Täällä jännitys tiivistyy. Tokavikassa synnytysvalmennuksessa päästiin tutustumaan synnytyssaleihin, joita on kolme kpl. Lisäksi sairalaasta löytyy pari "esi-synnytyssalia" jossa vaihdetaan sairaalavermeet ja odotellaan varsinaisen synnytyksen alkamista yms. Omaa musaa saa ottaa mukaan, eli i-pod minikajareineen on pakattu mukaan sairaalakassiin.
Ensi keskiviikkona on viimeinen ultra, joka taitaa olla mulla jo hmm..kuudes (!) laatuaan. Kätilö informoi että riippuen siitä, onko vauva normalisoinut painoaan, lääkäri joko päättää synnytyksen käynnistämisestä (jos edelleen laiheliini) tai sitten annetaan raskauden edetä vielä normaalisti. Alkoi siis kummasti jännäämään tuo tuleva keskiviikko...
Kolmisen päivää sitten oli jo supistuksia siihen malliin, että epäilin tositoimien alkaneen. Siis ihan oikeita, kivuliaita suppareita jotka lähtivät alaselästä ja levisivät vatsalle ja etenkin toiseen reiteen joka meni ihan veteläksi ja pisteli. :D Hyvin jännä efekti. Melkeen pari tuntia kestivät mutta sitten rauhoittuivat levolla, eli väärä hälytys. Ihan mielellään saisi pikkuinen vielä hetken aikaa odotella maailmaantuloaan.
Lentoja Suomeen ollaan alettu metsästämään, kohta pitäisi jo varata ettei hinnat karkaa ihan kattoon (koska ovat jo aika suolaisia nytkin). Vauvan saa kuulemma lisätä matkaajaksi myöhemmin (eli kunhan syntyy), mikä helpottaa kummasti. Näin siis väittivät yhdessä matkatoimistossa, vaikka toisessa sanoivat ettei lippuja voi varata ennen syntymää, koska varaukseen tarvitaan syntymäpv. Päätettiin uskoa ekaa virkailijaa ja luultavasti ostetaan ihan piakkoin lennot. Otetaan myös vakuutus niin sitten jos jotain tulee, niin voidaan kuitenkin perua vielä.
Muuten ei mitään ihmeellistä raportoitavaa - päivisin hengailen kotona, leivoskelen, siivoilen, mässään, teen vielä vähän työhommiakin (käännöksiä ranskasta enkuksi) ja yritän levätä ja nukkua. Jotta sillai, todella jännää ja raflaavaa on odottajan elo 9:llä kuulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti