Eilen olin jälleen..tadadaa...töissä! On se jännä miten yli puolen vuoden toimettomuus saa ihmisen sillälailla sekaisin, että alkaa unelmoimaan töissä käymisestä. Tai no ehkä kuitenkin lähinnä siitä, että tilillä ei paistaisi nolla. Voi poijjaat, kun palkkapäivä koittaa tämä tyttö saattaa ihan pikkasen seota. :D
Töissä on muutenkin ihan kivaa nyt, kun huomasin että omistajalikkahan ei siellä juuri pyöri. Meitä on siis kolme työntekijää jotka ovat siellä ihan itekseen. Eli astetta rennompi tunnelma.
Mulle on nyt tehty vuorot viikoksi eteenpäin, mutta oon kuitenkin ilmeisesti edelleen koeajalla. Varsinainen sopimus tehdään ilmeisesti vasta tämän viikon jälkeen (jos siitä selviän kunnialla).
Ottivat sitten yliopistoltakin tänään yhteyttä, että saisinkin tehdä sen Erasmus-harjoittelun laitoksen puolesta. Että kiva, olisitteko voineet ilmoittaa asiasta viikko sitten kun mulla ei ollut vielä töitä! Kiva kun kaikki on tällein päällekkäin päätettävänä. Viikko sitten oisin ollut aivan riemuissani ja hakenut harjoittelua. Nyt on kuitenkin sellanen tilanne, että tarvitsen rahaa ja työpaikka nyt on kuitenkin aina työpaikka. Soitan iltasella lastenkodin johtajalle ja luultavasti tehdään silleen, että teen siellä harjottelun ihan omin nokkineni. En millään pysty nyt sovittamaan yhteen 30 tuntia harjottelua ja melkeen 30 tuntia töitä viikossa. Eli aion tehdä max. 17 tuntia viikossa harjoittelua jos se johtajalle käy, palkatta. Saan siitä todistuksen näinkin ja samalla myös työkokemusta kahvilassa. Että mielestäni järkevin ratkaisu nyt tähän hätään. Tai sitten tullaan lykkäämään harjoittelua joulun jälkeen.
Mutta se työjutuista. Ilmotettiin itsemme tänään Salsa-kurssille Roméon kanssa. Oon aika täpinöissäni. Se on sellanen työväenopisto - tyyppinen järjestö (SERMAC) jossa koko vuoden salsat maksaa vaivaset 45 euroa naama. On muuten Aimé Cesaire:n perustama. Että ei paha hinta, ja saa vielä käydä monta kertaa viikossa jos haluaa ja kerkeää. Salsaopettaja vielä kehui mun kauniita silmiä kaupan päälle. Täällä melkeen päivittäin joku vaahtoaa mun sinisistä silmistä, että onpa kauniit. Joo, okei, ne on erikoisen väriset (täällä) mutta en nyt sillä perusteella välttämättä julistaisi niitä kauniiksi. :D
hieno homma; kaikki tiet aukee yhtä aikaa... ja minkä tien sitten valitsee, kyllä se sitten loksahtaa paikoilleen. Salsa kuulostaa enemmän kuin ihanalta; ja sun isin mammalta perityt siniset silmät kyllä vetää puoleensa... Pidetään peukkuja matkatoimistohommille ja matkustelulle; siitähän sä tykkäät... vaikka uskon että sosiaalinen vahvistaminen poikakodissa sua myös kiinnostaa. ihania kuvia myös teistä nuorista ja anna kameran laulaa ja kerro meillekin tänne pohjolaan kuvallista tarinaasi! terkuin äiti
VastaaPoista