Päivä bussissa

Tänään jatkui jälleen turistiopas-koulutus, ja tällä kertaa meidät pistettiin ekaa kertaa bussiin kiertämään yksi tulevista reiteistä. Aamulla startattiin risteilijä-satamasta klo 7.30 (täällä herätään aikaisin! Virastotkin aukee jo seiskalta :)). Meitä on jäljellä enää parikymmentä toiveikasta, alun viidestäkymmenestä. Veikkaan silti, että vielä seuraa melko rankkaa karsintaa.

Kouluttajamme André selosti jälleen perusfaktoja Martiniquesta  jotka meidänkin tulee hallita. Ja näitä faktojahan riittää..Historia, kulttuuri, luonto, maantieto, ilmasto, kuuluisat henkilöt, gastronomia, kasvit ja eläimet, karnevaali, musiikki jnejnejne.. Että huhhuh! Lisäksi tän yleistiedon ohella tulee hallita vielä jokaisesta vierailukohteesta perustiedot (kirkot, osa museoista, Balatan puutarha, rommipanimot). Asiakkaille ei kuulemma sanoa, että en tiedä, vaan "otan selvää ennen kiertoajelun päättymistä". :D Meiltä voidaan siis periaattessa kysyä ihan mitä vaan. Esimerkkeinä hallittavista lisäfaktoista mm. bensan ja asuntojen hinnat, ranskan koulujärjestelmä, politiikka jne.Että pientä kotitehtävää tässä mulle kyllä näin ulkomaalaisena. Pitäisi painaa mieleen myös tärkeät "luvut" - niin vuosiluvut kuin esim. saaren strategiset mitat, vuotuiset lämpötilat ja sademäärät.

Olin reipas ja yritin enkuksi selostaa mikkiin saaren ruokakulttuurista, ja huomasin että on aika tuskasta koittaa puhua aiheesta, josta ei ole täysin selvillä. Meni siis vähän saivarteluksi :) Ens kerralla paremmin - ja ennenkaikkea pohjatiedot halliten.

Käytiin tänään siis Balatan kirkossa, josta rannikkoa pitkin suunnattiin St.Pierreen. Saint Pierre oli Martiniquen taloudellinen ja kulttuurinen pääkaupunki ennen vuoden 1902 Pélé-tulivuoren purkausta. Purkaus (tai oikeastaan räjähdys, kaupunki tuhoutui laavakivi-kaasupilvessä) tuhosi koko kaupungin hetkessä ja tappoi lähes kaikki 30 000 asukasta, vain kourallinen jäi henkiin. Kyseessä oli 1900-luvun tuhoisin purkaus...
Vierailtiin myös katastrofia käsittelevässä museossa. Museossa onneksi oma opas, joka hoitaa selostuksen meidän puolesta.

Toisin on Depaz-rommipanimossa (?, distillerie ranskaksi), jossa oppaina toimii meikäläiset. Täytyypi opetella myös romminvalmistuksen salat englanniksi. André kyllä kertoi paljon faktoja, mutta ne täytyisi vielä sisältää ja ennenkaikkea osata kertoa ulkomuistista.

Että eikun ottamaan asioista selvää! Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta jobilta, vaikka haastettakin riittää...
Seuraavalla kerralla (ens keskiviikkona) suunnataan etelään, ja vieraillaan ainakin banaanimuseossa ja Saint James-rommimerkin panimossa.