Joulubailut

Meillä on ollut jo päälle viikon vieraita Suomesta, eli mumma ja vaari. Joten luvassa olikin tänä vuonna kunnon fuusiojoulu ja friidulle iso kasa lahjoja!

Auringonpaisteen sijasta aattona tästä pyyhälsi ohi kunnon ukkosmyrsky ja saatiin nauttia salamoiden leiskunnasta ja kaatosateesta...Mutta hyvät pileet saatiin kuitenkin aikaan ja tupa olikin täynnä ihmisiä ja tunnelmaa, meitä kun oli viisitoista. Naapurin mummotkin tulivat käymään, naapureilla vieraileminen jouluna kun on täällä tapana. Mamie tuli paikalle ruokapatoineen, oli tehnyt ignameita ja possupataa pataljoonalle ja paisteli vielä acroja illalla. 

Se on joulupalmu

Melkoista säheltämistä ja ilakointia ilta oli, mutta niin joulun kuuluukin olla. Laulettiin perinteisiä joululauluja, pelattiin dominoa, tanssittiin ja syötiin ihan järjettömän paljon. Pukkikin oli paikalla Korvatunturilta saakka lasten suureksi iloksi! 

Tänään ollaankin vaan levätty ja syöty rääppeitä, vieraat kun viihtyivät aamukolmeen saakka ja itse toimin vielä kuskina...

Rauhallista joulua itse kullekin !

Appelsiini- ja inkivääri-kaneli rommi

Jouluun valmistautuminen on virallisesti alkanut, ja milläs muullakaan kuin mausterommin valmistamisella.
Koristeet ehtii laittaa myöhemminkin, mutta rommin tekeytymiseen menee aimo tovi! Täällä on ihanteelliset olosuhteet valmistaa itse erilaisia maustettuja rommeja.  Mausteita ja trooppisia hedelmiä löytyy halvalla ja vuoden ympäri eikä itse juomankaan hinnat päätä huimaa. Ne myös valmistuvat nopeammin täällä, kuin vaikka Suomessa kiitos lämpötilan. Täällä on tapana myös nopeuttaa prosessia pitämällä pulloja auringossa.

 Maustettujen rommien valmistamista voi hyvin kokeilla myös kotosuomessa - muistaakseni martiniquelaista vaaleaa rommia sai Alkosta... En kyllä muista nimeä, joten jos joku tietää niin vinkatkaa kommenttiboksissa.
Täällä vaaleaa rommia saa kahdella vahvuudella:  50 volttisena ja 55 volttisena....En ole varma myydäänkö Suomessa tosin näin vahvana.

Inkivääri-kanelirommi ja Shrubb-pullot

Pitemmittä puheitta, tässä tulee perinteisen martiniquelaisen joulurommin resepti. Tämä on siis vain yksi versio, reseptejä kun on yhtä monta kuin niiden luojia, joten yhtä "oikeaa" Shrubb - reseptiä ei ole olemassa. Rommiin käytettyjen appelsiinien tulee olla hyönteismyrkyttömiä, joten jos aiotte kokeilla sen tekemistä, on tärkeää ostaa luomuappelsiineja! Täällä kun appelsiineja kasvaa joka puolella, ei tuota ongelmaa ole....Valmistusaika on viitteellinen.

Shrubb (appelsiinirommi)

1 l vaaleaa rommia (vahvinta mahdollista)
5-6 luomuappelsiinin kuorta  (tärkeää! Muuten myrkyt liukenee rommiin)
(voi korvata osan myös luomumandariinin kuorilla) 
 1 kanelitanko
1 vaniljatanko
(1-2 mausteneilikkaa)
n. 50cl sokeriruokosiirappia

- Kuori appelsiinit yhtenä nauhana. Raaputa niistä pois mahdollisimman paljon valkoista pois. Valkoinen osa tekee muuten rommista kitkerää. Kuivaa kuoret joko matalalla lämmöllä uunissa tai useiden viikkojen ajan huoneenilmassa.
- Halkaise vaniljatanko kahtia, laita kuivatut kuoret, kaneli ja neilikat rommipulloon
- Anna rommin tekeytyä n. kaksi kuukautta. Muista käännellä pulloa usein, mieluiten joka päivä....Maistele myös, ettei siitä tule liian vahvaa tai ettei joku mauste maistu liikaa "läpi". Jos niin uhkaa käydä, ongi mauste pois pullosta.
- Rommin maustuttua tarpeeksi lisää sokerisiirappi (tee se sulattamalla sokeria ja lisäämällä vettä kattilassa) ja siivilöi juoma. Santé!

Heti perään vielä toinen resepti. Maustettuja rommeja voi periaatteessa tehdä loputtomiin eri hedelmistä, marjoista ja mausteista. Meillä menee seuraavaksi kokeiluun varmaankin passion- ja banaaniversiot...Jos ranskankieli taipuu, mahtavia reseptejä ja vinkkejä löytyy esim. täältä .


Ikivääri-kanelirommi

1 litra vaaleaa rommia
n. 250 g tuoretta inkivääriä
1 kanelitanko
n. 50 cl sokeriruokosiirappia

- Leikkaa kuorittu inkivääri pieniksi "tikuiksi". Lisää tikut kanelin kera rommipulloon.
- Anna tekeytyä noin 1-2 kuukautta, muista käännellä pulloa ja tarkistaa välillä maku....
- Kun rommi on tarpeeksi maustunut, siivilöi se ja lisää sokerisiirappi (määrä oman maun mukaan)

Igu igu aani

Hellurei ja hellät tunteet! Aloitteleva "enkunmaikka" on saanut kirjoittaa ihka ensimmäisen (lyhyen)  joulunäytelmänsä ja harjoitella Thriller:in koreografiaa. Kielikoulussa vietetään joulujuhlaa pian... Tunneista olen selviytynyt yllättävän hyvin, mitä nyt aika usein joutuu turvautumaan sanakirjaan ranskan käännösten suhteen ja kieliopissa on vielä ammottavia aukkoja. Mutta onneksi on monisteet...Tajusin myös olevani auttamatta vanha ja pihalla kun yllätin itseni googlaamasta "topics that interest teenagers" ja "what teenagers like"...Näin yleisesti ottaen selvisi, että nyt on pinnalla mm. selfie:iden ottaminen (jos olette yhtä vanhoja pieruja kuin minä; ne ovat niitä kännykameralla otettavia omakuvia) ja/tai niiden pilkkaaminen, tyttöjen keskuudessa obsessointi "thigh gap:istä" eli reisien väliin jäävästä välistä ja "Dumb ways to die" video.



Koulut ovat kerenneet lakkoilla viikon ja eilen saarella nähtiin yleislakko, joka ei tosin ollut ihan yleinen...Eli monet paikat olivat kuitenkin auki, ja kouluissakin jopa opettajat paikalla. Kanttiini ja "garderie" eli ns. kerho ennen - ja jälkeen koulupäivän tosin eivät olleet toiminnassa.Tuo lakkoiluviikko oli kyllä aika tuskainen ja rahaa upposi aikalailla lapsenvahdille. Menee kyllä välillä yli  hilseen ranskisten lakkoiluinto.

Meillä oli myös vieraana N Suomesta, joka bunkkasi sohvallamme kolme yötä Couchsurfingin kautta. Sain tuliaisina ruisleipää, Faserin sinistä, purkkaa ja lehtiä, jes! Näytettiin N:lle paikkoja;  käytiin mm. Alma-joella pulikoimassa, biitsillä Carbet:ssa ja Ti Sable-rantaravintelissa Anses d'Arletissa.

 

Päästiin vierailemaan myös hollantilaisella Stad Amsterdam klipperillä, jolla N:n eräs merimieskaveri on töissä. Laiva oli seilannut atlantin yli Amsterdamista tänne ja lähtee myöhemmin Amerikkaan. Olisi kyllä ihan unelma päästä joskus purjehtimaan noin isolla purjelaivalla.  Kyseinen paatti on rakennettu 2000-luvulla, joten se on varustettu kaikilla nykyaikaisilla mukavuuksilla ja navigointilaitteilla vaikka näyttääkin "vanhalta".

Samaisena päivänä syötiin Roméon kanssa yhdessä lounasta Fort-de-Francessa, vanhan linnoituksen vieressä olevalla rannalla. Tuolla linnoituksessa asustelee paljon iguaaneja, jotka aikoinaan karkasivat siellä joskus olleesta eläintarhasta. Tuona iltapäivänä niitä vilisteli muureilla aika joukko, joten innostuin räpsimään kuvia...

Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää! Saatan kohta kumota pienen vodkanaukun Suomelle.... :)

Yksitoista kertaa neljä

Blogihiljaisuus katkeaa tälläkertaa haasteen merkeissä. Tällainen "11 - kohdan" haaste saapui Ghanasta saakka Maame Esil:tä, tattista vain!

Homman nimi:

• Kiitä haastajaa
• Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
• Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
• Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
• Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
• Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

Että sillain! Yritetään siis kertoa 11 asiaa, joita en ole vielä maininnut...hmmm.

1) Olen allerginen pölylle ja eläinpölylle. Toisinaan saan parikin tuntia kestäviä allergiakohtauksia, joiden aikana aivastelen ja nenä vuotaa aivan holtittomasti. Oon huomannut, että kohtauksia tulee etenkin väsyneenä ja stressaantuneena. Ne on myös todella väsyttäviä ja ärsyttäviä (ajapa siinä sitten töihin kun aivastelet kymmenen sekunnin välein...). Onneksi zyrtec yleensä saa homman rauhoittumaan.

2) Mulla on suomalaiseksi todella paksut hiukset. Näissä lämmöissä paksuudesta on tosin vain kiusaa. Viimeisestä kampaamokäynnistä on muuten myös kulunut jo vuosi (!). Otsatukkaa lyhennän itse, samoin laitan värin, mutta nyt olisi kyllä jo aika käydä trimmaamassa tätä reuhkaa. Ja ohentamassa! Jospa ennen joulua...

3) Haaveilen purjehduskurssin käymisestä...Täällä siihen olisikin melkoiset puitteet, kunhan vaan saisin rahaa säästettyä. Ehkä vielä jonain päivänä! :) 
Ps. jos purjehdusloma Martiniquella/Antilleilla kiinnostaa ja vielä suomalaisen firman tarjoamana, kurkkaapa tänne!

4) Olen avuton käsitöissä. Osaan juuri ja juuri lyhentää käsin esim. puntit/verhot. Ompelukoneeseen en ole koskenut sitten yläasteeen. Haluaisin kyllä osata! Ihailen todella paljon tyyppejä, jotka surauttavat tuosta vaan vaatteita.

5)  Uskon että jatkuvasti haastamalla itsensä ja asettumalla alttiiksi epämiellyttäville tai vaikeilta tuntuville kokemuksille kehittyy ja oppii eniten ihmisenä. Ja kehittää niitä taitoja, jotka eivät luonnollisesti ole vahvimpia. Itse olen esim. aika ujo enkä kovinkaan puhelias vieraassa seurassa, mutta olen "joutunut" (saanut) työstää vuorovaikutustaitoja/esiintymistä töiden kautta. Tämä on siis sitä kuuluisaa "uncomfort zone":lle joutumista...

6) Rakastan kirjoja ja lukemista. Jopa siinä määrin, että mulla on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja. Siis eivät lue! Ikinä? Siis nämä ihmiset jäävät vaan niin paljosta paitsi! 

7) Ainoa (tämänhetkinen) paheeni on sokeri. Olen aina ollut kova syömään karkkia ja etenkin suklaata. Ja oikeastaan kaikkea muutakin makeaa. Sokerikoukussa oleminen ottaa päähän, mutta siitä pyristely on vaan niin kovin vaikeaa! Onneksi en kuitenkaan enään polta... Joten voinkin siis hyvällä omallatunnolla syödä makeaa.. ;) 


8) En todellakaan ole aamuihminen. Aamut on muutenkin aina sellaista sähläystä meillä, että ne on päivän inhokkihetkiä.

9) Olen oikeastaan todella tyytyväinen meidän perheen tänhetkiseen tilanteeseen. Kuten jotkut ehkä muistavat, oli meillä molemmilla R:n kanssa aika stressaavaa aikaa vielä ennen kesää töiden takia. Onneksi kuitenkin tajuttiin reagoida ja vaihdettiin molemmat hommia. Roméo palasi viimeviikolla takaisin psykiatriseen sairaalaan ja mäkin olen viihtynyt paremmin "freelancerina". Riskinotto siis kannatti! 

10) Iloitsen siitäkin, että Frida on oppinut puhumaan hyvin suomea. Kaksikielisyydestä on varmasti hyötyä vanhempana ja se helpottaa todella paljon yhteydenpitoa Suomen sukuun.

11) Haluaisin oppia olemaan huolehtimatta ja stressaamatta...Usein sitä ottaa pulttia tai kehittelee itselleen stressiä ihan naurettavan pienistä asioista. 

Näin! Sitten vielä yksitoista vastausta Maame Esi:n kysymyksiin...

1. Linkitä kappale, joka kuvastaa sinua ja elämääsi juuri nyt. Perustelut.

 

"Girl, put your records on, tell me your favourite song
You go ahead, let your hair down
Sapphire and faded jeans, I hope you get your dreams
Just go ahead, let your hair down

You're gonna find yourself somewhere, somehow..."

 Kaikki on nyt vaan justiinsa hyvin.  

2. Elokuva, joka kosketti kovaa? Perustelut. 

Näitä on monia...Sanotaanko nyt vaikka "The Diving Bell and the Butterfly" jonka näin 2007 Ranskassa. Muistan, että leffa todellakin liikutti silloin. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja  kertoo aivoverenvuodon  takia halvaantuneesta Elle-lehden päätoimittajasta, joka kykenee enää liikuttamaan toista silmäänsä. Toimittaja "sanelee" silmäänsä liikuttamalla kirjan ja muistelee elämäänsä ja käy läpi valintojaan ennen sairastumistaan... En haluta spoilata liikaa! Elokuva sai jokatapauksessa miettimään elämän haurautta ja sitä, millä on todella väliä. 

 3. Tunnistatko itsessäsi jotakin ennakkoluuloja? Mitä?

Tunnistan kyllä...Luulenpa, että kaikilla on jonkinlaisia ennakkoluuloja. Ennakkoluulosta on vain pieni askel stereotypiaan. Omani koskevat vaikkapa tosi-tv julkkiksia, kokoomuslaisia ja persujen äänestäjiä :D. Tunnustan!  

4. Rohkein tekosi? 

 Jaaa-a...Ehkä se on ollut tänne Martiniquelle muutto, joka oli kuitenkin aika totaalinen elämänmuutos.  

5. Lempipaikkasi? (SR:ltä kierrätetty kysymys.)

Oma koti ja siellä R:n kainalossa makailu. *voihan siirappi* 

6. Onko bloggaaminen aina itsensä korostamista?

Riippuu varmaan miten ja mistä bloggaa. Eli ei välttämättä. Jotkut blogit on hyvin asiapitoisia tai informatiivisia, toiset taas kertovat arkisimmista asioista...Se on mielestäni pitkälti kiinni kirjoitustyylistä. Itsensä "korostaminen" kalskahtaa jotenkin negatiiviselta, itsestään tai elämästään voi mielestäni kirjoittaa kuka vaan eikä se automaattisesti korostamista..Tajuaakohan tästä selityksestä nyt kukaan mitään... :D  

7. Mistä valitit viimeksi? Miksi?

Taisi olla joku tiskeihin tai siivoukseen liittyvä juttu. Usein sitä marmattaa jostain pikkujutusta R:lle...  

8. Mistä olet ylpeä suomalaisessa kulttuurissa?

Rehellisyydestä, solidaarisuudesta ja tietystä vapaamielisyydestä.

9. Mitä olet tehnyt tehdäksesi maailmasta vähän paremman paikan?

No huh! Kierrätän roskani ja yritän olla ystävällinen ihmisille...? Kaipa ne on niitä pieniä valintoja. En syö lihaa, yritän ostaa Reilua ja Luomua kun se on mahdollista, en kerskakuluta. Oon tukenut eri järjestöjä ja puuhaillut muutamassa itsekin.  

10. (Valo)kuva (itsestäsi), josta pidät erityisen paljon? Näytä/kuvaile se ja kerro mikä siinä viehättää/voimauttaa.

Tämä on isseeni ottama kuva Albissa muistaakseni vuonna 2007, kun olin siellä erasmuksena. Pidän kuvan tunnelmasta ja se tuo aina mieleeni tuon hauskan vaihtarivuoden.


11. Kuka sinä oikeasti olet 

No nyt ollaan jännän  äärellä! Sen kun tietäisi...
 Kaipa tähän voin vaan vastata, että ihan tavallinen kolmekypänen äiti ja nainen, joka koittaa tehdä parhaansa ja nauttia elämästä.  

Sitten vielä 11 kysymystä jotka lähtee eteenpäin :

1. Kerro joku itsellesi käynyt nolo moka/sattumus
2. Mitä haluaisit kehittää itsessäsi?
3. Kuva esineestä, jolla on tunnearvoa sinulle
4. Tiedätkö paljon suvustasi, ja onko suvun historia tärkeä sinulle?
5. Bravuurireseptisi (plus ohje, kiitos!)
6. Mistä aistista luopuisit, jos olisi pakko ja saisit valita?
7. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut/kuullut?
8. Millainen olit teini-ikäisenä?
9. Millä sivustoilla yleensä surffailet netissä?
10. Arsyttävin piirre ihmisessä?
11. Millainen on suhteesi ruokaan? 

Ja haaste singahtaa seuraaville bloggaajille (nyt ei tue mieleen muita, jotka eivät ole vielä tätä tehneet) : 

Aidan Takana
MaaMaa Maailmalla
Friolandia
Arkitehti

No nyt on sitten hommia...

Hei vaan, täällä porskutetaan vielä, vaikka blogi onkin täysin heitteillä!

 Nyt voin rehellisesti sanoa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt päivittämään. Viikot on kuluneet enkuntunteja valmistellessa ja niitä antaessa. Varsinkin viime viikko oli todella hektinen. Täällä on koululaisilla (myös friidulla) parhaillaan kahden viikon Toussaint-lomat (vastaa syyslomia). Ensimmäistä kertaa jouduttiin lomaongelman eteen, eli minne lapsi hoitoon kun molemmat on töissä? Onneksi ratkaisu löytyi, ja tyttö pääsi hoitoon Nadia -tädille ja toisinaan myös eräälle toiselle Eliane-tädille.

Olen pitänyt tuntien antamisesta, vaikka nyt ainakin aluksi niiden suunnittelemiseen kuluu tuhottoman kauan.  Koska annan yksityistunteja aina kaksi tuntia kerrallaan en esimerkiksi voi antaa ryhmätehtäviä, joten tunneissa on aika paljon hommaa. Kielioppia on tullut myös kerrattua urakalla, ja vielä on tekemistä sen kanssa! Edelleen kyllä jaksaa ihmetyttää esim. täkäläisten lukiolaisten enkunkielen taso. Siis kun sitä ei yksinkertaisesti ole. Koulukirjoissa käydään läpi monimutkaisia tekstejä ja lauserakenteita, ja nämä eivät tiedä esim. mitä tarkoittaa "summer" tai osaa tuottaa normaaleja lauseita.

 Mitä ihmettä ranskalaisissa koulussa oikein puuhataan / missä mennään  vikaan kun perusteet on näin hukassa? Olen kuullut selityksenä mm. kirjoittamiseen ja lukemiseen keskittyvää opetustyyliä, eli suullinen taito jää oppilailla heitteille. Luokkakootkin on täällä hieman suurempia kuin vaikkapa Suomessa.
Tosin sen jälkeen kun totesin, että tässä maassa kouluvelvollisuuden päättävät nuoret ei välttämättä osaa edes lukea ja kirjoittaa, mua ei ole juuri ihmetyttänyt mikään. Sad but true.

Jokatapauksessa, vielä viikko rutistusta ja sitte pitäisi vähän helpottaa. Kohta lähdetään Mamien luo syömään ja sitten illalla täytyy vielä valmistella huomisen tunnit.

Nauttikaahan viikonlopusta! 

Aloin sitten yrittämään

Tuli sitten alettua autoentrepreneur:iksi, joka vastaa ilmeisesti Suomessa eniten freelanceria tai piensyrittäjää...

 Ranskassa autoentrepreneur: iksi on voinut alkaa vuodesta 2008 ja status on kehitelty taouden modernisaatioon tähtäävän lain puitteissa. Järjestelmä on saanut myös osakseen paljon krittiikkiä ja monet pienyrittäjät eivät esim. saa edes minimipalkan verran kuukausituloja yrityksestään.

Mutta yrittänyttä ei laiteta! Autoentreprenur-järjestelmä on tehty todella helpoksi paperipyörityksen ja muun suhteen. Ilmoituksen toiminnan aloittamisesta ja oman SIRET-numeron saa tehtyä netissä. Nettilomakkeen tiedot myös lähtevät suoraan kaikille tarpeellisille hallinnollisille organismeille kuten Sécu:lle, INSEE:lle (tilastokeskus), ja verottajalle. Verottajalle ja sosiaaliturvaan yrityksen tulot ilmoitetaan myöskin netissä joko kuukausittain tai joka kolmas kuukausi. Ohjelma laskee tällöin suoraan tuloista pidätettävän osan. Jollei tuloja ole, et myöskään maksa mitään.

DOMTOM:ien asukkaat (Ranskan merentakaiset departementit ja alueet) maksavat kaiken lisäksi prosentuaalisesti yli puolet vähemmän veroa -ja muita maksuja kuin mannerranskalaiset autoentrepreneur:it (ekat kolme vuotta). Yrittäjä voi myös olla samalla normaalissa työsuhteessa, ja saada tuloja yrittämisestään tavallaan ekstraksi. Lisätietoja halajavat, käykää katsomassa täältä (huom! ainoa virallinen sivusto).

Mä olen alkanut siis antamaan englannintunteja eräässä yksityisessä kieli-instituutissa, ja toivon löytäväni myös muita asiakkaita (hih hii!). Etsin edelleen myös normaalia päivätyötä, mutta nyt ainakin väliaikaisesti teen myös tätä...Että saisi edes hiukkasen omaa rahaa eikä istuisi tylsistymässä kotona. Täysipäiväistä opettaminen ei ainakaan toistaiseksi vielä ole.

Ihan helppoa englanninmaikaksi muuttuminen ei ole ollut, ja nyt aluksi ainakin opettelemista on paljon mm. tuntisuunnitelmien ja opetustekniikoiden kanssa. Olen tykännyt kuitenkin todella paljon tuntien antamisesta. Kielioppisääntöjen kertaamisessa on tosin ollut hommaa, ja varsinkin sen miettimisessä, miten ne parhaitein saisi opetettua oppilaille! Mulla on myös viikottaiset ylä-asteikäisten ja lukiolaisten  ryhmät, joiden kanssa ideana on opetella enkkua "hauskanpidon" kautta...Pykäsin ryhmille ohjelman, johon kuuluu mm. sarjakuvatyöpaja ja teatteri-harjoituksia (draamaa).

Ainoa miinus hommassa on, että kursseja on paljon iltaisin ja olen töissä myös lauantaina. Frida joutuu siis olemaan hoidossa Nadia-tädillä (kiitos tädille, sillä en tiedä kuka muu olisi voinut hoitaa....) muutamana iltana ja lauantaisin.

Saas nyt siis nähdä miten tämä homma lähtee etenemään! No pain no gain! 

Ps. Kuvitus viime sunnuntain rantareissulta, Anse Mabouyas, Sainte-Luce. 

Sillisalaattipäivitys

Täällä metsästetään edelleen sitä kadonnutta bloggausmotivaatioita... Tuntuu, ettei ole mitään järkevää tai kiinostavaa kerrottavaa. Mutta silti bloggaaminen on kuitenkin itselleen tärkeää, joten lopettaakaan en oikein vielä halua...Päivityksiä siis luvassa näin "silloin kun huvittaa edes vähän".

Ehkäpä se tästä vielä....

Viimeviikkoina tapahtunutta :


- Kävin työhaastattelussa arkeologisessa museossa, joka on pyhitetty antillien ja Martiniquen intiaanikulttuurille sekä erityisesti keramiikkalöydöksille. Olin siellä myös jeesammassa opasta "Journées du Patrimoine":n aikana. Nyt vaan kun Conséil Général:in human resources osastolta hellyttäisiin avamaan rahahanat...

- Odottelen kutsua myös erääseen toiseen työhaastatteluun... katsotaan

- Kaverillani Marie:lla on dengue-kuume... Dengue-epidemia jyllää saarella jo seitsemättä viikkoa ja hiukkasen jänskättää saako meistä kukaan sitä (koputan puuta). Nukutaan tietenkin hyttysverkkojen alla, mutta pistoksilta etenkin iltaisin ei oikein voi välttyä. Mulla on ollut onnea, sillä en ole sitä vielä koskaan sairastanut tähän mennessä.

- Meillä oli kyläilemässä kaksi yötä kolme hauskaa belgialaista opiskelijapoikaa Couchsurfingin kautta. Näytin heille paikkoja, syötiin raflassa ja polskittiin rannalla

Löydettiin pojille viimeinkin tuoreita kookopähkinöitä heidän vikana päivänään Martiniquella 

Frida oli innoissaan uusista leikkikavereista

- Fridan koulu on alkanut sujumaan hyvin

- Martiniquella ovat lakkoileet niin Fort-de-Francen bussikuskit (tai oikeastaan jotkut alihankinta-firman kuskit, jo yli kuukauden!) kuin postinlajittelejatkin (kymmenen päivää). Bussinkäyttäjien hermot alkavat olla jo melkoisen riekaleina, eikä ihme. Useat linjat ovat täysin "poikki" eikä niillä ole edes minimipalvelua.  Facebookissa on kiertänyt muutama todella tulikivenkatkuinen mielipidekirjoitus tai "coup de gueule".  Että kukas sitten seuraavaksi taas... Esimerkiksi  bensa-asemat on olleet ihmeen kauan lakkoilematta. ;)

La rentrée - koulutien alku

Kolmisen viikkoa (!) on vierähtänyt ilman blogipäivityksiä! En ole jaksanut yrittää taistella meidän risan läppärin ja kuvien nettiin saamisen  kanssa...Nyt kuitenkin vihdoin tajusin systeemin, jolla homma onnistuu. Kuvat pitää ensin ladata vain itselleni näkyvinä Facebookiin, josta saan ne kopsattua koneelle ja imutettua blogiin. Ei ihan yksinkertaisinta...

Arkeen solahtaminen täällä tökki taas pikkaisen alussa, kuten aina Suomessa oleskelun jälkeen. Kuumuus; ihmispaljous, ruuhkat ja muut arkea hankaloittavat pikkujutut ottivat pannuun...Asiaa ei helpottanut lähes koko ensimmäisen viikon kestänyt rankkasade. Fridan koulun alkaminen on tuonut myös omat kommervenkkinsä hommaan.

Koulu siis alkoi viime torstaina. Frida aloitti école maternelle:n (jota käyvät 3 -5 vuotiaat, joskus jo 2-vuotiaat) pienten ryhmässä.  Olin ostanut osan tarvikkeista jo ennen lähtöä, mutta paljon oli vielä haalittavaa. Oli muutama muukin tuolloin kaupoilla...Hankintalistalla oli mm. puuvärit, tussit, liimaa, värikkäitä piirustuspapereita, A4 paperipakkaus, 4 kulmalukkokansiota, iso maalipullo jne jne...Eli aika paljon kaikkea. Koulusta ei ranskassa tosiaan anneta juuri mitään, vaan vanhemmat hankkivat ison osan kaikista tarvikkeista itse sekä kirjat. Kouluruokailu myös maksaa, meillä kolme euroa päivältä.

Ensimmäisenä koulupäivänä 

Kukaan ei ollut kertonut, että kanttiini eli kouluruokailu (joka on valinnainen, lapset voi myös hakea kotiin syömään puoli kahdestatoista puoli kahteen) pitää maksaa etukäteen, joten oltiin maksun kanssa myöhässä. Niinpä vasta tänään sai Frida syodä kouluruuan, vaikka maanantaina kävin "régisseur": ille maksamassa. Jälleen ihania ranskalaisia systeemejä vol 2333 : ruokailu maksetaan kerran kuussa henk.koht koulussa tiettyinä päivinä paikalla olevalle virkailijatädille, joka merkkaa isoon vihkoonsa maksun olevan suoritettu. Kuulin jotain villiä huhua suoramaksuveloituksen olemassaolosta, täytyy kysyä ensi kerralla. Viimeksi en uskaltanut, madame kuin oli "hieman" huonolla tuulella ja tylytti kaikkia meitä myöhässä maksavia oikein olan takaa. Elävästi mieleen on painunut puhelimeensa huudettu "dites-leur d'arrêter de me faire chier!!!"  eli vapaasti käännettynä "sanokaa niille että jättävät v*ttu mut rauhaan!".  Mutta joo, on stressiä varmasti, yritän ymmärtää.. :D

Friidun koulunaloitus on muuten sujunut aika hyvin, eli kertaakaan en ole joutunut jättämään sitä itkevänä kouluun. Kotona vaatteiden pukeminen ja lähteminen on tosin ollut aika taistelua välillä. Etenkin tuon kotona syödyn lounaan jälkeen on ollut hiukan vaikeaa hyväksyä, että sinne kouluun pitää mennä takaisinkin. Mutta kaikenkaikkeaan todella reipas on ollut. Tarhan ja Lydie-tädin perään tosin on kyselty monesti ja välillä ei koulusta tykätä sitten yhtään.

Friidun luokka ja vanhempia ekana päivänä 

Osa leikkinurkkausta 

Koulua on kahdeksasta neljään neljä päivää viikossa, keskiviikkoisin siis  ei ole koulua. Ilmeisesti ne lapset, joiden vanhemmat ovat töissä on ilmoitettu erilaisiin maksullisiin kerhoihin tuona päivänä. Meillä ollaan toistaiseksi kotosalla tuolloin.

Friidun koulu on onneksi viiden minsan päästä kotoa autolla (jos ei ole ruuhkaa) joten ihanan lähellä! Tosin parkeeraaminen on aina oma pikku taistelunsa, kouluilla ei täällä ole omia parkkipaikkoja, vaan tulee yrittää parkkeerata kadulle/viereisin kerrostaloalueen parkkikselle miten kukin kykenee.

Että niin se meidän pikkuinen on vaan jo koululainen... Aika hurjaa, mutta maassa maan tavalla. Onneksi friidu on niin sosiaalinen, että uskon sen kuitenkin viihtyvän ihan hyvin siellä alun sopeutumisen jälkeen.

C´est fini!

Nonniin....Piti kovasti tänne loman aikana päivitellä kuulumisia, mutta niin vain kävi että blogikin jäi kesälaitumille. Tässä kuitenkin pikkuhiljaa tilanne varmaan taas palailee normaaliksi, kun taas palataan takaisin Martiniquelle. Lähtö jo kolkuttelee uhkaavasti, eli ylihuomenna starttaa lentsikka Helsinki-Vantaalta. Ihan todella mahtava loma oli kyllä -  sopivasti kyläilyä, juhlintaa, ystävien tapaamista ja rentoutumista.  Reissattiin niin Helsingissä, Naantalissa, Jyväskylässä, Tammisaaressa, Fiskarsissa kuin Salossakin.

Frida on petrannut suomen kanssa ihan hurjasti, sanastoa on tullut rutkasti ja paljon uusia lauseita myöskin.  Ihan älytöntä miten nopeasti tuon ikäiset imee kieltä itseensä.

Paljon ihania lomamuistoja (ja ostoksia...laukut on vaatteita täynnä, syytän kirppareita ja Ale:a) pään täydeltä lähdetään takaisin kotia kohden...

Kesälaitumilla

Suomessa ollaan - ja ollaan oltu niin aktiivisia, ettei ole kerennyt tännekään mitään oikein päivittämään.  Ollaan nautittu hyvistä keleistä, sukuloitu, shoppailtu Helsingissä, festaroitu Faces-festareilla kaverin ja lastensa kanssa, mökkeilty ja oltu Muumimaailmassa. Ja kaikkea muuta kivaa. Säätkin on todella suosineet.  Lähes kaksi viikkoa on jo hujahtanut menemään täällä, älytöntä.

Muutamia kuvia tässä lomatunnelmista ja vähän pidempää päivitystä luvassa myöhemmin. Tänään oltiin Muumimaailmassa ja se oli kyllä sellainen oksat pois - kokemus friidulle että huhhuh. Huomenna minä ja sisko suunnataan jälleen Flow:hun joten nyt unta palloon. Ihana loma ja iiiihana Suomi!

Nuorallakävelyä lasten työpajassa Faces:issa

Drontti Edvard 

Faces

Lasten osallistavaa teatteriaFaces:issa

Mumman ja vaarin mökillä 

Mökki <3 td="">

Innokas veneilijä 

Synttärihumua töiden lomassa

 On ollut vähän kaikenlaista tässä, mm. työkeikkaa miniatyyriveneiden myyjänä nyt viikon verran ja vielä ensi torstaihin saakkaa kauppakeskuksessa, työhaastattelua, koulutarvikkeiden ostoa ja Fridan kolmevuotis-synttärit. Näistä nyt joku sekava yleispäivitys nyt sitten...

Viime sunnuntaina juhlittiin Fridan kolmevee-synttäreitä kotosalla grillailun merkeissä. Vieraat olivat karibian malliin runsaasti myöhässä, joten suunnittelemamme iltapäivä -snack vaihtuikin kahdentoista hengen illaliseksi (onneksi oli perunoita ja bataatteja jääkaapissa!). Sankari oli erittäin innoissaan ja vauhtia riitti koko illan. Vieraatkin viihtyivät noin viidestä yhteentoista saakka; täällä kun kerran juhlitaan niin sitten juhlitaan kunnolla!

Tanssittiin, pelattiin dominoa, jutskattiin ja ennenkaikkea syötiin....
Maanantaina oli hiukan väsynyt ensimmäinen työpäivä, mutta kahvin voimalla siitäkin selvittiin...Olen siis kuluneen viikon kaupannut kauppakeskuksessa tuttavani Laure:n käsitöitä, eli miniatyyri yole- ja gommier-veneitä. Erittäin iloinen, että keikka toteutui ja saan hiukan kartutettua lomakassaa!

Mulle on pitänyt seuraa Laure:n teini-ikäinen poika, joka siis hengailee kanssani kojulla koko päivän lähinnä pelaten kännykkäpelejä... Oon myös saanut näpertää käsitöitä itsekin, mm. ommellut miniveneiden purjeita kiinni mastoon ja tehtaillut sekä liimaillut noiden minirommipullojen paitojen helmoja yms...Vielä viisi päivää tuolla ja ensi perjantaina onkin sitten jo lento Suomeen !!

Eilen mulla oli ensimmäinen työhaastattelu, tosin en elättele suuria toiveita paikan saamisesta...Kyseessä kun oli vammaisten henkilöiden (niin kehitys- kuin liikunta yms) työneuvojan paikka isossa paikallisessa organisaatiossa. Paikkaan valitulla tulee olemaan 200 henkilön neuvonta vastuullaan ja työnkuvaan kuuluu myös yritysten kanssa neuvotteleminen. Todella mielenkiintoinen homma siis, mutta luulen ettei mun työkokemus - ja kompetenssi ihan riitä. Ranskassa kun on laki, joka velvoittaa kaikki yli 20 henkeä työllistävät yritykset (ja julkisen sektorin organisaatiot) palkkaamaan vähintään 6 prossaa vammaisiksi luokiteltavia työntekijöitä. Muuten joutuu maksamaan eräänlaista "sakkoa" vammaisten integraatiota edistävälle Agecif- yhdistykselle.

Nyt siis viimeinen pinnistys ennen Suomi-lomaa, iii-haa-naaa!

Katutaidetta ja patikointia kanaalilla

Viime viikonlopun ja kuluneen viikon tapahtumia taas yhteen syssyyn. Lauantaina oli kaupungissa  ilmainen katutaiteen festivaali, joka on osa Fort-de-Francen kuukauden kestävää vuosittaista kulttuurifestivaalia. 

Hienoja "jättimarionetteja", leijoja ja karnevaalibändien kulkue. Illan kohokohta oli flyboard -spektaakkeli.

Tiistaina tästä yli pyyhälsi hurrikaanikauden ensimmäinen myrsky, "Chantal:iksi" nimetty. Tuuli aika lailla ja pieniä tuhoja myrsky sai aikaan, lähinnä kaatuneita puita, katkenneita sähkölinjoja ja muutamia kattotuhoja...Ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, vaikka pahempaan oltiin varauduttu. 

Kanaalin allkukohta ei luvannut hyvää, puita oli kaatunut myrskyssä polulle...

Marien Kongossa Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskentelevä kaveri on täällä lomailemassa, ja päätettiin tehdä "Canal des Esclaves" vaellus metsässä eilen. Siis myrskyä seuranneena päivänä, ei välttämättä ihan paras ajankohta... Heh. Päätettiin kuitenkin yrittää, sen verran mahtavat maisemat aukeaa tuolta vuoren viertä kiertävältä kanaalilta.  Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on orjien 1700-luvulla metsään rakentama kastelukanava, joka toi vettä Saint.Pierren ja Carbet:n kaupunkeihin.

Melko monta reitille kaatunutta puuta saatiinkin ylitettyä, ennenkuin parinkymmenen minuutin jälkeen matka katkesi pituussuunnassa kanaalin päälle rojahtaneeseen isoon rungonrotjakkeeseen. Maisemat olivat tosiaan henkeäsalpaavat ja pikkasen vieressä aukeava monen sadan metrin pudotus tuppasi välistä vähän jänskättämään...

Harmitti kyllä aikalailla että ei saatu tehtyä koko vaellusta, joten täytyy ottaa uusiksi kunhan ovat saaneet raivattua puut pois tieltä ! :) 

Canal des Esclaves : Carbet:n kylässä käänny ennen kirkkoa D62 tielle, jatka noin 2 km suoraan "Quartier Bout-Bois"ia kohden. Kyltti tiellä osoittaa perille.