Uusi vuosi, uudet kujeet

On jälleen se aika vuodesta, kun lupaillaan parantaa tapansa ja katsahdetaan, mitä sitä oikeen tulikaan tehtyä tänä kuluneena auringonkiertona.

Oma vuoteni sujui kaikenkaikkeaan todella mukavasti, mitään suurempia vastoinkäymisiä ei kohdattu ajoittaista rahapulaa, stressiä ja friidun pientä sairastelua lukuunottamatta.


VUODEN KOHOKOHDAT

-  Kymmenen päivän nuorisovaihto suomalais - ja martiniquelaisnuorten kesken
- Siskon, sukulaisten ja kaverin vierailut meidän luona
- Koulutusreissu Saksaan
- Yli kuukauden kesälomailu Suomessa (Flow! Faces! Kaverit! Perhe!)
 - Vakituisen työsopimuksen solmiminen ja työttömyysputken katkeaminen
- Urheilun uudelleen aloittaminen ( vaikkakin se on taas jo lopetettu) :D
 - Uuteen kaveriin tutustuminen

Ensi vuonna yritän petrata (jälleen) niissä asioissa, jotka on aina olleet mulle vaikeita, eli säästämisessä, terveellisesti syömisessä ja liikunnassa. Eräänlaisia ikuisuuslupauksia siis, heh.

Valitettavasti en tällä hetkellä löydä aikaa kuntosalille, työpäivät tarhareissuineen ja illan ruuanlaiton kanssa ei jätä aikaa minkääntason harrastuksille. Ratkaisu pulmaan on tiedossa, tulisi jumpata yksin, itsekseen, mieluiten kotona. Mutta mun laiskangeeneillä en tässä onnistunut sitten yliopisto-aikaisen satunnaisen lenkkeilyn. Katsotaan jospa kuitenkin suunnittelulla ja laihtumismotivaatiolla pystyisin! Hankkisin vaikka  stepperin ja zumba-videoita, mikä ettei innostaisin siipankin mukaan.

Toinen petraamisen kohde eli säästäminen on ikuisuusongelma. Mun tililtä lähtee aina kaikki mitä sinne tuleekin, ellei ole jotain aivan pakottavaa säästökohdetta. Noh, nyt niitä on taas ainakin neljä ensi vuodelle, opintolainan lyhennykset, Suomi-reissu elokuussa ja toinen matka loppuvuodesta Saint-Martinille. Voitettiin meinaan R:n kanssa asuntomessujen arvonnassa viikon hotellimajoitus Saint Martinin saarella koko poppoolle! Tarkoitus oli lähteä reissuun jo nyt huhtikuussa ja viettää siellä mun kolmekymppisiä, mutta todellisuus iski tajuntaan, eli eihän meillä nyt todellakaan ole varaa. Matkaan ei siis kuulu lentoja tai ylläpitoa, vaan pelkkä hotelli (joka tosin on melko luksusmesta). Toivotaan että tiukasti säästämällä pystyttäisiin voitto kuitenkin lunastamaan loppuvuodesta.

Viimeinen lupaus eli terveellisesti syöminen liittyy samalla toiveeseen laihtumisesta....Sellaset viitisen kiloa vähintään olisi kiva karistaa. Pitäisi vaan sanoa heippa hei rakkaille karkeille, sipseille ja roskaruualle. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt meni...

Mitäs lupauksia teillä muilla on vai onko mitään? Onko lupausten anto mielestäsi turhaa touhua vai onko hommassa jotain itua? 

Jouluaatto

Jouluaatto sujui hyvin, vaikka melkoinen homma mulla olikin ruoanlaitossa kun meitä oli yhteensä 11 joista kuitenkin neljä lasta. Tein bataatti-sinihomejuustogratiinia, kukkakaaligratiinia, valkosipuli-chiliperunoita, ja sinihomejuusto-viinirypälesalaattia. Lisäksi meillä oli kinkkua, lohileipäsiä ja lihapasteijoita. Jälkkäriksi oli jouluhalko, tähtotorttuja ja pipareita. Kaikki olivat tosin niin täynnä, että jälkkäriä eivät edes syöneet :D

Syötiin ja istuttiin terassilla, laulettiin perinteisiä martiniquelaisia joululauluja.

 Kymmenen aikaan illalla jaettiin viimein joululahjat. Frida sai paljon ihania lahjoja Suomesta, kiitos kaikille! Tänään ollaankin vain oltu kotona, lepäilty ja syöty. Tarha on kiinni yli Uuden Vuoden, joten mullakin on nyt lomaa. Ihanaa, ihanaa!

Joulutouhuja

Joulu on taas ja tip tap!

Lauantaina oltiin mamien luona aikaisella jouluaterialla, mamie kun ei pääse aattona tulemaan meille, niin oli päättänyt kutsua suvun syömään jo tuolloin.
Kovan homman oli hän taas tehnyt ruuan kanssa ja sitä oli todella yllin kyllin.

Frida serkkuineen avusti mandariinien poiminnassa, saatiin iso kassi joulupöydän jälkkäriksi.

Eilen mulla oli leivontapäivä ja sain kuin sainkin piparit ja tortut tehdyksi. Pipareista tosin tuli hieman "erilaisia"...Olin tyynesti ostanut kokonaisia neilikoita (koska jauhettuna ei ole) ja ajatellut että helpostikos niistä nuijii/murskaa pari teelusikallista jauhetta. No ei mennyt niinkuin Strömsössä koska mullahan ei ole morttelia. Puukauhan kanssa nuijiminen oli hieman haastavaa. Noh, sain kuitenkin aika isoa murskaa sen pari teelusikallista.Toinen pikku ylläri oli pomeranssin kuori ja sen vahvuusaste. Sitäkään ei täältä kaupasta löydy mutta meidän pihallapa kasvaa pomeranssipuu. Joten kuivatin hedelmän kuoren ja raastoin piparitaikinaan. Tuli aika appelsiinisia pipareita sitten, ja kivasti vain alhaalta kunnolla paistuneita kiitos meidän huippu-uunin. Mutta oon silti aika ylpeä että niistä edes tuli jotakin!

Nyt on perinteinen aamun riisipuuro syöty ja aloitetaan illan ruokien tekeminen pikkuhiljalleen...

Rentouttavaa ja ihanaa joulua kaikille !!!

Noël, noël...

Jouluun on enää viikko, uskomatonta! Koko joulukuu on ollut niin kiireinen, että en ole ennen tätä viikkoa kerennyt uhrata ajatustakaan koko joulun lähestymiselle... Nyt on kuitenkin petrattu, ja viikon aikana juhlavalmistelut ovat onneksi jo edenneet. Joululahjat Suomeen on jo postitettu ja kortit lähetän huomenna. Koristelutkin on aloitettu; viikonloppuna olen saanut värkättyä katolilaiseen jouluun kuuluvan jouluseimen, ostanut uusia koristeita, pessyt vanhat pölyistään, ripustanut pari jouluköynnöstä ja tehnyt pienen jouluasetelman lipaston päälle. Roméo on hakenut ison oksan filao-puusta (karibian perinteinen joulu"kuusi") joka on toistaiseksi puutarhassa, mutta tuodaan pian sisään.

Meille tulee jouluksi Roméon veli Joseph perheineen ja Dani-veli. En ole vielä miettinyt, mitä tarjotaan ruuaksi, mutta olisi kiva tehdä myös jotain suomalaista jouluruokaa. Osaisinkohan vääntää porkkanalaatikkoa...Joulutorttujakin olisi tarkoitus tehdä (onnistuvat pâte feuilleté:stä).

Aamulla olis kanssa tarkoitus syödä perinteisesti riisipuuroa, kuulemma onnistuu hyvin "jälkiruokariisistä" (riz au lait) tekemällä.

Jouluseimi 2012, vähän pitää olla blingiä!

Tänä vuonna siis vietetään taas karibialaista joulua, eli hartauden ja joulurauhan voi unohtaa! Joulu kun on täällä todella erilainen kuin Suomessa, eli iloinen, äänekäs ja riehakas. Yritetään kuitenkin viettää jonkintason fuusiojoulu...

Frida poseera Galleria-kauppakeskuksen joulumaan edessä. Ovat jouluksi järkänneet myös "Polar Express" minijunan  tuonne lasten iloksi, on todella Amerikan malliin...

Kisat on ohi!

Tevehdys pitkästä aikaan! Oli niin kova meno töissä Jeux Kali'na - kisojen järjestämisessä, että blogiin en ole jaksanut kirjoittaa. Kisat oli viime viikonloppuna ja olin siinä samalla flunssassa, plus että stressitasot veteli todella katossa eli en saanut nukuttuakaan oikeen kunnolla. Tämän viikon olenkin viettänyt ansaittua lomaa ja yrittänyt nukkua pois univelkaa ja hoitaa kaikkia joulun lähestymiseen ja omaan elämään liittyviä hommia.

Kisat meni suhteellisen hyvin, vaikkakin järjestelyissä oli paljon mokia. Itse mm. päivää ennen kisojen alkua koitin edelleen hoitaa lentolippuja St.Vincentin saarelta tulevalle joukkueelle kaiken muun kiireen lisäksi. Olin hieman ylpeä itsestäni kun joukkue pääsi kuin pääsikin lopulta perille. Muutenkin melkoisen tuskan takana kisojen järkkääminen oli, sillä niiden siirtoa martiniquelle vastustettiin monelta taholta, ja meillä oli niin taloudellisia kuin organisoitiin liittyviä ongelmia. Koska meillä ei ollut tarpeeksi jengiä töissä kisoissa, esim. mun työnkuvaan kuului loppujenlopuksi niin kisojen viestinnästä vastaaminen, sponsorien hankinta, kilpailijoiden ilmoittautumisten hoito ja sata muuta pikkuhommaa. Huhhuh, oon oikeesti niin onnellinen että nuo kisat on nyt takanapäin vaikka ihan mahtava (ja superstressaava) kokemus olikin !!
Oli todella makeeta saada tutustua Karibian ja  Etelä-Amerikan intiaanikulttuureihin. Kisoihin osallistui niin Kali'noita, Garifunia, kuin Kalinagoja.

Tämänkertaisiin Jeux Kali'na kisoihin kuului lasten kisat, joihin osallistui noin 300 koululaista, sekä aikuisten kisat joihin osallistui 8 martiniquelaita joukkuetta ja 8 ulkomaalaista joukkuetta. Aikuiset kisasivat yhdeksässä eri koitoksessa  : harppuunan heitossa, jousiammunnassa, kookospuuhun kiipeämisessä, melonnassa, kanootin työntämisessä, puunrungon kannossa (paino 25 kg),  juoksussa ja "paholaisen pelissä". Varsinkin kookoksen kiipeämisessä intiaanit olivat todella todella nopeita, tyypit olivat kuusimetrisen puun latvassa muutamissa sekunneissa...Martiniquelaisilla taas oli eniten ongelmia juuri tässä koitoksessa.

Tässä vikassa kuvassa ollaan palkintojenjako-seremonian lopussa ja allekirjoittanut tanssahtelee liilassa mekossa eturivissä :)

Tällä viikolla oon siis ollut lomalla. Meillä on ollut kylässä kaksi ruotsalaista couchsurffaajaa, jotka lähtivät eilen Dominicalle. Myös suomalainen Taija perheineen on ollut Martiniquella ja ollaankin Taijan kanssa nähty nyt monena päivänä. On ollut tosi kivaa jutella suomea ja varsinkin toisen ulkosuomalaisen äidin kanssa :). Lisäksi oon juossut siihen urheiluohjaajan koulutukseen liittyvässä työharjoittelussa judoharkoissa! Että ei oo ollut tylsä viikko tämäkään...
Mutta näistä ja jouluvalmisteluista lisää seuraavassa postauksessa, nyt täytyy leikkiä Fridan kanssa muumeilla. Rentoa viikonloppua kaikille!

Ulkona!

Tänä viikonloppuna oltiin ihan mahottoman hurjia ja oltiin R:n kanssa ulkona ihan kahdestaan!

Ja voi kuinka teki hyvää molemmille. Me kun ei arjessa ihan hirveesti keretä olemaan kahdestaan tai edes kolmistaan Roméon työaikojen takia. Nyt kuitenkin tehtiin ex tempore - repäisy koska huomattiin että Atriumissa oli Martinique Jazz Festival:in ilmainen avajaiskonsertti.

Konsertti oli lostava ja siihen oli ympätty väliin myös tanssi-esityksiä.

Erityisesti tykkäsin Kely J:stä, joka on Martiniquella syntynyt jazz-laulaja. Mahtava swingi ja ääni naisella.

Jouanacaera Mass Choir oli myöskin vaikuttava, kuoro on syntynyt kykykilpailusta,  jossa etsittiin 100 kauneinta martiniquelaista ääntä.

Pyörähdettiin vielä kaupungilla ja etsittiin paria uutta baaria, joista oltiin kuultu (noh, uusia ja uusia mutta jos ei olla yli vuoteen käyty mestoilla niin ne on meille uusia!). Seuraa matkavinkkiä: ennen sympaattinen ravintelibaari  L'Appart (6, rue Papin Dupont) oli sulkenut yläkerran ja muutenkin tunnelmaltaan mennyt yökerhomaisemmaksi. Paikkana kuitenkin yksi harvoista joissa jotain menoa Fort-de-Francessa. Hinnat kuitenkin ainakin mun mielestä liioiteltuja,  kuten 90% täkäläisistä yökerhoista ja trendibaareista (Cocktailit 12€, kalja 6€).

Siksipä oltiinkin todella innoissamme löydettyämme yhden niistä "uusista" baareista eli Garage Popular:in (121, rue Lamartine) jossa tunnelma olikin todella katossa! Baari on aivan minikokoinen ja sinä iltana täpötäynnä, eikä syystä, hinnat mestassa ovat muita trendikuppiuloita puolet halvempia! Vihdoinkin jollakin on välähtänyt... Kalja 3 - 3,5 € drinksut 6€. Paikan sisustus on myös onnistunut, kuten nimi kertoo on teemana autokorjaamo ja seinillä siis rekkareita, katossa pölykapseleita jne. Garage Populari:ssa voi myös syödä erilaisia täytettyjä leipiä jotka nekään eivät ole hinnalla pilattuja. Asiaskuntakin oli ilahduttavan laajaa, erasmusopiskelijoista vanhoihin pappoihin. Memmu suosittelee!

Pellejä ja katuteatteria

Sunnuntain pelastajana toimi kaverini Chloë, jonka autolla päästiin tänään Carbet:n kylään katuteatterifestareille. Meidän "uuden" auton toinen ikkuna ei näes nouse ja siinä on väliaikaisesti muovi, joten sillä ei tuonne asti oltaisi lähdetty.

Festarit olikin suunnattu pääosin lapsille, joka oli iloinen yllätys. Sieltä löytyi niin kasvomaalausta, pellejä ja erilaisia teatteri-, musiikki- yms. esityksiä koko päivän ajan.

Paikalla olikin paljon lapsia ja kivoja kojuja, kuten Ital-ruokaa, siemenkorujen myyntiä ja reilun kaupan tuotteita. Niin ja tietty paljon hippejä. ;) Ostin yhdet siemenkorvikset yhdeltä tutulta ja punaisia linssejä.

Seurailtiin aikamme eri esityksiä ja sitten hipsittiin jätskille "Ziouka Glaces" nimiseen jäätelökauppaan, joka on kuuluisa Martiniquen parhaista jädeistä. Herra Ziouka valmistaa jäätelöä paikallisista hedelmistä ja mausteista sekä hiukan erikoisemmista aineksista kuten vaikkapa maniokista, sokeriruo'osta, ja maissista. Itse maistoin Vanilja-passion jätskiä ja "Groseille pays" sorbettia (kukka). Oli ihan törkeen hyvää.  Fridankin mielestä, söi varmaan puolet meidän kummankin jädeistä.

Tapahtuman koristelut oli muuten tehty kierrätusmatskusta, eli muovipulloista leikkaamalla ja spreijaamalla. Hauska idea tuo kukkaköynnös ja pyöristä roikkuvat kiekurat.

Uimassakin pistäydyttiin, olihan ranta ihan vieressä.

Meillä oli todella kiva päivä, eläköön viikonloput!

Kiire?

On ollut kirjoitusinspiraatio todella kadoksissa tässä viimeaikoina. Tosin aikaakaan ei ole liiemmälti irronnut blogin päivittämiseen, hullunmylly töissä kun jatkuu. Mutta enpä nyt siitä jauha sen enempää, tuskin olen ainoa jolla kiirettä pukkaa...Pahoitteluni muuten etten ole kommentteihin vastaillut, luen kuitenkin kaikki ja tulen aina tosi iloiseksi kommenteista mutta olen todella huono vastaamaan niihin! Joten antakee anteeksi ja yritän parantaa tapani.

Frida sairasti tässä myös silmätulehduksen, onneksi parantui siitä suht nopeasti. Mitään erityistä ei olla keretty tekemään, eli elo on ollut pitkälti akselilla työt - ruuhkissa jumitus - hima.

Eilen olin pitämässä infopöytää aamupäivän eräillä messuilla ja muuten koko viikko on mennyt Jeux Kali'na - kisojen viestintäkampanjaa ja sponsoreita hinkatessa, eli olen säätänyt telkkari - ja radiomainoskampanjoiden, lehtimainosten, julisteiden ja yhteistyösopimusten kanssa. Kisoilla on muuten omat Facebook - sivunsakin eli käykäähän tykkäämässä ja kurkkaamassa mistä on kyse täältä.

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja taas aikaa hengähtää (ja etenkin siivota, kämppä kun on taas melkoinen pommi viikon jäljiltä). 

Leppoisaa viikonloppua!

Nukkemekko

Tää on vaan niin söpö mekko kaikkine eri maiden nukkeineen. Alennusmyynnistä Jyväskylästä, Molo Kids:in ja mun mielestä hienoin ikinä... Eipä mulla muuta!

Pitkä viikonloppu

Hyvää myöhäistä pyhänmiestenpäivää vaan! Me ollaan saatu viettää sen merkeissä pidennettyä viikonloppua, tosrstaina kun oli Toussaint ja se on pyhä niin eihän ranskalaiset todellakaan perjantaiksi sitten mene töihin, vaan on fait le pont. Ranskassahan muistellaan pyhimyksiä kaikkien pyhien päivänä (1 marraskuuta) ja kuolleita omaisia sitä seuraavana päivänä, kaikkien uskovien vainajien muistopäivänä (Commémoration de fidèles défunts). Käytännössä nämä kaksi päivää usein sekoitetaan ainakin Martiniquella ja haudoille voidaan viedä kynttilöitä jompana kumpana tai molempina päivänä. Suomalainen pyhäinpäivä on sekoitus näistä kahdesta päivästä ja jäänyt juhlapäiväksi luterilaiseen kirkkokalenteriin.

Me ollaan oltu rantsulla, siivottu; riidelty ja edistetty putkiremonttia. Eilen koko päivän meillä uurasti putkimies ja tyttöystävänsä (!, jep, oli tullut hengailemaan) ja saivat tehtyä keittiöön liitoksen tiskikoneelle. Aika luksusta että ei enää tartte tiskata käsin meidän superpienessä keittonurkkauksessa ja tiskikoneen päällystä voi käyttää myös lisäpöytänä...

Ollaan myös tuhlattu harvinaista kolmenkeskeistä aikaa riitelemällä (tai lähinnä mykkäkoulua pitämällä), miten tyhmää. Ja aina ihan hölmöistä syistä lähtee riidat, kun molemmat väsyneitä ja kun kerrankin olisi aikaa olla perheen kesken niin varmaankin liiat odotukset kostautuu sitten kärhämöinillä...Riita on kuitenkin jo sovittu ja nyt illalla mennään yhdessä jätskille keskustaan.

Tässä pari kuvaa perjantain rantsureissulta, paikka Anse Mabouya Sainte-Lucen kaupungissa.

Kouluttautumassa

Viime viikolla alkoi meidän urheiluohjaajakoulutus (Certificat de qualification professionel d'animateur de loisir sportif) jossa hurahtikin sitten koko viikko.  Teen koulutuksen töitten ohella etenkin koska meidän yhdistys järjestää usein aktiviteetteja koululaisille ja minäkin osallistun niiden ohjaamiseen (Jeux Banaré).

  Ranskassa nykyään kaikkien urheiluseuroissa,  - yhdistyksissä  ja yksityisen puolen yrityksissä ohjaajina toimivien täytyisi olla koulutettuja eli virallisesti sertifikotuja. Koulutus ei ole kovin pitkä, se koostuu kolmesta viikon pituisesta teoriajaksosta ja kolmesta käytännön harjoittelujaksosta. Tämän koulutuksen käyneenä voi Ranskassa työskennellä vain osa-aikaisesti, jos haluaa koko-aikaiseksi urheiluohjaajaksi on nimikkeenä éducateur sportif ja vaadittava koulutus kulkee nimellä BPJEPS ( myös DEJEPS, DESJEPS). Ja joo, en ala avaamaan tässä noita lyhenteitä :D

Koulutus oli mielenkiintoinen ja varsinkin meidän ryhmä ja ryhmähenki oli loistava! Yritän vimmatusti painaa mieleeni eri lihasryhmien nimiä ranskaksi ja muita urheiluun liittyviä termejä, jotka ei varsinaisesti oo ennaltaan tuttuja. Opittiin myös miten ohjata eri ryhmiä lapsista ja senioreista diabeetikkoihin.

Perjantaina innostuttiin ruokatauolla jammailemaan, ryhmästä kun löytyy mm. brasialainen Jeff joka toimii capoieraohjaajana. Kyllä on notkeita tyyppejä nuo capoeiraharrastajat! Kiinnoistaisi alkaa sitä harrastamaan, mutta Roméon työajat kun vaihtelevat viikosta toiseen niin luultavasti ei ainakaan nyt onnistu. Mutta kokeilemaan aion ainakin mennä. Ens viikolla taas palaan normitöihin ja marraskuun puolivälissä aloitan ekan harjoittelujakson yhdessä judoyhdistyksessä. Jänskää!

Koulutuspaikan kallioilla asustelee iguaaneja!

The ryhmä :)

Kookos - herkkusieni nuudelit

Memmun ruokaviikot jatkuvat edelleen! Aattelin nyt täräyttää kaikki viimeaikoina hyväksikoetut reseptit kertaheitolla. Tämänkertainen on jopa ihan itse jo kauan sitten kehittelemäni. Ja on kuulkaas helppo ja nopea, pelastanut monta arki-iltaa...

Kookos-herkkusieni nuudelit (kahdelle)

- 2 pkt pikanuudeleita
- 2 valkosipulinkynttä tai oman maun mukaan
 - 1 sipuli
- 2 tölkkiä kokonaisia herkkusieniä (viipaloidutkin käy)
- 1 pieni purkki kookosmaitoa (2dl)
- soijakastiketta
-curryjauhetta
- chilijauhetta
- suolaa
(koristeeksi esim. tuoretta korianteria tai ruohosipulia)

Keitä nuudelit kypsiksi ja valuta ne. Kuullota pannulla pilkotut sipulit ja valkosipulit, lisää joukkoon curryjauhe. Poista sipulit pannulta astiaan, kuullota erikseen sienet öljyssä ja soijakastikkeessa. Lisää pannulle takaisin sipulit, kaada joukkoon kookosmaito ja lisää loput mausteet. Heitä kattilaan valutetut nuudelit ja valmistasi sienikastike, sekoita,  tai kaada kastike suoraan nuudelien päälle.



Tässä annoksessa on näköjään heitetty sekaan myös tomaattia. Parsakaalillakin variointi toimii!



Maalaismarkkinat

Lauantain äiti-tytärsessio vietettiin "maalaismarkkinoilla" eräällä työttömille suunnatulla työpaja-maatilalla (ferme d'insertion) jonka yhteistyökumppaneita Kariskokin on.  Martiniquellahan nuorisotyöttömyys on hurjan yleistä, alle 30 - vuotiaista 49% on työttömänä (INSEE, 2011). Tämä näkyy erilaisten työpajojen runsautena ja tuntuu toki ïhan arjessakin, esim. syrjäytymisenä ja jengiytymisenä. Yleinen työttömyysaste täällä on 21% eli vastaa sitä mitä Suomessa lukemat olivat 90-luvun puolivälin pahimpina lamavuosina. Täällä se on ihan vaan normitilanne.

 Ferme d'insertion de Carrère kouluttaa nuoria työttömiä  ja vähän vanhempiakin maanviljelyn saloihin ja tänään paikassa oli siis avointen ovien päivä / markkinat. Väkeä oli paikalle tullut paljon ja myytävänä oli paikallisia vihanneksia ja hedelmiä, kukkia, leivoksia ja käsityöläisten tuotteita.

Olin paikalla oikeastaan puolittain työn takia, enkä ollut kerennyt käydä nostamassa käteistä. Kyllä harmitti kun näin mitä kaikkea oli tarjolla! Mutta saatiin sentään ostettua pari leivosta ja passionhedelmiä.