Eilen olin tosiaan työharjoitteluhaastattelussa poikien lastenkotiin (jopa 200 poikaa kuudesta kahdeksaantoista vuoteen), jonne paikan johtaja olisi mua ottamassa töihin. Vetäisin projektia sosiaalikasvattajien (?, éducateur ranskaksi) kanssa ilmeisesti erityisen vaikeille teineille. Suuri pettymys olikin, kun yliopiston päässä oltiinkin sitä mieltä, ettei kyseinen harjoittelu sovi etnologian työharjoitteluksi. Laitoin vielä toisen sähköpostin asiasta päättäville, jossa yritin perustella, miksi työharjoittelu olisi todella loistava mahdollisuus mulle. Toivo siis elää vielä (vaikkakin todella heikosti). Tuo harjoittelu kun olisi aivan loistava mahis, koska saisin siinä kokemusta nuorisotyöstä . Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä kehitysyhteistyön, ja etenkin lasten ja nuorten parissa. Mutta vaikka y-opistolta en saisikaan työharjottelusta rahaa (enkä opintopisteitä), niin kaipa voisin sinne mennä hommiin omin päinkin. Olkoon työharjoittelu tai vapaaehtoistyötä tai mitä ikinä. Siinä tapauksessa täytyy vaan tehdä duuniduunia sivussa.
Ja tästä pääsemmekin tän päivän työhaastatteluun...:) Eli oikeastaan lupasivat mulle työpaikan yhessä kahvilassa, johon oon menossa huomenna jo kokeilemaan. Ainoa ongelma on nyt tän kahvilatyön ja mahd. lastenkodissa toimimisen yhteensovittaminen. Ja melkeen meinasin unohtaa, että oon myös saanut englanninopettajan töitä! Lehti-ilmoitus poiki siis ainakin yhden asiakkaan, joka haluaisi neljä tuntia opetusta viikossa. Sitten lisäksi mulla olisi perjantaille vielä haastattelu yhteen matkatoimistoon... Aaaaargh!
Tällä hetkellä koitan siis miettiä, mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Kahvila-työ olisi tuttua ja turvallista ja ranskankielen taitojeni puitteissa. Omistajat vaikuttivat myös tosi mukavilta ja kahvila siistiltä. Hoitaisin tarjoilun, kassan, lettujen, juomien, jätskiannosten ja salaattien teon yms. Matkatoimisto-työssä taas olisi varmasti haastetta myös kielen kanssa, tietsikkaohjelmien opettelua, soittamista asiakkaille ja matkojen varaamista yms. Vähän siis jännään, että riittääkö kielitaito vielä kaikkeen tuohon. Että melkeen kallistun tonne kahvilan puoleen. Palkkahan on molemmissa kuitenkin sama, eli alkaa minimistä. :D
Huomenna siis menen töihin! Ainoa ongelma työnantajille on se, ettei mulla ole vielä sosiaaliturvaa täällä. Lupasivat kuitenkin ottaa selvää miten asia hoidetaan.
Oon vieläkin aika hämmentynyt. Melkosta säätöä viime päivinä! Mutta en valita, rahaa olis tosiaan ihan kiva saada jostain. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti