastunut kasvu on aihe jatkotutkimuksille (mahdollisen tulehdusetiologian, kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien tai istukan vajaatoiminnan selvittely) ja seurannalle erikoissairaanhoidossa."

Hoito
"Ravitsemuksesta ja riittävästä levosta pitää huolehtia, ja tupakointi ja päihteiden käyttö pitää luonnollisesti lopettaa. Vuodelevosta tai lääkehoidoista ei ole apua. Runsasta liikuntaa pitää välttää. Jos seurannassa havaitaan, että sikiön kasvu on pysähtynyt tai sikiön vointi on huonontunut, lapsi synnytetään."

Toisaalta lnetistä öytyy myös niitä kannustavampia tarinoita, eli äitien raportteja pieninä syntyneistä vauvoista joilla ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti mitään ongelmia. Eli että saattaa olla geneettistäkin tai muuten "harmitonta". Me siipan kanssa ei kyllä olla mitään ihan tappeja ja etenkin mun vanhemmat on aikamoisia hongankolistajia (yli 180cm molemmat) . Roméon äiti tosin on todella pikkuinen.

 Jotta mene ja tiedä - koitan nyt olla ottamatta liikaa paiseita tästä tilanteesta ja psyykata itseäni ajattelemaan positiivisesti. Stressaamalla ei ainakaan saa mitään hyvää aikaan.  Se helpottaa, että pre-eklampsiasta ei ainakaan ole kyse, koska mun verenpaine on edelleen todella alhainen (pyörii siinä 100/60: n paikkeilla). Täytyy siis koittaa vaan malttaa levätä ja huomenna menen ostamaan säkillisen hedelmiä ja kasviksia - nyt tuli stoppi karkin ja muun roskaruuan mässäykselle. Vaikka kasvissyöjänä syönkin päivittäin kasviksia on viime viikkoina maistunut makea ja sipsit yms. vähän turhan hyvin :). Eli nyt lähti viimeinen rutistus.

"If the problem has a solution, worrying is pointless, in the end the problem will be solved. If the problem has no solution, there is no reason to worry, because it can't be solved." - Buddhalainen sananlasku

4 kommenttia:

  1. Moikka! Löysin blogisi vasta hiljattain enkä ole aiemmin vielä kommentoinut. Mielenkiintoista lukea millaista elämä on siellä kaukana merien takana :) Koita olla murehtimatta liiaksi vauvan pientä kokoa. Kasvu ei ole pysähtynyt eikä muutakaan kriittistä ole ilmeisesti löytynyt, joten ehkä vauva on vain luonnostaan nyt pieni. Mainitsit, että perheessänne ei olla mitään tappeja :) Siitä tuli mieleeni, kuinka niin minä kuin siskonikin olimme aika suuria syntyessämme ja nyt olen lähisukuni pisin nainen huimalla 160cm pituudellani :D Syntymämitat eivät siis aina ennusta kovin hyvin tulevaisuutta.

    VastaaPoista
  2. hei! Maasta se pienikin ponnistaa! Hienoa että kasvua tullut hyvin ja kun sun painoa arvioitiin, painoit puol kiloo enemmän kuin ultrassa arvioitiin. Joten rauhallista odotuksen jatkoa ja sieltä tulee ihana pieni ja urhea tyttönen; aivan kuin äitinsä! Ollaan hengessä mukana ja nyt Saksassa hotellissa kotimatkalla, Ranska piti jo jättää taakse. Mukavaa juhannusviikon alkua, ja iso halaus!

    VastaaPoista
  3. Greetings from USA! I love your blog.
    Please visit me at:
    http://blog.sina.com.cn/usstamps
    Thanks!
    -Tong

    VastaaPoista
  4. Kiitos, en enää ole niin huolissani. Syitä kun tosiaan voi olla vaikka mitä tai sitten mikään ei edes ole vialla. Synnytyksessä se sitten nähdään eikä yhtään aikaisemmin joka tapauksessa. :) Että kiitos tsemppauksesta Mikri ja porukat!

    VastaaPoista