Tulen muistamaan vuoden 2009

seuraa pientä retrospektiiviä elooni vuodelta 2009 (niin ja s-pienellä koska näppis edelleen tuusana).


In the yeaaar 2009... ( kuvitelkaa Conan O´Brienin 2000-laulu tähän kohtaan)

- Muutin pois Jyväskylästä takaisin porukoiden nurkkiin Lohjalle jossa väänsin gradua. Muuta elämää ei mulla sitten ollutkaan
- Löysin tanssimisen ilon käymällä afrikkalaisessa ndombolo-tanssissa
- Vietettiin iskän viiskymppisiä
-Huhtikuussa vietettiin mun läksiäisiä ja siskon synttäripileiden jälkeen muutin Ranskaan
- Ranskassa hengailin pari kuukautta Perpignanin alueella. Lopulta luovutettiin Roméon kanssa kämppä, annettiin pois tavarat ja ajettiin viimeisiään vetelevällä autolla  Perpignanista Lyonin kautta Pariisiin.
- Käväistiin mun voittomatkalla (kyllä, netin arvonnoissa oikeasti näköjään voi voittaa!) 2 viikkoa Etelä-Afrikassa. Cape Town hurmasi.
- Hengailtiin Pariisissa pari viikkoa sukulaisten nurkissa
- Muutettiin Martiniquelle toukokuun lopussa
- Vietin vapaaherran elämää monta kuukautta (etsien toki töitä, niitä vaan ei tuntunut löytyvän), tappelin sossun ja työvoimatoimiston kanssa, tutustuin ja totuttauduin paikalliseen eloon
- Aloin taas ajamaan autoa yli 6 vuoden tauon jälkeen (ja vielä Martiniquella). Taskuperuutus sujuu jo melkeen! Kiilaaminen, ohittaminen ja ruuhkissa jurraaminen on peruskauraa!
-Opin salsaamaan

... ja viimeisenä, muttei vähäisempänä

- Aloin odottamaan ensimmäistä lastani :D

 Tällä hetkellä oon 14 raskausviikolla, eli ensimmäinen kolmas on jo onnellisesti takana etovine oloineen. Laskettu aika on heinäkuun alussa. Blogissakin tulen varmaan kertomaan odotusajan tuntemuksista, mutta ei tästä silti pelkkää vauvablogia ole tulossa. :) (tai en mene kyllä lupaamaan mitään ;)).
Että vuodesta 2010 on tulossa melko jännittävä muutosten vuosi meidän huushollissa!

Kohta alan vääntämään kreikkalaista salaattia (joka tarjoillaan _alkoholittoman_kuoharin kera) ja isken vuohenjuustosuolaset uuniin.

Oikein Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

jouluvaloja part 2

Tälläset ekologiset ja hillityt jouluvaloviritykset löytyi kyseisestä marketista. Kyllä stokka kalpenee, vai? suomessa jokatapauksessa muistaakseni vedetään hieman hillitympää linjaa...Voi toki olla että nostalgia on sekoittanut pääni.

Huomenna taas juhlitaan. Ite oon vapaalla, mutta siippa töissä ysiin asti illalla, että varmaan pyörähdetään vaan kaupungilla kattomassa meininkejä. Jokatapauksessa helvetillinen iltavuoro edessä tänään ja 1pv myöskin, että aattelin säästellä voimia.

Palailen astioille jälleen aattona. 

Joulumeiningit

Eilen oltiin sitten Trinitéssä joulua viettämässä.
Kivaa oli, vaan enpä arvannut että joulunvietto kestää täällä läpi yön: syömään alettiin siinä klo 22 maissa ja lahjat jaettiin keskiyöllä, jolloin joulu varsinaisesti alkaa. Välissä laulettiin perinteisiä joululauluja ja etenkin Roméon äiti intoutui tanssahtelemaan.
Ilotulitukset käytiin kanssa paukuttelemassa lahjojen jaon jälkeen ja sitten jatkettiin taas ruokailua...Kello oli siinä puoli kolmen maissa kun syötiin pääruokaa ja koska en ollut nukkunut kauhean hyvin edellisenä yönä, alkoi mulla jo silmät painua kiinni..Lähettiinkin sitten ajelemaan kotia päin kolmen aikoihin. :)


Hauskat juhlat oli ja tunnelmaa piisasi. suomi-joulua oli tottakai  ikävä mutta kiva oli tutustua täkäläisiin perinteisiinkin.

Kuvassa emäntä Claudia jakaa alkuruokia, huom. mun tekemä perunasalaatti joka teki kauppansa :)

Meidän jouluposetus kuusen edessä joka kyllä jäi vähän varjoon... 
                                                           
    
.... ja tässä meiän koristeita kotoota, kiitos kovasti suvulle koristeista ja lahjoista!

Joulutraditioita

Enää päivä h-hetkeen! Täällä raketit on paukkunut pari viime yötä ja huomenna sitten räjähtää todenteolla :)
Kaupunkien kadut, palmut ja lyhtypylväät on koristeltu valoköynnöksin eivätkä kaupat, bensa-asemat ja ihmisten koditkaan ole jääneet pimentoon.
 Kuusethan ei täällä kasva, mutta onneksi on keksitty muovikuusi ja on täällä toki oma luonnollinen vastinekin, nimittäin "Filao"- niminen puu. Ei ollenkaan hassumman näköinen.


Mielenkiintoinen ilmiö on ollut myös tonttulakit päässä kaupungilla kulkeva nuoriso. Näyttäis olevan jonkunlainen joulutrendi. Mitä kovemman näkönen jätkä, sitä todennäköisemmin päätä koristaa vanha kunnon tupsulakki.

Jouluun kuuluu täällä katolilaisena maana toki myös jouluseimet, joita rakennetaan kotiin ja niitä löytyy myös kirkoista ja kaupunkien aukioilta. Lisäksi joulu ei olisi joulu ilman joululaulu-iltoja, "chanté nwel" joita on järjestetty pitkin joulukuuta. Mekin osallistuttiin yhteen, joka järkättiin sermac- kulttuurikeskuksessa jossa käydään salsa-tunneilla. Harmi että unohdin kameran kotiin, tunnelma oli katossa ja tarjoilut kunnossa. Bändi soitti ja solisti lauloi ja kertoi aina seuraavan laulun nimen ja sivunumeron ja yleisö lauloi  ja tanssi mukana.  Meillä oli onneksi mukana lauluvihko että pääsin minäkin laulamaan. Poikkeaa kyllä täysin suomalaisista, hartaista ja mollivoittoisista lauluista! Tässä esimerkkiä:



Mitä tulee jouluruokiin, on pöydän kunkku täälläkin kinkku. Lisäksi paikallisiin, perinteisiin ruokalajeihin kuuluu "Boudin creole" eli eräänlaiset makkarat, "pois d´angole" eli Angolan pavut, Igname-juures ja toki rommi - schrubb ja punch coco.       

Pois d´angole                                       Boudin

Lisäksi joulupöytään on hiipinyt viimeaikoina yhä enemmän mannerranskalaisia vaikutteita - marketit notkuvat hanhenmaksasta, norjalaisesta savulohesta, Ferreron, Lindtin ja Lanvinin suklaarasioista jne. Ikävä kyllä hinnat näillä tuotteille on todella suolaisia, France-Antilles sanomalehden selvityksen mukaan Martiniquella joutuu pulittamaan 34% enemmän ruuasta kuin emämaassa. Erityisesti hedelmät (58% eroa) ja liha (51%) ovat kalliita. Hinnat todellakin tuntee nahassaan, me ei esimerkiksi osteta melkeen koskaan tomaatteja, joiden kilohinta on sellanen 4 euroa.Ja nämä on paikallisia tomaatteja!  Eilen meinasi taas pulssi nousta, kun pulitin   kirsikkatomaattirasiasta 4 euroa. Mutta kerrankos sitä jouluna... :D

Jokatapauksessa rauhaisaa tai hilpeää joulua kaikille, kullekin makunsa mukaan!

Joyeux Nwel

...Niinkuin kreoliksi sanotaan. Netti pelaa taas yli kahden viikon katkn jalkeen, hellurei! Taalla ihmettelen mihin se joulukuu oikein katosi, jonnekkin se vaan hujahti. Eipa sen ihmeellisempaa raportoitavaa kuin etta vihdoin mulla on takalainen sosiaaliturvatunnus! Ja millas muulla sen saimmekaan nain "akkia" kuin suhteilla; Roméo bongasi sossun luukulta vanhan lukioaikaisen kaverinsa joka ystavallisesti sitten loi mulle numeron. Tata ennen oltiin jo tehty monta soittoa ja jopa valituskirje, jonka seurauksena joku tati oli mulle soittanut ja vaittanyt ettei loyda mun papereita(!) lue: ovat havittaneet mun hakemuksen tai ainakin osan siita. Etta pitais tehda uusi hakemus ja taydentaa sita viela sellasilla papereilla, kuten ranskalainen veroilmoitus vuodelta 2008, joita mulla ei edes voi olla. No; taa Roméon kaveri nyt kuitenkin sitten loysi mun hakemuksen: lue jaksoi etsia kauemmin kuin 10min JA nyt pitais kaikki olla kondiksessa! Enaa puuttuu pari muuta paperisotaa mutta ainakin taa pitas olla nyt hoidettu.

Ja kohta on siis joulu!! Ite oon ollu flunssassa pari viimesta paivaa, eilen tappopaiva toissa. Olin yksin tarjoilemassa koska Mikella vapaapaiva, ja tottakai meilla oli sitten tupa taynna koko illan ja sain juosta paa kolmantena jalkana. Mut nyt alkoi joululoma, 4 paivaa! Tanaan oon siivonnu ja koristellut ja hypistellyt Suomesta tulleita paketteja, ihanaa ihanaa! Mutta aattona vasta avataan :D!  Kohta pitas lahtea ostamaan perunasalaattiainekset, teen aatoksi iskan perinteista ja parasta perunasalaattia koko suvulle. En tassa kuosissa jaksa alkaa vaantamaan pipareita vaikka aitee lahetti muotitkin - pitaisi meinaan itse tehda siirappikin jota taalta ei loydy. Mennaan Roméon siskon luo Trinité:n jonne tulee koko poppoo eli ollaan melkeen 20 henkea. Luvassa chanté nwel eli paikallisia kreolin ja ranskankielisia joululauluja sovitettuna letkeampaan tahtiin, kinkkua, rommia, suklaata ja biletysta. Laitan tanne kuvaraporttia sitten aaton jalkeen.

Huomenna viela lisafiilistelya luvassa!

TipTap ja sillai

Bonjour! Meillä on ollut nyt netti katki jostain mystisestä syystä lähes viikon verran, odotellaan että viitsisivät vaivautua paikalle selvittämään asiaa. Ketuttaa! Muuten kuuluu ihan hyvää, paitsi oon ihan törkeen väsynyt ja asiaa ei helpota lähes joka-aamuinen allergiapärskimiskohtaus... Tänään/tällä viikolla vihdoin jonkun pitäisi tulla tsekkaamaan meidän kylppärin kosteusvaurioita - oon ihan satavarma että kyseessä on homevaurio. Oon jopa alkanut saada iho-oireita, eli punasia läikkiä joista viimeinen muisto on lapsuudesta :D. Kovin on jännää.

Eilen oli sitten itsenäisyyspäivä ja anopin synttärit myös. Itehän olin sitten illan töissä :( Aamulla Roméo herätti mut soittamalla suomalaista humppaa täysillä stereoista ja heiluttamalla paperille piirtämäänsä suomen "lippua"...HYVIN aikaisin. Vastaanotto ei ehkä ollut kaikkein sydämellisin lauantain rankan yövuoron jälkeen. Nyt osaan jo arvostaa elettä mutta kyllä meinas napsua aamulla...:D

Töissä oon siis edelleen kahvilassa, siippa on kuukauden lomalla mokoma ja lähtee huomenna
Guadeloupelle viikoksi kavereita moikkaamaan. Että sitten ihan itekseni täällä kekkuloin. Ensi kuussa ehkä alkaa uus työ Karisko- järjestössä, toivon mukaan. Tykkään kyllä kovasti kahvilastakin, ja vähän arveluttaa tuleva työnkuva (joka on vielä melko hämärä) että katsotaan nyt miten tässä käypi.

Tässä pari joulufiilistelykuvaa iloksenne. Täällä tuntuu olevan jenkkijoulu-meininki todella POP - bling bling ja mahdollisimman paljon glitteriä, valoja ja kimalletta :)

Eka kuva on saaren isoimmasta kauppakeskuksesta, jonne on rakennettu sisälle tommonen joulujunarata.
 Tuo pihakuva on meidän lähes naapurista. Koko piha on täynnä kaikennäköstä valoviritystä, kuvassa vain murto-osa...

Joulunodotusta palmujen katveessa

Kah kuinkas tuo aika kuluukaan. Jo jolkotellaan melkeen joulukuuta.

Täällä kauppoihin on ilmestynyt kaikenlaista joulukrääsää ja - ruokaa myöskin. Kova sana on esim.
tekojoulupukit, jotka kiipee narua pitkin ja jotka voi ripustaa vaikka seinälle. Valoletkut on tottakai kanssa oltava, ja muovinen kuusi ja paljon kimaltelevia koristeita. Koitan ottaa kuvia ja laittaa tänne kaikkein "ihanimmista" keksinnöistä.  
Jotenkin ei tunnu ihan samalta joulunodotus täällä 32 asteessa kuin kotosuomessa.Mutta samanlainen kulutusjuhla se täälläkin näyttää olevan. Raflan kokki Amael hikoilee tuskissaan kun koittaa keksiä lahjoja kaikille kahdeksalle (!) lapselleen. Mitään halpojahan ne ei voi olla! 

Äitee lupas lähettää piparimuotteja niin voin leipasta vähän jotain suomiruokaakin, ja tähtitorttuja aattelin tehdä kanssa ja ehkä jopa peruna/porkkanalaatikkoa kokeilla ekaa kertaa elämässäin. Kinkku on täälläkin juhlan kingi mutta muuten ei ruokalajit juuri suomesta muistuta – on ranskalaisperäisiä lajeja kuten hanhenmaksaa ja bûche de Noël eli eräänlainen supermakea kääretorttu ja sitten Afrikasta tulleita ja paikanpäällä kehiteltyjä lajeja kuten `pois d´angole´papukeitto, schrubb- rommi (appelsiinia ja kanelia) yms.Muutenkin itse juhla on hyvin erityyppinen - ei meikäläistä hiljentymistä ja rauhallista perhejuhlaa vaan luvassa on ilotulituksia, vierailuja paikasta toiseen, tanssimista hilpeiden joulurallatusten tahdissa ja toki rommin juomista. Kuulemma jouluaaton jälkeen on turha yrittää etsiä kaupoista rommia. Että ehkä jotain samaa kuitenkin ;). 

Huomenna juhlistetaan Roméon 33 v. päiviä vaikka ite oon kyllä illan töissä, harmitus. Mutta sukua tulee kylään kuitenkin aamupäivästä. 

Muuten oon luultavasti vaihtamassa työpaikkaa tammikuussa siihen Karisko- järjestöön josta jo jotain kertoilinkin. Osa-aikainen pesti mutta oman alan hommia enemmän, että toivon tosiaan jotta se onnistuu.
Koitan kirjotella vähän aktiivisemmin taas, viimeaikoina on vähän jäänyt tää blogin pitäminen!

  

Boule de Neige

Tervehdys! s-kirjain on edelleen tuusana, mutta koska en oo saanu aikaseksi asialle mitään, käytössä vanha kunnon ctrl+v. Että näillä mennään. Täällä on viime viikot kuluneet tiiviisti työn merkeissä kahvilassa, josta tässä pari kuvaa.

Kuvassa mun tarjoilijakamu Mike ja kokki Amael.

Melkosia työvuoroja painetaan, mä teen onneksi vaan 4pv viikossa ja yleensä 9-10 tunnin päiviä, ja aina iltavuoroa eli noin klo.16-01. Oon ns. extra.  Muut painaakin 6 päivän viikkoa. Pikkuhiljaa on väki alkanut löytää kahvilan, ja melkonen vilske käy viikonloppuisin. Kyseessä kun on koko schoelcherin kaupungin oikeestaan ainoa kunnon kahvila, ja ainakin ainoa joka on auki joka päivä aina 12-01 asti yöllä. Pikkuhiljaa on mullakin alkanut sujumaan tarjoilu ja oon alkanut myös rahastamaan. Työkaverit on kyllä varsin hulvattomia tapauksia kanssa.

Guylaine tositoimissa.



Kahvilahan sijaitsee tosiaan meren rannalla, rantsua vastapäätä. Kalastajia verkoillaan viime viikonloppuna.

Huomenna vapaapäivä, ihanaa, mutta ihanaa myös kun saa vihdoin vähän rahaa. Niin ja turistikierroksia on kanssa luvassa, vedin ekan omani viimeviikolla. Oikein hyvin meni ja tippiäkin sain jo yli 20 dollaria. Jenkit on mukavaa väkeä.

Kuulumisiin!

Tietsikkaongelmia

Hei vaan, en oo viitzinyt kirjottaa nyt hetkeen, kozka kannettavan s-kirjain on tehnyt tenän. Tilalla ziiz arvazittekin jo varmaan mikä kirjain ja mahtava lukukokemuz taattu!

Että tilanteezeen parannuzta odotellezza blogi viettää hetken hiljaizeloa.

A bientôt!

Jounen Kréyol

Hyvää kansainvälistä kreolin kielen päivää vaan kaikille! Tänään sitä vietetään, jo vuodesta 1981. Päivä ei tosin Martiniquella ole ottanut juurikaan tulta alleen, toisin kuin vaikkapa Haitissa ja Guadeloupella. Haitissa kreoli on maan virallinen kieli.  Täällä järjestetään hyvin vähän tapahtumia verrattuna edellisiin saariin. Kuulemma Kanadan Montrealissa vietetään jopa kreolin kielen kuukautta.  Tässä näyte kielestä - ranskaa osaavat tunnistavat tuttuja sanoja, afrikkalaisperäisten sekä englannista ja espanjasta lainattujen lisäksi. Niin ja on kreolissa myös Carib-intiaanien kielestä sanoja.

"An tan an, pabò lanné 1970, lè moun té ka palé kréyol, ki si swa lékol oben téyat, yo té ka kriyé yo Kominis. Pas plis ki sa! An tan tala lé ou té kominis ou pa té an bon moun. Sé té an lensilt. Lanné 1791, nou jwé an pyès téyat, i té ékri an kréyol."

 esim. Moun = ihmiset (sanasta monde?) Ti moun =  lapsi, Ti sanasta petit. Pas plis ki sa = pas plus que ca..jne.

Itse olen viettänyt merkkipäivää jenkkituristi mammojen ja pappojen kanssa. Tänään oli ensimmäinen Walking Tour Fort-De-Francen keskustassa. Itse en vielä päässyt ääneen vaan lähinnä tarkkailin opasta ja jutskasin ihmisten kanssa. Seuraavalla kerralla olen sitten ihan yksin! On kyllä hommaa koittaa paimentaa pariakymmentä henkeä kaupungin kapeilla jalkakäytävillä, varoa autoja, kuoppia yms. Ei ole myöskään ihan helppoa puhua tarpeeksi kovaa kaiken taustamelun keskellä ja muistaa tärkeät vuosiluvut ja kaikki tiedot rakennuksista. Mutta tykkään kyllä, mielenkiintoista hommaa. Sain tippiäkin 4 dollaria :).  Olin maanantaina ihan oikeiden turistien kanssa myöskin bussikierroksella, tarkkailijana sielläkin. Että soittoa odotellessa seuraavasta, omasta kierroksesta. Muutenkin oon ollut tiivisti töissä viime viikon kahvilassa. Rupeaa pikkuhiljaa sujumaan drinksujen ja pirtelöiden teko, ja muistan jo suurimman osan annosten nimistäkin.

Täällä on taas bussilakko päällä, sillä joku matkustaja oli päättänyt tirvaista kuonoon kuskia. Että eikun lakkoon. Kuskit pelaavat dominoa "vallatuilla" pysäkeillä ja pääteasemalla komeilee hieno "en greve" pahvikyltti puulavakasan päällä. Ensiviikolla on täälläkin pyhänmiesten päivä, Toussaint, joka on tärkeä vuotuinen juhla. Hautausmaita puunataan jo kuntoon, ja viikonloppuna perheet kokoontuvat haudoille muistelemaan kuolleita ja sytyttämään kynttilöitä. Ihan Meksikon malliin ei hautuumailla juhlita, mutta samantyyppisiä viboja on havaittavissa. Kuulumisiin!

Music is my aeroplane

Nyt seuraa ihan puhdasta mainostusta.
Martiniquella musiikki raikaa jokapuolella. Eri musatyyleistä suositumpia ovat tietenkin saaren omat kehitelmät, zouk ja kompa, mutta myös muut karibialaiset musalajit ovat hyvin edustettuina. Mainittakoon vaikka salsa, reggae ja dancehall.

Muhun on viimeaikoina erityisesti kolahtanut kahden paikallisen artistin musiikki. Kyseessä on reggae/danchehallia edustava Sael ja eri lajeja sekoitteleva Victor O. Sael on täällä hyvin suosittu, Victor O taas nouseva uusi kyky. Molemmat laulavat kreoliksi.

Mutta mitäs tässä turhaan läpisemään, antaa musiikin puhua puolestaan! Enjoy.

 http://www.myspace.com/victorospecials
www.myspace.com/sael97

Onnittelut

Spesial dedikass - eli suuronnittelut Marita-mammalle 73-vuotispäivän johdosta täältä meiltä molemmilta! <3

Kiitos pappa myös kommenteista, kivaa kun seurailette kuulumisia!

Rahaaaa...

Ei oo oikeestaan tapahtunut mitään sen mullistavampaa, paitsi että sain sumplittua Karisko-järjestön kanssa, että aloitan mahd. harjoittelun siellä vasta joulu-tammikuussa. Teen sinne kuitenkin jo jotain, esim huomiseksi pitäisi olla valmiina ja printattuna yksi esite projekteista ja tuotteista. Näin siksi, että siellä kahvilassa (nimeltään muuten Boule de Neige) jossa aloitin olisi mulle töitä 4 vuoroa viikossa ja 8 h kerralla. Että aika houkuttava tarjous näin lähes puolen vuoden työttömyyden jälkeen! Aloitan nyt siellä ja katsotaan miten menee, toivon että onnistun pitämään tän paikan. Omistaja on tosi rento heppu joka on kotoisin Etelä-Ranskasta (joten melkonen aksentti hällä) ja kahvila tosi tasokas. Pikkasen mua ahistaa kun en aina saa selvää mitä mies puhuu ja sama ongelma edelleen kreoliaksentin kanssa - jatkuvasti saa pyytää toistamaan. Mutta kaipa se siitä, ja ehkä tää haittaa enemmän mua kuin muita, toivon ainakin! :) Nyt vaan opettelemaan drinkkien valmistusta (silmämitalla!) ja painamaan mieleen annosten nimiä. Huomenna toinen työpäivä. Teen nyt iltavuoroa, 16-12...


Täällä on taas lakkoiltu, eilen tosin loppui ahtaajien kolmen päivän lakko satamassa. Mutta sitten heti perään alkoikin parin sairaalan lakot, joista toisessa, Colsonin psykiatrisessa sairaalassa Roméo on töissä. Colson on saaren ainoa (!) psykiatrinen sairaala, jonka tilat eivät ensinnäkään ole riittävät ja ovat myös huonossa kunnossa. Tällä hetkellä sairaalassa on 350 potilasta, vaikka laitoksen kapasiteetti on 275. Lisäksi sairaanhoitajia on llian vähän potilasta kohden,  noin yksi sairaanhoitaja 12 potilasta kohden...Että tämmösissä oloissa työskentellee siippa, ei oo aivan helppoa.

Tässä vielä linkki videopätkään lakosta: 

Martinique : Jour de grève à l'hôpital Colson

Kanootin kapean vesille laskin...

Eilen oli tosissaan jänskä päivä. Ensinnäkin ajelin ekaa kertaa ihan yksin motaria noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Saint Lucen kylään. Siellä meillä oli rendez-vous Karisko-järjestön kanssa. Rannalla lekotteli noin 15-metrinen "kanawa" eli paikallisten Carib-intiaanien aikoinaan käyttämän kanootin jossei ihan kopio, niin sukulainen. Kuten viereisestä kuvasta selviää, on kyseessä merikanootti jolla aikoinaan melottiin saarelta toiselle. Välimatkathan saarten välillä ei ole mitenkään mahdottomia, joten juurikin kanoottien avulla on saaret aikoinaan asutettu ja tuotu niille hyötykasveja yms. Kariskon rakentamat kaksi kanoottia ovat ensimmäiset ja ainoat laatuaan sitten 1600-luvun! Carib-intiaanit tapettiin ja häädettiin Martiniquelta 1600-luvun puolivälissä ja esim. viereisellä Dominica-saarella heidän jälkeläisiään on jäljellä enää kourallinen. Kuitenkin intiaanien ja espanjalaisten ja  ranskalaisten valloittajien välillä, unohtamatta afrikkalaisia orjia, tapahtui runsaasti vuorovaikutusta ja sekoittumista. Monella martiniquelaisella saattaa siis olla Carib-intiaani yhtenä esi-isänään.  Kreoliranskassa on jonkunverran intiaanin kielisiä nimiä ja sanoja.  Saarella on  lisäksi säilynyt runsaasti intiaanien viljelyyn ja kalastukseen liittyvää tietotaitoa. Intiaanit opettivat tulokkaile esimerkiksi maniokin viljelyn ja käsittelyn, verkkojen ja katiskoiden punomisen sekä korien yms. punonnan.

  Kanawa on siis merkittävä symbolisella tasolla mutta myös tieteellisesti. Arkeologi Benoît Berard on kanawoiden takana ja projektin puuhamies. Melomalla saarelta toiselle voidaan mm. arvioida keskimääräinen aika, joka intiaaneilla kului liikkumiseen sekä määrittää mahdollisia maihinnousupaikkoja ja niiden ympärille rakentuneita kyliä. Ja onhan se nyt aika siistiä päästä tekemään oma kanoottikin! Järjestössä treenataankin nyt seuraavaa suurta melontaretkeä varten, nimittäin Martinique- Puerto Rico. Projekti kulkee nimellä " Kytangomingo Ema" eli suomeksi "Esi-isien tie".

Meitä oli siis noin kuusitoista henkeä melomassa ja melkonen seikkailu olikin (ainakin mulle näin noviisina). Kanawa on rakennettu paikallisesta gommier-puusta perinteisellä tekniikalla. Se on siis tehty yhdestä puusta, joka ensin on koverrettu ja poltettu tyhjäksi. Runkoon on lisättu laidat sekä sisälle pingotettu lankkuja penkeiksi ja jalkatuiksi. Vene painaa noin tonnin, joten melkosella ähinällä se työnnettiin vesille puunrunkojen päällä rullaten.

Sitä voisi myös kuvitella, että melominen on ihan iisipiisiä hommaa. Väärin! Ensinnäkin tekniikka olisi syytä olla kohdallaan, ellei halua hyvin kipeitä käsi - ja olkapäälihaksia. Mulla kesti ehkä tunti päästä selville jujusta. Toisekseen koska melotaan merellä jossa on jonkun verran aallokkoa, kanootti keinuu puolelta toiselle jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yrität pitää alavartalon liikkumattomana tukien itseäsi jatkuvasti. Että hyvinkin sporttista hommaa ja melontatahti oli myös suht kova. Noin kolmen ja puolen tunnin reissulla melottiin niin merellä kuin mangroven ympäröimällä joella. Maisemat oli hienot ja sää suosi, eli aurinko porotti. Mä en tietenkään ollu laittanut tarpeeksi aurinkovoidetta eli tänään melko punakka naama. :) Vallan vaikuttava kokemus oli kyllä, ja toivon että pääsen  toistekin kokeilemaan. Kuka tietää vaikka osallistuisin Puerto Riconkin retkeen!


"Remonter les routes amérindiennes, c’est rouvrir les barrières hérissées dans la Mer Caraïbe, c’est instituer l’espace libre, ouvert à l’échange multiculturel et dans la diversité. C’est aussi, se réapproprier la route maritime qui a permis la naissance de la Civilisation Caraïbe depuis plus de 2500 ans." (Karisko.com)

 (Kanawan kuva otettu  täältä.)

Torakoiden tuomiopäivä

Tänään on todella terminaattori-olo. Operaatio torakoiden likvitointi on edennyt h-hetkeen eli uuden aseen, "Las Vegas cockroach trap"in, laukaisuun. Biologiset aseet ovat osoittautuneet harmillisen voimattomiksi vihollisjoukkojen edessä. Ainoastaan ruisku-muotoinen Maxforce - "professional insect control roach killer bait gel" on saanut aikaan tyydyttäviä tuloksia. Syöttigeeli on vaan aika tujua kamaa plus ei tapa heti, vaan 48h tunnin sisällä mikä johtaa torakoiden turhaan kitumiseen (oon löytänyt puolikuolleina kiemurtelemassa tuskissaan). Aivan, olen herkkä kasvissyöjä jota koskettaa jopa torakoiden kärsimykset :D.

Eivät kuitenkaan kuulu lempi-eläimiini ja luin wikistä, että torakat voivat aiheuttaa allergiaa! Olin aika äimänä mutta kai se voi pitää paikkaansa ja olla ehkäpä jopa syy meidän mysteerioireisiin?? Meitä riivaavat vihulaiset ovat lajiltaan "amerikan torakoita" eli Periplaneta americana. Viihtyvät erityisesti trooppisissa oloissa ja kasvavat noin 4 cm kokoisiksi. Löydettiin sohvan takaa kuolleena kunnon mother-of-roaches joka oli ainakin 6 cm. Hyi, yök, hyi. Lisäksi nää kakkiaiset elää jopa vuoden vanhoiksi ja naaras voi elinaikanaan munia 150 munaa!   Tuholaisista on siis päästävä eroon ja taistelut kiihtyvät tänään.
Eli kokeilussa myrkytön old-school ansa johon löysin ohjeet netistä. Ideana tässä on, että kahvinpuruja ilmeisesti rakastavat torakat kiipeävät lasipurkkiin, jonka pohjalla on vettä. Koska purkin reunat ovat liukkaat, eivät ne pääse enää ulos, vaan hukkuvat veteen. Kangas purkin ympärillä toimii kiipeilypintana.
Purkki on nyt laitettu lattialle ja jäämme odottamaan yötä, jolloin pikku ystävämme lähtevät ruuanhakuun. Raporttia seuraa ansan toimivuudesta. :)


PS. Eilen oli kuulemma maa järissyt yöllä 4 aikaan. Voimakkuudeltaan 4,5 richteriä eli eipä kauheesti ja me ei ainakaan edes herätty. :)

houstailua ja miitinkejä

Hellurei. Meillä oli kylässä saksalainen couchsurffari Miriam tällä kertaa, jota houstaillessa hurahti viime päivät ja viikonloppu mukavasti. Visiteerattiin esim. Salinesin rannalla josta tää eka kuvakin.  Kyseessä on saaren pisin ja tunnetuin ranta, eli vilskettä riittää. Sain myös pistettyä palkkashekin eteenpäin ja ylläripylläri rahat ei kilahdakaan heti tilille, vaan prosessiin menee aikaa noin 15 (!) päivää. Tuskissani kiemurtelen ja odottelen, koska täällä on käynnissä syksyn alennusmyynnit. :D

Olin tosiaan myös tapaamassa Karisko-järjestön aktiiveja, ja mulle sieltä harjottelupaikka järjestyisi! Meinaavat mua viestintävastaavan pestiin ja osallistuisin myös Insertion- projektiin, joka tähtää työttömien ja muissa vaikeuksissa olevien nuorten elämänhallintataitojen parantamiseen. Haluaisivat että teen vuoden harjoittelun, ihan huippua, mutta saa nähä saanko Erasmus-rahan noin pitkäksi aikaa.  Karisko on kyllä tosi mielenkiintoinen järjestö jossa on paljon eri projekteja ja hyvin originelleja tyyppejä! Mukana meiningeissä on myös antropologi ja arkeologi.  Esimerkiksi tässä nuorisoprojektissa, jota vetää antropologi Thierry,  nuoret rakentavat kaksi 16 metristä ja tonnin painavaa kanoottia jollaisia Martiniqueta asuttaneet Carib-intiaanit ennen käyttivät. Näillä kanooteilla olis projektin lopussa tarkoitus purjehtia aina Venezuelaan asti! Nuorille opetetaan myös purjehtemista, englantia, ympäristökasvatusta, laitesukellusta yms. Ens lauantaina oon menossa kanootti-harjotuksiin melomaan. Että ovat järjestössä sitä mieltä että totta kai aloitan siellä. Laitoksen päässä näyttivät myös vihreetä valoa, että enää puuttuu vain Erasmus-rahoituksen haku. Toivon todella että se menee läpi!                          

Saa nähdä tuleeko mun muista projekteista jotain, niinkun niistä opas-hommista ja yhdestä kahvilahommasta viereisessä Schoelcher:in kaupungissa. Huomenna oon menossa tähän kahvilaan haastatteluun, etsivät ekstraajia aina silloin tällöin lisäavuksi. Olisi meinaan ihan hyvä olla jotain lisätöitäkin harjottelun lisäksi, jos siiitä nyt siis tulee jotain, elämä kun täällä on aika kallista. Niin ja oon alkanut ajaa täällä autoa pikkasen. Melkonen suoritus multa, kun en oo autoa omistanut noin kuuteen vuoteen ja sitten pitäisi täällä uskaltaa suikkelehtia kaikkien kaahareitten keskellä. Ihan hyvin on kyllä mennyt, mitä nyt "pikkasen" ahistaa mm. motskariteinit jotka ajaa kaistojen välissä, kiemuraiset vuoristotiet, tielle puolittain parkkeeratut autot ja jokapaikassa tien yli loikkivat jalankulkijat. Taskuperuutusta on kanssa tullu harjoteltua ja mäkilähtöjä. Täällä kruisailun jälkeen Suomessa ajelu tulee sujumaan silmät kiinni. :)

Että tällästä täällä tällä kertaa.

Vauva-rapuja mangrovessa.

Anse-au-Bois

Take me to the river...

Eli aamun pulahdusreissu kuvakertomuksena meiän lähi-joelta Absalonissa. Ihanan rauhallinen paikka luonnonsuojelualueen reunalla. Parhaat huvit on usein ilmaisia!

Ja suksi luistaa...

Tänään ja eilen on ollut kivaa. Ensinnäkin eilen sain vihdoin iskettyä sossuun CMU-hakemuksen eli täkäläisen sairausvakuutus ja sosiaaliturva -hakemuksen. Että öö..viides? kerta toden sanoo.

Viime viikolla oltiin siellä Romskun kanssa jonottamassa kaksi tuntia ja tuloksena oli se, että en voinut palauttaa hakemusta koska siitä puuttui ranskalainen verotodistus. Kovasti ihmettelin tätä, koska niinä noin 4 kertana kun siellä oli rampannut eri papereita viemässä ja hakemassa ei kukaan ollut kyseisestä paperista mitään maininnut. Kaikki muuthan lappuset oltiin jo haalittu (ja näitähän riittää):  ranskaksi käännetty syntymätodistus, kopio passista,kopio kelakortista, työskentelytodistus, kelan lomake nro 104, RIB - eli pankin myöntämä todistus osoitteesta, sähkölaskun kopio ja itse lomake täytettynä. No, eilen aamulla sitten hurautettiin verotoimistoon kysymään lappua, jossa hyvin kärttyinen täti lähes huutaen selitti ettei mitään verotodistusta voi antaa, koska oon ollut Ranskassa vasta alle vuoden. Ja että kyllä ne siellä sossussa aivan hyvin tämän kuulemma tietävät. Että sillai. Eiku takas jonottamaan (kaksi-kolme virkailijaa ja ehkä 40 ihmistä jonossa, voitte kuvitella kauan kestää päästä luukulle) ja  puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen meidät siirretään toiselle luukulle koska kyseinen virkailija "ei vastaa näistä asioista eikä pääse käsiksi tietoihin".  Halusin tietää missä vaiheessa mun sosturvan käsittely on ja onko mun numero mahdollisesti jo luotu, koska kun aloitin kahvilassa kuukausi sitten paikan omistaja oli ilmottanut mut sossuun. Mutta ei, tästä kyseisestä tietokoneesta ei tosiaan pääsekään käsiksi tietoihin...  Tässä vaiheessa mulla paloikin sitten hermo ja lähdin vähän "kävelylle". :D

Takas tullessani oli kuitenkin ihme tapahtunut ja löysin Roméon istumasta tiskiltä. Oli kuulemma (valkoinen valhe, koska vapaapäivä) ilmottanut sossun sedälle että sairaanhoitajana ois kohta pakko päästä töihin täältä tai porukkaa alkaa tippumaan,  että josko pääsis hoitamaan asiansa NYT. Sama äijä, joka puol tuntia sitten ei kyennyt meitä auttamaan, sitten lopulta pienen meuhkaamisen jälkeen naputteli ystävällisesti mun tiedot koneelle ja lupasi pistää hakemuksen eteenpäin. Saatettiin myös vilauttaa mun rannekangliota (joka on aika pelottavan näkönen jos ei tiedä mistä kyse ;)) ja sanoa että mun pitäs päästä kyllä lääkäriin aika nopeesti. Jotta hakemus on nyt vetämässä, oujeeeee!

Tänään sain myös vihdoin palkkashekin kahvilasta. Summa tosin on siinä 300 ekin hujakoilla, että ei sillä kauaa riemuita. Mutta saanpahan hankittua tarpeellisemmat asiat. Niin ja sitten se kivoin juttu, meinaan mahdollinen uus työharjoittelupaikka ja vielä antropologiaa sivuava! Jos siis yliopistolla menee läpi...

Otin meinaan yhteyttä erääseen antropologiin nimeltä Benoît, joka opettaa täällä yliopistolla ja toimii yhdessä järjestössä, josta näin telkkarissa dokkarin. Selostin tilanteeni ja kerroin etsiväni töitä tai harjoittelua ja että olisin tosi kiitollinen kaikista vinkeistä. No tänään sitten nähtiin ihan face-to-face kampuksella ja Benoît lupasi yrittää järkätä mulle harjottelun joko tässä Karisko-järjestössä tai yliopistolla. Huomenna meillä on tapaaminen järjestön puheenjohtajan kanssa, että katotaan tulisiko tästä nyt jotain! Kariskon missio on tehdä suurelle yleisölle tunnetuksi karibianintiaanien kulttuuria konkreettisella tasolla. Heillä on myös useita soveltavan antropologian alle sujahtavia projekteja, jotka on suunnattu etenkin ongelmanuorille. Yhdistyksestä lisää myöhemmin, ainakin jos mut huolivat hommiin! :)

valokuvia ja valokuvaajia

Törmäsin surffailessa pariin mielenkiintoiseen valokuvasivustoon, jotka haluaisin teidänkin iloksenne laittaa.

Ihan ensimmäisenä lempparini
Jean-Luc de Laguarigue:  http://www.delaguarigue.com/

Martiniquella syntynyt valokuvaaja joka tekee hyvin etnografista työtä. Laguarigue on tehnyt 15 vuoden projektin koskien muistia. Hän on kuvannut erityisesti vanhoja työläisiä mm. rommitehtaissa, vanhoja taloja, uskonnollisia seremonioita ja perinteisiä käsityöammatteja. Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen projekti! Miehen kuvia on käytetty mm. Patrick Chamoiseaun yhdessä etnologien (Lyne-Rose Beuze ja Louis-Félix Osier Lafontaine)  kanssa tehdyssä kuvakirjassa "Tracées de mélancolies: Artisanat et traditions". Kirjassa yhdistyy kirjallisuus, valokuvat ja etnologien toimittamat tietoiskut Martiniquen perinteistä. Käykää katsomassa! De Lagriguen kuvaan linkki on tämä

Toinen mielenkiintoinen sivusto on  The Caribbean Photo Archive.
Flickrissä sijaitsevassa arkistossa  on vanhoja valokuvia 1800-1900 luvuilta ympäri Karibiaa.

"The Caribbean Photo Archive is a privately owned collection of original photographs taken throughout the Caribbean Islands, the Bahamas and Bermuda in the 19th century and early 20th century.
Caribbean islands pictured include Jamaica, Martinique, Barbados, Trinidad, St Vincent. St Lucia, St Kitts, Grenada, Curacao, St Thomas, St Croix, Dominica, Nevis, Montserrat and Guadeloupe.
Nearly every photographic format is represented including salt prints, albumen prints, gelatin silver prints, stereocards, carte-de-visites, cabinet cards, and glass slides.
Subjects depicted include plantation life, natural disasters, tourism, hotels, markets, education, military, churches, architecture, government, home life and recreation."

Sitten vielä valokuvablogi Martiniquelta jossa paaaaljon kuvia: Roger Gally

Enjoy! :)

Haista home!

Kuvissa esiintyy meidän kylppärin katto ja sen hyvin mielenkiintoiset värimuutokset. Ollaan meinaan viimeset pari viikkoa oltu melkosessa allergiakurimuksessa molemmat.

Tänään tosin en herännyt aivastellen ja nokka vuotaen niinkuin lähes joka aamu nykyään. Ollaan koitettu miettiä, että mistäs ihmeestä pahenevat allergiaoireet on yhtäkkiä taas alkaneet. Mullahan on siis pölyallergia ja Roméolla astma.  Siivottu on ihan normaalisti kuitenkin yms. Mutta mutta.. Kylppärissä oleviin kosteusvaurioihin ei tullut sen kummemmin kiinnitettyä huomioita ennen, mutta nyt oon alkanut miettiä että oisko meiän oireiden syy homeessa? Jos lukijoissa on jotain home-eksperttilöitä niin saapi kertoa, että oisko noi läikät merkki jostain vähän isommasta ongelmasta? Ilmeisesti talon omistajalla on vastuu tehdä asialle jotain, jos hometta tosiaan on...Voin kuvitella että ei vältsisti oo kauheen innoissaan jos näin on. Että tappelua mahd. tiedossa.  En kyllä näin äkkiä keksi mitään muuta syytä meidän oireille. Ollaan kyllä asuttu kämpässä jo 4 kk mutta kaipa ne oireet voi alkaa vasta jonkun aikaa altistumisen jälkeen. Sniiif!

Mutta asiasta kukkaruukkuun.  Eilen olin jälleen opaskoulutuksessa, mutta tällä kertaa Fort-de-Francessa yhdessä yhdistyksessä, jotka vetävät kävelykierroksia kaupungissa. Tosin ovat hekin samoilla apajilla, eli risteilijöiden asiakkaille. Ja itseasiassa myös sama työnantaja, mutta välikäden kautta, kuin bussikierroksillakin! Voi nakki. Maksavat tosin parempaa palkkaa ja kierros kestää vähemmän aikaa, että saattais olla parempi vaihtoehto. Mutta kattelen nyt että mitä näistä seuraa, jos mitään. Hyvä olla varasuunnitelmia taskut täynnä, etenkin kun kahvilassa en oo taas ollut tälläkään viikolla. :(

Really hot hot hot...

Selvitin viimeinkin asiaa pitkään askaroineena paikallisen chililajin nimen. Täällähän siis osaksi paikallista ruokavaliota kuuluu chili, jota kutsutaan nimellä "bonda man jak".  Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "rouva Jacquesin takamusta" ja on kuulemma saanut alkunsa chilin pyöreästä muodosta. Että jos haluatte valikoimaanne uuden kirosanan niin voitte huudella "voi bonda" voi perseen sijasta. :D. Ilmeisesti rouva Jacques oli aika kuuma tapaus.

Mutta tosiaan chililajike tunnetaan meillä paremmin habanero-chilinä (capsicum chinense jacq.) , joka on yksi maailman vahvimmista. Tätä chiliä ei kovien jätkien kannata kokeilla syödä raakana koska sillä voi saada itselleen jopa palovammoja. Chiliä käytettiinkin täällä orjuuden aikana myös kidutusvälineenä.

Bondamanjak maustaa Martiniquella lähes ruuan kuin ruuan. Tuoreena sillä voidaan hieroa ruoka-aineita ja säilöttynä ripotella pisaroita mausteeksi. Tosin oon nähnyt että esim. Roméon äiti joskus puraisee pienen palasenkin. Melkonen mamma!  Täällä kasvaa myös toinen paljon miedompi lajike nimeltään "piment végétarien", jolle en ole löytänyt vielä tieteellistä nimeä. Itse tosiaan suosin tätä edellistä chiliä. :)

PIMENT CONFIT eli säilötyt habanerot 





HUOM. Käytä aina lateksihanskoja kun käsittelet chilejä, etenkin säilykkeitä valmistaessa. Älä koskettele kasvoja, etenkään silmiä! Kannattaa myös käyttää aurinkolaseja (höyryt) tai avata ikkunat.


500g habanero-chilejä
10 rkl valkoviinietiikkaa
1/2 l öljyä
2 sipulia
2 pientä porkkanaa
muutama "mini"suolakurkku (cornichon)
muutama mausteneilikka
1 tls suolaa
muutama kokonainen mustapippuri

- Pese  säilykepurkki kuumalla vedellä. Pese chilit ja leikkaa kahteen - neljään osaan koosta riippuen. Paloittele porkkanana pieniksi renkaiksi, leikkaa suolakurkut viipaleiksi. Leikkaa sipuli renkaiksi. Kuumenna viinietikka kattilassa. Sekoita lasisessa säilykepurkissa viinietikka, suola, mustapippuri, neilikat ja öljy keskenään. Lisää paloitellut ainekset, sulje ja sekoita. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin. Anna purkin olla suljettuna viileässä ainakin kuukausi - pari kuukautta. Kun purkin pinnalle alkaa nousta "öljyä" voit alkaa käyttää sitä. Säilyke saattaa säilyä jopa vuoden, jos aina muistaa käyttää puhdasta lusikkaa tms. Tämä öljy on sitä itteään eli todella hottia chiliä, muutama  pisara riittää maustamaan annoksen.  Bon appetit!

Purkin kuva lainattu täältä.

liskoja, dominoa ja banaaneja

Tässä kuvaraporttia viime päivien puuhista. Kahvilassa ei ole ollut mulle duunia, joten oon vähän elbaillut ja käynyt opas-koulutuksessa yms. Oon pitänyt jopa 4 enkun tuntia myöskin, justiinsa äsken tulin opettamasta. Yllättävän hyvin mennyt, opetan yhtä lukiossa olevaa tyttöä viereisessä kaupungissa tällä hetkellä 2h viikossa. Oltiin viime persjantaina ekalla salsatunnilla Romskun kanssa. Ihan loistavaa! Oon täpinöissäni kun huomasin että pysyn kärryillä (siis ainakin vielä). Tanssisali on ihan priimakunnossa ja siellä on jopa ilmastointi! Helpottaa kummasti. Viikonloppu vietettiin taas Riviere Pilote:ssa "anopin" ja pappafrendinsä kanssa. Autettiin puutarhahommissa, syötiin hyvin, pelailtiin dominoa ja lauantaina

käytiin reggaekeikalla. Oltiin siis yökylässä. Koitin ottaa kuvia liskoista joita on täällä joka puolella (myös talojen sisällä kuten kuvasta näkyy, syövät murkkuja ja ötököitä). Lisko on nimeltään "anoli" kreoliksi. Söpöjä mutta pirun vikkeliä!  Hedelmälasti on taas tuhottavana ja koitan keksiä ideoita miten ne säilöisi. Karambolista tein jo hilloa mutta vielä on kasa appelsiineja (mehua, marmeladia tms). Otettiin kanssa alkuja monista kasveista ja kukista, jotka koitetaan saada kasvamaan parvekkeella.

Opaskoulutus loppui sitten tänään. Käytiin eilen uudestaan Saint-Pierressä ja tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneen teatterin ja vankilan  raunioilla. Niistäkin kun tulisi kertoilla turisteille kaikenlaista. Tänään oltiin banaanimuseossa jossa koitettiin painaa mieleen banaaninviljelyn eri vaiheet yms. Tiesittekös esimerkiksi, että se banaani jota suomessakin syödään on nimeltään "Cavendish", yksi 300 syötävästä banaanilajikkeesta? Ja että banaani ei ole puu, vaan jättimäinen kasvi. No nyt tiedätte ja paree ois muistaa kanssa!  Mulla ei oo enää niin pahaa mikkikauhua ja sain tänään jopa kehuja selostuksesta. Kuulemma tulevat soittamaan niille, jotka loppujenlopuksi tullaan valitsemaan hommaan. Sormet on täällä ristissä! Meillä oli myöskin yötä amerikkalainen Caitlin tässä kanssa pari päivää (Couchsurfing). Tyyppi muuttaa tänne vuodeksi opettamaan englantia kouluissa apu-opettajana. Että varmaan tullaan vielä olemaan yhteyksissä vaikka muuttaakin saaren eteläosaan.

A plus!

Bèlè!

Noniin, täällä on jo paljon parempi mieli taasen... :) Eilinen oli äksöniä täynnä, kun aamulla oltiin taas opas-koulutuksessa ja iltapäivällä reissasin pitämään ekat englannin tuntini. Koulutuksen puolesta vierailtiin Sainte-Marie nimisessä kylässä ja siellä sijaitsevissa Bèlè-"museossa"  "La maison du bèlè" ja Saint-James rommimuseo-panimossa. Erityisesti Maison du bèlè - teki vaikutuksen, hienosti koottu näyttely ja innostava opas.
 
Päästiin vähän tanssimaankin Bèlèä, joka on siis orjien keskuudessa plantaaseilla syntynyt tanssi- ja musiikkilaji. Bèlè koostuu laulajasta, rummuttajasta (tambouyé), perkussionistista (ti-bwa), taustakuorosta ja tanssijoista. Se on syntynyt eri kulttuurivaikutteiden ja musiikkiperinteiden sekoittumisesta. Erityisesti afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien vaikutus näkyy bèlèssä. Tanssijoiden hameet ovat eurooppalaisvaikutteisia mutta liikekieli sekoitus afrikkalaisista ja eurooppalaisista tansseista, etenkin ranskalaisista salonkitansseista kuten katrillista. Tambouyé eli rumpu ja rytmikuviot sekä esilaulaja- vastaaja - rakenne taas ovat selkeästi afrikkalaisperäisiä elementtejä.

Bèlè oli orjien lähestulkoon ainoa tapa ilmaista itseään ja samalla myös kapinan muoto. Orjanomistajat yrittivät ensin kieltää soittamisen ja laulamisen, mutta lopulta huomasivat orjien pysyvän pidempään hengissä, jos heille tämä sallittiin. Nämä olivat kuitenkin tiukasti kontrolloituja tapahtumia, ja usein orjat uhmasivat kieltoja rangaistusten uhalla, ja kokoontuivat esim. öisin laulamaan ja tanssimaan. Tansseissa orjat pystyivät illmaisemaan itseään ja omaa identiteettiään, joka heiltä oli orjuudessa riistetty nimeä ja kieltä myöten. Tansseja on monia erilaisia, liikkeet seuraavat rummun rytmikuvioita, ja jokaiselle rytmille on omat liikekuvionsa. Eri laulut kertoivat esimerkiksi työskentelystä pelloilla, politiikasta, juoruista yms. ja osa tansseista kuten damyé ja ladja olivat alunperin taistelutansseja, kuten esim. brasilialainen capoiera.

Bèlè on jokatapauksessa todella monimerkityksinen tanssi, joka on myös merkittävä martiniquelaisten identiteetille. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, vaan bèlè kuten mm.kreolin kieli ja muut ei-ranskalaiset perinteet olivat vielä halveksittuja 1900-luvun alussa.Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä kolonisaation tuhoisista vaikutuksista ja halusta assimiloitua ranskalaisiin kolonisoijiin. Tai näin ainakin minä asian tulkitsen. Aimé Cesairen, Frantz Fanonin ja muiden vaikutuksesta Martiniquelaiset alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa identiteettiään ja etsiä juuriaan - ja jäljet johtivat Afrikkaan. Nykyään bèlè on noussut uudestaan arvoonsa ja
 tanssia opetetaan kaikkialla saarella ja myös emä-Ranskassa.  Samoin on kreolin kielen laita, josta varmaan kertoilen vielä myöhemmin. :)

Rummun kuva lainattu täältä

Tässä vielä tanssia livenä: