liskoja, dominoa ja banaaneja

Tässä kuvaraporttia viime päivien puuhista. Kahvilassa ei ole ollut mulle duunia, joten oon vähän elbaillut ja käynyt opas-koulutuksessa yms. Oon pitänyt jopa 4 enkun tuntia myöskin, justiinsa äsken tulin opettamasta. Yllättävän hyvin mennyt, opetan yhtä lukiossa olevaa tyttöä viereisessä kaupungissa tällä hetkellä 2h viikossa. Oltiin viime persjantaina ekalla salsatunnilla Romskun kanssa. Ihan loistavaa! Oon täpinöissäni kun huomasin että pysyn kärryillä (siis ainakin vielä). Tanssisali on ihan priimakunnossa ja siellä on jopa ilmastointi! Helpottaa kummasti. Viikonloppu vietettiin taas Riviere Pilote:ssa "anopin" ja pappafrendinsä kanssa. Autettiin puutarhahommissa, syötiin hyvin, pelailtiin dominoa ja lauantaina

käytiin reggaekeikalla. Oltiin siis yökylässä. Koitin ottaa kuvia liskoista joita on täällä joka puolella (myös talojen sisällä kuten kuvasta näkyy, syövät murkkuja ja ötököitä). Lisko on nimeltään "anoli" kreoliksi. Söpöjä mutta pirun vikkeliä!  Hedelmälasti on taas tuhottavana ja koitan keksiä ideoita miten ne säilöisi. Karambolista tein jo hilloa mutta vielä on kasa appelsiineja (mehua, marmeladia tms). Otettiin kanssa alkuja monista kasveista ja kukista, jotka koitetaan saada kasvamaan parvekkeella.

Opaskoulutus loppui sitten tänään. Käytiin eilen uudestaan Saint-Pierressä ja tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneen teatterin ja vankilan  raunioilla. Niistäkin kun tulisi kertoilla turisteille kaikenlaista. Tänään oltiin banaanimuseossa jossa koitettiin painaa mieleen banaaninviljelyn eri vaiheet yms. Tiesittekös esimerkiksi, että se banaani jota suomessakin syödään on nimeltään "Cavendish", yksi 300 syötävästä banaanilajikkeesta? Ja että banaani ei ole puu, vaan jättimäinen kasvi. No nyt tiedätte ja paree ois muistaa kanssa!  Mulla ei oo enää niin pahaa mikkikauhua ja sain tänään jopa kehuja selostuksesta. Kuulemma tulevat soittamaan niille, jotka loppujenlopuksi tullaan valitsemaan hommaan. Sormet on täällä ristissä! Meillä oli myöskin yötä amerikkalainen Caitlin tässä kanssa pari päivää (Couchsurfing). Tyyppi muuttaa tänne vuodeksi opettamaan englantia kouluissa apu-opettajana. Että varmaan tullaan vielä olemaan yhteyksissä vaikka muuttaakin saaren eteläosaan.

A plus!

Bèlè!

Noniin, täällä on jo paljon parempi mieli taasen... :) Eilinen oli äksöniä täynnä, kun aamulla oltiin taas opas-koulutuksessa ja iltapäivällä reissasin pitämään ekat englannin tuntini. Koulutuksen puolesta vierailtiin Sainte-Marie nimisessä kylässä ja siellä sijaitsevissa Bèlè-"museossa"  "La maison du bèlè" ja Saint-James rommimuseo-panimossa. Erityisesti Maison du bèlè - teki vaikutuksen, hienosti koottu näyttely ja innostava opas.
 
Päästiin vähän tanssimaankin Bèlèä, joka on siis orjien keskuudessa plantaaseilla syntynyt tanssi- ja musiikkilaji. Bèlè koostuu laulajasta, rummuttajasta (tambouyé), perkussionistista (ti-bwa), taustakuorosta ja tanssijoista. Se on syntynyt eri kulttuurivaikutteiden ja musiikkiperinteiden sekoittumisesta. Erityisesti afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien vaikutus näkyy bèlèssä. Tanssijoiden hameet ovat eurooppalaisvaikutteisia mutta liikekieli sekoitus afrikkalaisista ja eurooppalaisista tansseista, etenkin ranskalaisista salonkitansseista kuten katrillista. Tambouyé eli rumpu ja rytmikuviot sekä esilaulaja- vastaaja - rakenne taas ovat selkeästi afrikkalaisperäisiä elementtejä.

Bèlè oli orjien lähestulkoon ainoa tapa ilmaista itseään ja samalla myös kapinan muoto. Orjanomistajat yrittivät ensin kieltää soittamisen ja laulamisen, mutta lopulta huomasivat orjien pysyvän pidempään hengissä, jos heille tämä sallittiin. Nämä olivat kuitenkin tiukasti kontrolloituja tapahtumia, ja usein orjat uhmasivat kieltoja rangaistusten uhalla, ja kokoontuivat esim. öisin laulamaan ja tanssimaan. Tansseissa orjat pystyivät illmaisemaan itseään ja omaa identiteettiään, joka heiltä oli orjuudessa riistetty nimeä ja kieltä myöten. Tansseja on monia erilaisia, liikkeet seuraavat rummun rytmikuvioita, ja jokaiselle rytmille on omat liikekuvionsa. Eri laulut kertoivat esimerkiksi työskentelystä pelloilla, politiikasta, juoruista yms. ja osa tansseista kuten damyé ja ladja olivat alunperin taistelutansseja, kuten esim. brasilialainen capoiera.

Bèlè on jokatapauksessa todella monimerkityksinen tanssi, joka on myös merkittävä martiniquelaisten identiteetille. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, vaan bèlè kuten mm.kreolin kieli ja muut ei-ranskalaiset perinteet olivat vielä halveksittuja 1900-luvun alussa.Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä kolonisaation tuhoisista vaikutuksista ja halusta assimiloitua ranskalaisiin kolonisoijiin. Tai näin ainakin minä asian tulkitsen. Aimé Cesairen, Frantz Fanonin ja muiden vaikutuksesta Martiniquelaiset alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa identiteettiään ja etsiä juuriaan - ja jäljet johtivat Afrikkaan. Nykyään bèlè on noussut uudestaan arvoonsa ja
 tanssia opetetaan kaikkialla saarella ja myös emä-Ranskassa.  Samoin on kreolin kielen laita, josta varmaan kertoilen vielä myöhemmin. :)

Rummun kuva lainattu täältä

Tässä vielä tanssia livenä:

Vali vali

Eilen olin vähän v*ttuntunut ja ehkä himppasen ahdistunutkin. Aina sitä ei aina vaan jaksa - ja ulkomailla ollessani huomaan että pienistä murheista voi kasvaa yhtäkkiä paljon isomman tuntuisia. Sillon tulee ikävä Suomea, omaa kieltä, kavereita, perhettä ja yleisesti sitä, että osaa käyttäytyä "normaalisti" ilman erityisiä ponnisteluja.

Vitutus lähti liikkeelle siitä, että oon tällä viikolla töissä kolossaaliset kolme (!) tuntia. Kahvilassa ei ole tarpeeksi asiakkaita tällä hetkellä, joten minä, eli viimeksitullut ja ns. lounasruuhka-apulaisen pestiin ilmeisesti palkattu työntekijä istun kotona ja pyörittelen peukaloita. Sieppaa hiukkasen, koska työhaastattelussa mulle puhuttiin ainakin 20 jollei jopa 30 tunnista viikossa.

Kahvilassa on muuten mennyt ihan OK, mitä nyt välillä kämmäröin tilauksien kanssa. Mutta se että oon töissä yleensä vain klo 13-16 tai 17 ei oo kauheen ideaali tilanne. Pidän siis kokoajan silmät avoinna uusillle työtarjouksille, ja toivon hartaasti että mulle soitetaan siitä matkatoimistotyöstä. Enkun tunnitkaan ei oo oikeen ottanut tulta alleen, ihmiset soittelee kyllä mutta eivät sovi tapaamisia. Onneksi on toi turistibussi-mahdollisuus kanssa vielä tulossa. Huomenna taas bussiin harjoittelemaan.

Pitäisi olla iloinen että on löytänyt edes jotakin töitä, mutta niin sitä vaan välillä turhautuu. Huomenna uusi päivä jälleen. Ja herätys viideltä,  luoja. :) 
 

Journées du Patrimoine

Viikonloppu hurahti mukavasti Journées du Patrimoine:n eli kansallisperinnön päivien merkeissä. Ranskassa   vuonna 1984 syntynsä saaneen tapahtuman idea on mm. esitellä suurelle yleisölle kulttuuriperintöön kuuluvia tiloja ja rakennuksia, joihin yleisöllä ei yleensä ole pääsyä. Esimerkkeinä vaikkapa kaupungintalot, ministeriöt, lähetystöt ja  yksityiset asunnot. Tapahtuman aikana on vapaa pääsy myös useisiin museoihin, puutarhoihin ja muihin kulttuurikohteisiin, joissa järjestetään opastuksia ja erilaisia näytöksiä. Aineeton kulttuuriperintökin on siis edustettuna. Hieno idea ja varsin suosittu tapahtuma Ranskassa. Suomessakin järkätään " Euroopan rakennusperinnepäivät" nimistä häppeninkiä:

"Syyskuun toinen viikonloppu (11.-13.9.2009) on rakennusperintöpäivien virallinen viikonloppu Suomessa. Avointen ovien päiviä, opastettuja kierroksia, näyttelyitä ja muita mielenkiintoisia tapahtumia järjestetään kymmenissä kunnissa eri puolilla maata." http://www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/erp/fi_FI/erp/

Jotenkin vaikuttaa, että on kuitenkin kyse vähän vaisummasta tapahtumasta kuin mitä täällä... :D

Lauantaina oltiin kuuntelemassa Martiniquen lääkekasvien käytöstä kertovaa luentoa. Puhujana oli historioitsija, joka puhui kasvien perinteisestä käytöstä  (ethnomedecine) ja sairauksiin liittyvistä uskomuksista. Martiniquella kasvaa todella paljon lääkeominaisuuksia omaavia kasveja, joita on käytetty kansanparannuksessa. Hyvin mielenkiintoinen tutkimusohjelma on TRAMIL. Tämän ohjelman päämääränä on tieteellisesti tutkia ja todistaa kansanparannuksessa käytettävien kasvien terveysvaikutukset.

Tänään vierailtiin Fort Saint Louis:issa eli 1600-luvulla rakennetussa linnoituksessa, jonka ympärille Fort-de-France on syntynyt.

Linnoitus on vaikuttavan kokoinen, yli 600 m pitkä, ja toimii edelleen ranskan laivastotukikohtana. Se on siis suljettu yleisöltä paitsi kerran vuodessa, juurikin Journées du Patrimoinen aikana.Nyt päästiin sitten oikeen ilmaiseksi sisään ja opastetulle kierrokselle. Hienot oli näköalat ja hauskaa seikkailla maanalaisissa tunneleissa. Nähtiin merimiesten kasarmit ja pari sotalaivaakin.

Merimies-ressu hassussa uniformussaan... :D



Opas osottelee maisemia...


Jotka eivät olleet olleenkaan hassumpia. Kuvassa Fort-de-Francen keskustaa.

Iltapäivällä olin vielä Lévée-nimisen hautausmaan opastetulla kierroksella.Lévée:tä kutsutaan yleisesti rikkaiden hautausmaaksi, vastakohdaksi lähistöllä sijaitsevalle Trabaud:in hautausmaalle jota yllättäen kutsutaankin "köyhien hautausmaaksi". Lévée on 1700-luvulla perustettu ja sinne on haudattu lähinnä porvariperheiden kasvatteja ja muita silmäätekeviä. Luulin että oppaana olisi ollut eräs antropologi, mutta hää olikin vetänyt kierroksen vain edellisenä päivänä. Nyt meitä opasti arkkitehti, mutta ihan kiinnostava kierros oli silti. Opin erottamaan neoklassiset ja klassiset hautarakennukset moderneista. :D

Viereisessä kuvassa eräs vanhimmista haudoista 1700-luvulta. Nuo "kaakelit" on uudempaa lisäystä, tulivat muotiin myöhemmässä vaiheessa. Täällä monia hautoja on muokkailtu vuosisatojen aikoina aina muodin mukaisiksi. Kuten talojen rakentamisessa, myös haudoilla voidaan brassailla. Kuulemma suosittu vitsi aikoinaan olikin, että Martiniquella kuolleet asuvat paremmin kuin elävät. Hautoihin on siis panostettu paljon rahaa. Muutenkin hautajaiset ja kuolema yleensä on täällä hyvin tärkeä tapahtuma.

 Paikallisen sankarin, murhatun Andre Alikerin hauta. Aliker oli kommunisti ja journalisti, joka paljasti useita rahankavalluksia ja lopulta maksoi paljastukset hengellään.

Toinen kuuluisuus, kirjailija-psykologi ja antikolonialistisen liikkeen johtohahmo Frantz Fanon. Fanonin perhehauta löytyy täältä, Frantz itse on haudattu Algeriaan.

Päivä bussissa

Tänään jatkui jälleen turistiopas-koulutus, ja tällä kertaa meidät pistettiin ekaa kertaa bussiin kiertämään yksi tulevista reiteistä. Aamulla startattiin risteilijä-satamasta klo 7.30 (täällä herätään aikaisin! Virastotkin aukee jo seiskalta :)). Meitä on jäljellä enää parikymmentä toiveikasta, alun viidestäkymmenestä. Veikkaan silti, että vielä seuraa melko rankkaa karsintaa.

Kouluttajamme André selosti jälleen perusfaktoja Martiniquesta  jotka meidänkin tulee hallita. Ja näitä faktojahan riittää..Historia, kulttuuri, luonto, maantieto, ilmasto, kuuluisat henkilöt, gastronomia, kasvit ja eläimet, karnevaali, musiikki jnejnejne.. Että huhhuh! Lisäksi tän yleistiedon ohella tulee hallita vielä jokaisesta vierailukohteesta perustiedot (kirkot, osa museoista, Balatan puutarha, rommipanimot). Asiakkaille ei kuulemma sanoa, että en tiedä, vaan "otan selvää ennen kiertoajelun päättymistä". :D Meiltä voidaan siis periaattessa kysyä ihan mitä vaan. Esimerkkeinä hallittavista lisäfaktoista mm. bensan ja asuntojen hinnat, ranskan koulujärjestelmä, politiikka jne.Että pientä kotitehtävää tässä mulle kyllä näin ulkomaalaisena. Pitäisi painaa mieleen myös tärkeät "luvut" - niin vuosiluvut kuin esim. saaren strategiset mitat, vuotuiset lämpötilat ja sademäärät.

Olin reipas ja yritin enkuksi selostaa mikkiin saaren ruokakulttuurista, ja huomasin että on aika tuskasta koittaa puhua aiheesta, josta ei ole täysin selvillä. Meni siis vähän saivarteluksi :) Ens kerralla paremmin - ja ennenkaikkea pohjatiedot halliten.

Käytiin tänään siis Balatan kirkossa, josta rannikkoa pitkin suunnattiin St.Pierreen. Saint Pierre oli Martiniquen taloudellinen ja kulttuurinen pääkaupunki ennen vuoden 1902 Pélé-tulivuoren purkausta. Purkaus (tai oikeastaan räjähdys, kaupunki tuhoutui laavakivi-kaasupilvessä) tuhosi koko kaupungin hetkessä ja tappoi lähes kaikki 30 000 asukasta, vain kourallinen jäi henkiin. Kyseessä oli 1900-luvun tuhoisin purkaus...
Vierailtiin myös katastrofia käsittelevässä museossa. Museossa onneksi oma opas, joka hoitaa selostuksen meidän puolesta.

Toisin on Depaz-rommipanimossa (?, distillerie ranskaksi), jossa oppaina toimii meikäläiset. Täytyypi opetella myös romminvalmistuksen salat englanniksi. André kyllä kertoi paljon faktoja, mutta ne täytyisi vielä sisältää ja ennenkaikkea osata kertoa ulkomuistista.

Että eikun ottamaan asioista selvää! Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta jobilta, vaikka haastettakin riittää...
Seuraavalla kerralla (ens keskiviikkona) suunnataan etelään, ja vieraillaan ainakin banaanimuseossa ja Saint James-rommimerkin panimossa.

La Savane des Esclaves

La Savane des Esclaves eli "Orjien Savaani" tälleen hyvin vapaasti käännettynä on Trois Ilets:in kylässä sijaitseva ulkomuseo. Kyse on oikeastaan isosta puistosta tai puutarhasta, jonne paikan perustaja Gilbert on rakennuttanut kopioita 1800-luvun orjien asunnoista -  oksista, lanta-maaseoksesta ja sokeriruo´on lehdistä rakennettuja mökkejä. Niin uskomatonta kuin se onkin, orjuus kiellettiin lopullisesti Martiniquella vasta vuonna 1848. Savanen missio on säilyttää ja kertoa ihmisille Martiniquen historiasta ja traditioista. Erityisesti Gilbert haluaa jakaa tietouttaan lääkekasveista ja  maniokin, puuvillan, kaakaon ja sokeriruo´on käytöstä. Orjuus ja orjien elinolot ja asema ovat toinen tärkeä teema.


 Tää Gilbert on  hyvin jännä persoona. Hän korosti perustaneensa museon ilman tukea pankeilta tai turismi-sektorilta. Koska hällä ei ole yliopisto tms.tutkintoa,  viranomaiset eivät uskoneet projektinsa koskaan kannattavan. Niinpä mies raivasi omin käsin ja ystäviensä avustamana puiston machetejen avulla metsiköstä ja istutti paikalle mm. lääkekasveja ja vihannesmaan.  Ja istutuksetkin tehtiin kuulemma esi-isien traditioita kunnioittaen, hakuilla ja vain käsivoimin. Paikka aukesi yleisölle vuonna 2004 ja on nykyään hyvin suosittu turistikohde joka mainitaan Guide du Routardissa yms. opaskirjoissa.

Gilbertillä on vahvoja mielipiteitä koskien muunmuassa Béké:jä, Martiniquen valkoihoista vähemmistöä, joka periytyy orjan - ja plantaasienomistajista. Kuulemma Martiniquelaiset ovat nykyään heistä vielä riippuvaisempia kuin ennenaikaan, koska Béké:t omistavat lähes kaikki saaren supermarketit ja monia yhtiöitä. Ja koska nykyään ihmiset eivät enää kasvata puutarhassaan kasviksia ja pidä eläimiä (eli eivät ole omavaraisia), ollaan Békéjen armoilla koskien mm. hintoja...Täällä tämä Béke-kysymys on melkoinen kuuma peruna, ja heitä syytetään hintojen keinotekoisesta nostamisesta (kartelliasemasta saarella).

Gilbert ja kissa. Kuvassa palmu josta tehdään (tehtiin) luutia.

Puisto on hienolla paikalla metsän ja kukkuloiden keskellä ja Gilbertin selostukset erilaisista lääkekasveista ja niiden käytöstä hyvin mielenkiintoisia. Paikalla kasvaa todella monia kasvi - ja puulajeja, esimerkiksi guavaa, papaijoita, maniokkia, sokeriruokoa ja Kiné:ä (kasvi josta kiniini on peräisin). Martiniquella on hyvin rikas lääkekasveja ja puutarhan (jardin créole) hoitoa koskeva kansanperinne, josta ois kiva tietää enemmänkin. Jardin créole tarkoittaa oikeastaan joka taloon ennen kuulunutta vihannes - ja lääkekasvipalstaa. Pikkuvaivat ja isommatkin parannettiin täällä kasveilla ei niin kauankaan sitten. Täytyy  tutustua aiheeseen tarkemmin. :)

 

Kuvissa mm. "kookoksenraastaja" ja vesiastia +  "Case nègre" eli orjan mökki ja turisti ihan ite.

Rankkaa onpi ollut orjan elo kyllä. Mökit olivat todella pieniä, ja niissä asui koko perhe. Eipä sinne oikein muuta mahtunutkaan kuin patjat maalattialle. Ruoka keitettiin avonuotiolla pihalla. Jos karannut orja saatiin kiinni, leikattiin häneltä korvat ja merkittiin polttomerkillä. Toisesta karkausyrityksestä sai toisen polttomerkin ja menetti jalan. Kolmannella kerralla lähti sitten henki. Lisätietoa orjuudesta Martiniquella esimerkiksi täällä (englanniksi ja ranskaksi).  Martiniquen menneisyys orjuuteen perustuneena plantaasitaloutena heijastuu  nykypäivään monella tavalla, niin kulttuurisesti kuin taloudellisesti. Että kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, Memmu suosittelee paikkaa kaikille jotka Martiniquelle joskus eksyvät!

Travel film archives

Törmäsin netissä tämmöseen saittiin, joka saattais kiinnostaa ainakin antropologitovereita ja nostalgiannälkäisiä. Travel Film Archives http://www.travelfilmarchive.com/ on jenkkiläinen arkisto, josta löytyy matkailu- opetus - ja teollisuuselokuvia vuosilta 1900-1970 ympäri maailmaa. Onpa filmipätkiä koskien laitettu vielä kyseinen varotuskin:

"Please keep in mind that the narration for some of these films was written over 75 years ago and reflects the colonial attitudes of the time, some of which may seem offensive today. The Travel Film Archive presents these as historical artifacts and does not endorse or condone any point of view conveyed by the films."

Että ihan mielenkiintoista matskua voisi löytyä esim. kolonialismista ja turismista kiinnostuneille...

Tässä pari pätkää Martiniquelta, molemmat kuvattu Fort-de-Francessa. Hauska huomata miten turisteille myydään yhä nykypäivänä samoja artikkeleita kuin jo 1930-luvulla: rommia, mausteita, kotitekoisia Punch:eja, madras-kangasta ja nukkeja. Toki on uusiakin tuotteita, mutta perustavarat eivät ole muuttuneet.

Rantaviikonloppu

                                           Anse à l´âne, taustalla Fort-de-France

Tämä viikonloppu meni hyvin rennoissa merkeissä lilluen meressä. Lauantaina löydettiin Romskun kanssa uusi tosi idyllinen ranta, joka oli vähän piilossa. Harmi ettei ollut kameraa mukana, mutta ens kerralla. Kyseiselle rannalle tullaan kyllä palaamaan uudestaan. :)

Tänään oli Roméon siskontyttären läksiäiset Anse à l´âne:n rannalla. Palaavat huomenna poikakaverinsa kanssa Pariisiin. Oltiin siis suvun voimin rantsulla koko päivä, syötiin hyvin ja uiskenneltiin. Meiän vieressä oli rastapoitsuilla soundsysteemit käynnissä. Ruoho paloi ja ragga soi täysillä koko rannan "iloksi". Onneksi oli ihan OK musat, muuten ois saattanut ainakin mulla vähän napsua päässä. Ei oikeen tullu päikkäreistä mitään. Ketään paikallistahan ei tosin häirinnyt, täällä tosi usein on rannalla perheillä mankat mukana ja volat täysillä. Että tottumiskysymys jälleen... :)

Näytä kaikki

Paikallisuutisia

Tuli vielä mieleen raportoida melko jännästä tapauksesta joka oli eilen otsikoissa. Kertoo ehkä jotain täkäläisestä yhteiskunnasta ja asenteista...

Täällä alkoi tosiaan koulut tällä viikolla. Guadeloupelaisen rasta-pojan Noé:n piti aloittaa myös lukio Fort-de-Francessa. Lukion rehtori kuitenkin sanoi, ettei pojalla ole asiaa tunneille dreadlocksit päässä. Koulun sisäiset säännöt kuulemma kieltävät poikien pitkän tukan. Pojan tulisi siis leikata tukkansa päästäkseen tunneille. Noén vanhemmat (isä bobo-shanti "pappi") nostivat asiasta kuitenkin metelin ja syyttivät lukiota syrjinnästä (jota tapaus selkeesti onkin).

Luultavasti mediamylläkän pelästyttämä  rehtori päätti lopulta sallia Noén käydä koulua.  Rastafariyhteisön mukaan tämäntyyppiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin yleisiä. Hyvin jännä tapaus mun mielestä kyllä. :) Rastafarihan on tavallaan uskonnoksi luettava liike, ja Ranskassa kouluissa on kielletty kaikki uskonnolliset vaatetus-symbolit kuten muslimien hunnut, isot ristikorut, kipat yms. Että oiskohan tämä tapaus nyt jotenkin tuosta säännöstä johtuva, vai onko rehtorilla vain jotain lockseja tai rastoja vastaan..

Ranskantaitoisille linkit  lehtiartikkeleihin täällä ja tuolla. Sivuilla myös kuvia epäonnisesta Noésta.

Turisteja kärräämään?

Huh, mikä päivä oli eilen. Aamulla olin Squash-hotellissa järjestetyssä ekassa turistiopas - koulutuksessa. Siellä oli melkosesti hakijoita ja meille oli puhumassa jopa Martiniquen turismikomitean johtaja. Kyse on siis siitä turistiopas-hommasta risteilijöille. Jengi pakataan päiväksi busseihin, joilla neljässä -seitsemässä tunnissa visiteerataan saaren hot spotit ja rommipanimo. Sitten takasin paattiin. Olisi kyllä ihan kiva lisätulojen lähde, varsinkin kun etenkin jenkeiltä kuulemma saa aika hyvin tippiä. :) Seuraava koulutus on huomenna, jonka jälkeen meidät laitetaan harjoittelemaan busseihin. Aika hurjaa.

Kahvilassa meni paremmin myös, oli niin rauhallistakin. Koitan nyt painaa mieleen hintoja ja salaattien koostumukset yms. Ilmeisesti saan jatkaa siellä! Soppariahan ei tosin vieläkään ole, mutta kuulemma mut aiotaan siellä pitää. Jee.

Nadina oli meillä uudestaan yötä eilen myöskin, kärrättiin se aamulla lentokentälle. Loma loppu. Niinkun mullakin tosiaan, oikeestaan melkeen liiankin paljon kaikenlaista. Olin laittanut vielä sen lehti-ilmoituksen enkun tunneista. Nyt mulle soittellaan niistä jatkuvasti, ja jo neljä mahd. "oppilasta" tiedossa. Joista yksi joka just soitti haluaisi kuulemma opiskella suomea! Että anteeksi mitä. :D Koitan tässä nyt miettiä, että miten saan säädettyä kahvilan, harjottelun, enkun tunnit ja mahd. turistiopashomman yhteen. Ainahan noista voi tietty pudottaa jonkun. Tällä hetkellä mietinkin, että lykkäisin tota harjottelua myöhemmäksi. Kahvilan lisäksi kerkeisin antamaan niitä enkun tunteja plus mahd. pari kertaa viikossa toimimaan oppaana. Mutta 20h harjottelua tohon päälle ei kyllä oikeen onnistu. Mutta kahtellaan, ainoa varma hommahan mulla on vasta tuo kahvilatyö. Että no panic.

Ja säätö jatkuu...

Eilen olin jälleen..tadadaa...töissä! On se jännä miten yli puolen vuoden toimettomuus saa ihmisen sillälailla sekaisin, että alkaa unelmoimaan töissä käymisestä. Tai no ehkä kuitenkin lähinnä siitä, että tilillä ei paistaisi nolla. Voi poijjaat, kun palkkapäivä koittaa tämä tyttö saattaa ihan pikkasen seota. :D
Töissä on muutenkin ihan kivaa nyt, kun huomasin että omistajalikkahan ei siellä juuri pyöri. Meitä on siis kolme työntekijää jotka ovat siellä ihan itekseen. Eli astetta rennompi tunnelma.

Mulle on nyt tehty vuorot viikoksi eteenpäin, mutta oon kuitenkin ilmeisesti edelleen koeajalla. Varsinainen sopimus tehdään ilmeisesti vasta tämän viikon jälkeen (jos siitä selviän kunnialla).

Ottivat sitten yliopistoltakin tänään yhteyttä, että saisinkin tehdä sen Erasmus-harjoittelun laitoksen puolesta. Että kiva, olisitteko voineet ilmoittaa asiasta viikko sitten kun mulla ei ollut vielä töitä! Kiva kun kaikki on tällein päällekkäin päätettävänä. Viikko sitten oisin ollut aivan riemuissani ja hakenut harjoittelua. Nyt on kuitenkin sellanen tilanne, että tarvitsen rahaa ja työpaikka nyt on kuitenkin aina työpaikka.  Soitan iltasella lastenkodin johtajalle ja luultavasti tehdään silleen, että teen siellä harjottelun ihan omin nokkineni. En millään pysty nyt sovittamaan yhteen 30 tuntia harjottelua ja melkeen 30 tuntia töitä viikossa. Eli aion tehdä max. 17 tuntia viikossa harjoittelua jos se johtajalle käy, palkatta. Saan siitä todistuksen näinkin ja samalla myös työkokemusta kahvilassa. Että mielestäni järkevin ratkaisu nyt tähän hätään. Tai sitten tullaan lykkäämään harjoittelua joulun jälkeen.

Mutta se työjutuista. Ilmotettiin itsemme tänään Salsa-kurssille Roméon kanssa. Oon aika täpinöissäni. Se on sellanen työväenopisto - tyyppinen järjestö (SERMAC) jossa koko vuoden salsat maksaa vaivaset 45 euroa naama. On muuten Aimé Cesaire:n perustama.  Että ei paha hinta, ja saa vielä käydä monta kertaa viikossa jos haluaa ja kerkeää. Salsaopettaja vielä kehui mun kauniita silmiä kaupan päälle. Täällä melkeen päivittäin joku vaahtoaa mun sinisistä silmistä, että onpa kauniit. Joo, okei, ne on erikoisen väriset (täällä) mutta en nyt sillä perusteella välttämättä julistaisi niitä kauniiksi. :D

Ja sit tää olis niinku tarjoilija...

Voihan vimpula. Johan on taas sattunut ja tapahtunut. Aloitin kahvilassa (King´s Café) viime keskiviikkona. On oikeen tyylikäs pikku paikka jossa tarjoillaan suolasia ja makeita crêpe:sejä, jäätelöannoksia, salaatteja ja juomia. Olin kyllä todella under pressure näinä parina ekana päivänä. Mun ranskan taidot riittää juuri ja juuri, mutta välillä en saa selvää asiakkaiden tilauksista tai kysymyksistä, mikä on todella turhauttavaa ja nolottaa myös. Kiinalainen omistajatyttö, ei paljoakaan mua vanhempi, on todella - siis todella - siisti ja järjestelmällinen. Esimerkiksi tiskaaminen ja lattioiden moppaaminen on tehtävä juuri tietyllä tavalla eikä mitenkään muuten. En oo ehkä ikinä myöskään nähnyt niin siistiä keittiötä, siis muruakaan ei saa jäädä lattialle tai pöydälle. Mun "hieman" rennommalla suhtautumisella siisteyteen tulee olemaan siis muistamista. Mutta toivon että nyt lähtee ihan hyvin käyntiin tuolla. Pomon piti eilen soittaa monelta menen töihin huomenna, mutta eipä ole vielä kuulunut. Jos siis vielä menen sinne töihin :D.

Olin myös haastattelussa sinne matkatoimistoon (joka on osa isoa ranskalaista ketjua). Ja aika hieno jobi vois olla tiedossa. Etsivät enkkua puhuvia ihmisiä projektiin, jossa markkinoitaisiin eurooppalaisille yrityksille matka-hotelli-yms.paketteja. Eli työnkuvaan kuuluisi yrityksiin yhteydessä olemista, markkinointia ja jopa matkustamista esim. Saksaan tai Skandinaviaan tapaamaan yritysten kontaktihenkilöitä ja markkinoimista ihan face-to-face. Psykologiset testit ja haastikset tulee olemaan marraskuun alussa ja koulutus alkaisi joulukuussa. Siis joo, haluaisin todellakin ton homman!!

                                            Nadina soittaa.

Meillä oli taas kylässä yksi C-surffaaja, argentiinalais-amerikkalainen Nadina  joka on muusikko. Aivan loistavia biisejä säveltää, käykää kuuntelemassa Myspacessa: http://www.myspace.com/mrsnadina

                                                    Absalonin hylätyssä kylpylässä.

Näytin Nadille jokea ja Fort-de-Francea, oltiin uimassa rannalla, syötiin hyvin ja soittelivat Roméon kanssa. Todella mukava tyyppi ja oli ihanan rentouttava viikonloppu. Kokkailin ekaa kertaa ihan ite "beignets de banane:ja" eli banaanilättyjä oikeastaan. Tässä ohje, törkeen hyvää!

5 kypsää banaania
2 munaa
n. 200g jauhoja
100g sokeria (sokeriruo´osta mieluiten)
hyppynen leivinjauhetta
pari hyppystä kanelia
(vaniljaesanssia tai vaniljaa)
öljyä (esim.rypsi) paistamiseen

- Muussaa banaanit joko tehosekottimessa tai haarukalla. Lisää joukkoon sokeri ja munat, sekoita. Lisää vähitellen jauhoja sekoittaen. Lisää kaneli, leivinjauhe ja vanilja. Anna turvota hetki. Lämmitä reippaasti öljyä paistinpannulla. Kun öljy tarpeeksi kuumaa (muttei liian) tipauta pannulle kauhan avulla taikinapalloja, niin että pannulle mahtuu noin neljä pikku "lettusta". Paista ja käännä. Vuoraa pari lautasta talous yms. paperilla. Nosta valmiit lettuset kuivumaan paperin päälle. Ripottele heti kuivuvien lettusten päälle sokeria. Tarjoile!

 

                                                     Posetus vesioutouksella. Tosin itse putous ei näy kuvassa...:D

Haastatteluja

Eilen olin tosiaan työharjoitteluhaastattelussa poikien lastenkotiin (jopa 200 poikaa kuudesta kahdeksaantoista vuoteen), jonne paikan johtaja olisi mua ottamassa töihin. Vetäisin projektia sosiaalikasvattajien (?, éducateur ranskaksi) kanssa  ilmeisesti erityisen vaikeille teineille. Suuri pettymys olikin, kun yliopiston päässä oltiinkin sitä mieltä, ettei kyseinen harjoittelu sovi etnologian työharjoitteluksi. Laitoin vielä toisen sähköpostin asiasta päättäville, jossa yritin  perustella, miksi työharjoittelu olisi todella loistava mahdollisuus mulle. Toivo siis elää vielä (vaikkakin todella heikosti). Tuo harjoittelu kun olisi aivan loistava mahis, koska saisin siinä kokemusta nuorisotyöstä . Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä kehitysyhteistyön, ja etenkin lasten ja nuorten parissa. Mutta vaikka y-opistolta en saisikaan työharjottelusta rahaa (enkä opintopisteitä), niin kaipa voisin sinne mennä hommiin omin päinkin. Olkoon työharjoittelu tai vapaaehtoistyötä tai mitä ikinä. Siinä tapauksessa täytyy vaan tehdä duuniduunia sivussa.

Ja tästä pääsemmekin tän päivän työhaastatteluun...:) Eli oikeastaan lupasivat mulle  työpaikan yhessä kahvilassa, johon oon menossa huomenna jo kokeilemaan. Ainoa ongelma on nyt tän kahvilatyön ja mahd. lastenkodissa toimimisen yhteensovittaminen. Ja melkeen meinasin unohtaa, että oon myös saanut englanninopettajan töitä! Lehti-ilmoitus poiki siis ainakin yhden asiakkaan, joka haluaisi neljä tuntia opetusta viikossa. Sitten lisäksi mulla olisi perjantaille vielä haastattelu yhteen matkatoimistoon... Aaaaargh!

Tällä hetkellä koitan siis miettiä, mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Kahvila-työ olisi tuttua ja turvallista ja ranskankielen taitojeni puitteissa. Omistajat vaikuttivat myös tosi mukavilta ja kahvila siistiltä. Hoitaisin tarjoilun, kassan, lettujen, juomien, jätskiannosten ja salaattien teon yms. Matkatoimisto-työssä taas olisi varmasti haastetta myös kielen kanssa, tietsikkaohjelmien opettelua, soittamista asiakkaille ja matkojen varaamista yms. Vähän siis jännään, että riittääkö kielitaito vielä kaikkeen tuohon. Että melkeen kallistun tonne kahvilan puoleen. Palkkahan on molemmissa kuitenkin sama, eli alkaa minimistä. :D

Huomenna siis menen töihin! Ainoa ongelma työnantajille on se, ettei mulla ole vielä sosiaaliturvaa täällä. Lupasivat kuitenkin ottaa selvää miten asia hoidetaan.
 Oon vieläkin aika hämmentynyt. Melkosta säätöä viime päivinä! Mutta en valita, rahaa olis tosiaan ihan kiva saada jostain. :)